sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tilaisuus: Sitra järjesti 10.3.2022 verkkokeskustelun demokratiasta ja sivistyksestä osana Sivistys muutoksessa -keskustelusarjaa. Kaksi muuta keskustelua käsittelivät ekologista jälleenrakennusta ja datataloutta.
Ketkä keskustelivat: Mukaan keskusteluun kutsuttiin muun muassa tutkijoita, järjestötoimijoita ja ulkopolitiikan asiantuntijoita.
Miksi keskusteltiin: Monet ihmiset etääntyvät edustuksellisesta demokratiasta. Valta kasautuu ammattipoliitikoille. Sosiaalinen media korostaa populistisia virtauksia ja toimii informaatiosodan ja trollauksen alustana. Tämän ajan haasteena on uudistaa demokraattisten instituutioiden toimintatapoja ja tuoda niitä lähemmäs ihmisiä.
Mitä keskusteltiin: Nostoja keskustelusta on koostettu yhteen niin tekstinä kuin Tussitaikureiden kuvituksena alla.
Lähtötilanne: Ihanteena on osallistuva kansalainen, mutta monet eivät osallistu
Ihanteena on tietoa hankkiva ja osaava kansalainen. Käytännössä kuitenkin vain osa ihmisistä osallistuu aktiivisesti. Moni kokee olevansa puutteellisen tiedon varassa ja epäilee tiedon luotettavuutta ja ristiriitaisuutta.
Arvostamme voimakkaasti yksilöllisyyttä. Nuoret järjestäytyvät yhä harvemmin. Monet haluavat käyttää ääntään kertaluontoisessa aktivismissa, mutta eivät ottaa pitkäjänteistä vastuuta tai kestää pettymyksiä, jos oma idea ei toteudukaan tai muutokseen menee aikaa. ”Pop up -yhteiskunnassa” demokratia nähdään helposti vapautena ilman vastuuta.
Nykyisin demokratiaa voidaan lähestyä eri kulmista. Miten esimerkiksi se muuttaisi ajatuksiamme, jos demokratiaa tarkasteltaisiin palveluna? Silloin pelkkien velvollisuuksien – velvollisuus äänestää ja velvollisuus seurata uutisia – sijaan mietittäisiin enemmän sitä, mitä hyötyä demokratiasta on kansalaisille. Voisiko demokratia palveluna auttaa ihmisiä oppimaan ja verkostoitumaan? Demokratia palveluna herätti kuitenkin keskustelijoissa myös epäilyksiä: se saattaa voimistaa kahtiajakoa. On niitä, jotka osaavat ”palvelua” hyödyntää, ja toisia, jotka eivät tule kuulluksi.
Tulevaisuus: Etsitään demokratian ihanteita talouden ylivallan ja nurkkakuntaisen nationalismin ulkopuolelta
Tarvitsemme laaja-alaista ymmärrystä maailmasta. Suomessakin on irtauduttava Eurooppa-keskeisistä ajattelumalleista. On ymmärrettävä, että demokratia on historiallisesti kapea käsite. Suuri osa maailman ihmisistä ei ole koskaan elänyt demokratiassa. Tulevaisuuden demokratian rakentamiseksi tarvitaan globaalia näkökulmaa.
Edustukselliseen demokratiaan “kyllästymisen” vastavoimana voisi ihanteellisesti nousta uusi herääminen siihen, mikä on vaihtoehto. Keskustelussa pohdittiin, seuraisiko sodasta ymmärrys siitä, mitä autoritäärinen johtajuus pahimmillaan tarkoittaa. Meidän on syytä pohtia, miten saatoimme yllättyä Putinin sodasta, vaikka hän on rakentanut autoritääristä valtaa jo vuosikausia.
Tällä hetkellä ääripäinä ovat olleet markkinatalousvetoinen globalisaatio ja toisaalta ääriajatteluun taipuvat nationalistiset virtaukset. Uutena ihanteena voisi nousta jotain näiden ulkopuolelta: millaista olisi esimerkiksi rakentava omavaraisuus ja pyrkimys pois kestämättömästä globaalin talouden ylivallasta?
Demokratia tulisi nähdä yhteiseen hyvään pyrkimisenä. Demokratia vaatii sietokykyä: siinä joudutaan tekemään kompromisseja ja välillä myös epäonnistumaan. Joskus asioiden toteutuminen vaatii vuosikymmenten työn.
Keskustelijat pohtivat, tarvitsevatko arvot sinänsä uudistamista, vai tulisiko pikemminkin kehittää käytäntöjä olemassa olevien arvojen toteutumiseksi. Osallistumisen kanavat voisivat olla suorempia, jolloin osallistuminen olisi kansalaisille palkitsevaa.
Millaista sivistystä tarvitsemme tulevaisuuden demokratian edistämiseen?
”Tarvitsemme sivistystä, joka auttaa meitä kohtaamaan ja ymmärtämään moninaisuutta, elämään osana sitä ja kyseenalaistamaan toimintatapojamme ja ajatuksia itsestämme. Tulevaisuudessa sivistys on liikkeessä. Oppiminen on rajoja rikkovaa ja innostavaa ja vastaa globaaleihin kysymyksiin. Sivistys ei saisi olla jotain, johon kaikki eivät pääse mukaan tai johon kaikki eivät koe kuuluvansa. ’Oikein tietäminen’ tai ’oikea sivistys’ on määriteltävissä dialogissa pohjoisen ja etelän, koulutettujen ja kouluttamattomien välillä, eri kielillä ja eri kulttuureista käsin.”
koordinaattori Satu Heimo, Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -yhteistyöohjelma
”Tarvitsemme sivistystä, joka ohjaisi ihmisiä ajattelemaan valintojaan ja toimintaansa laajemmasta, vähemmän yksilö- tai ryhmäkeskeisestä näkökulmasta. Isojen kriisien ratkaiseminen edellyttää ajattelua, joka ylittää oman viiteryhmämme (esimerkiksi ”suomalaiset”, ”länsimaalaiset”) intressien tavoittelun. Sivistys tässä ajassa on kykyä ajatella maailmanlaajuisesti, ylisukupolvisesti ja myös lajienvälisesti, erilaiset keskinäisriippuvuudet huomioiden.”
Yliopistonlehtori, dosentti Anniina Leiviskä, Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osasto
