Tulevaisuuden sivistys on käytännön toimintaa ja muutosvoima

Nykyään työelämä ja arki ovat hektisiä, ja ihmiset pysyvät helposti omissa kuplissaan, omiensa parissa. On tärkeää välillä tuulettaa ajatuksia eri aloja edustavien, erilaisten ihmisten kanssa.

Sitra järjesti keväällä 2021 osana Sivistys+-projektiaan Sivistyksen tulevaisuushautomon, jossa uudistushaluiset sivistyskentän toimijat tutkivat sivistyksen mahdollisuuksia ekologisen jälleenrakennuksen vauhdittamisessa ja viheliäisten ongelmien ratkaisussa.

Keskusteluissa oli mukana sekä perinteisiä että uusia sivistystoimijoita aina partiolaisista Aktivistimummoihin. Keskustelut herättivät optimismia. Sivistys nähtiin pelkän tiedon ja osaamisen kartuttamisen sijaan ajattelua avartavaksi matkaksi ja motiiviksi. Sivistystä tarvitaan, jotta oivaltaisimme omien valintojemme merkityksellisyyden.

Neljä tulevaisuushautomoon osallistunutta keskustelijaa Vapaa Sivistystyö ry:stä, Setasta, ANTI-festivaalilta ja Parecon Finlandista kertovat, millaista sivistystä nyt tarvitaan ja millainen yhteiskunnallinen muutosvoima sivistys voisi olla.

Tulevaisuuden sivistys keskittyy elämän mielekkyyteen

Sivistys perinteisessä muodossaan ei ole pystynyt ehkäisemään viheliäisiä ongelmia, kuten ilmastokriisiä. Ihmisten toiminta on niin älykästä, tehokasta ja kehittynyttä, että se muuttaa merkittävästi maapallon pintaa, ilmakehää, valtameriä ja ravinnekiertoja. Ihmisen ja muiden lajien elinmahdollisuudet ovat vaarassa.

Uusi sivistyskäsitys vaatii sitä, että lisäämme ei-inhimillisen luonnon hyvinvoinnin ihmisten hyvinvoinnin rinnalle. Se vaatii yhteiskunnan toiminnan uudelleen ajattelua: on siirryttävä pois nykyisestä kulutuskeskeisyydestä kohti elämää, jonka mielekkyys syntyy kulttuurista, aineettomista palveluista ja yhteisöllisestä toiminnasta.

Vapaa Sivistystyö ry:n puheenjohtaja Björn Wallén on tehnyt työtä sivistyksen parissa jo 35 vuotta. Vapaa Sivistystyö ry on vapaan kentän oppilaitosten, kuten kansalais- ja työväenopistojen yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö. Wallén ollut mukana kehittämässä niin sanottua ekososiaalista sivistysajattelua, jossa otetaan huomioon ihmisen toiminnan taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.

”Luonnon kuluttamisen sijaan pitää keskittyä elämän mielekkyyteen. Se, että luovumme asteittain kulutusyhteiskunnasta, ei tarkoita, että luopuisimme elämänlaadusta. Elämänlaatu voi parantua ja kulttuuri kukoistaa”, Wallén pohtii.

Sivistys luo uskoa siihen, että tulevaisuus voi olla toisenlainen ja muutos on mahdollinen. Tällainen elämän mielekkyyteen keskittyvä sivistys syntyy vain kohtaamisissa toisten kanssa.

”Sivistys on aina yhteisöllistä: se ei tapahdu yksin eikä yhden ihmisen kautta”, Wallén sanoo.

Sivistys voi rakentua vain yhdenvertaisuudelle

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat tämän ajan keskeisiä kriisejä. Ihmisten suhde luontoon puhutti erityisen paljon myös Sivistyksen tulevaisuushautomossa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ajavan Setan koulutusasiantuntija Marita Karvinen sanoo, että ihmisen suhde luontoon on hyvin tärkeä asia, mutta sen rinnalla pitää muistaa ihmisten suhde ihmisyyteen. Ekokriisi ja muut tämän päivän viheliäiset ongelmat ovat meille kaikille yhteisiä. Kun halutaan viedä yhdessä yhteiskuntaa eteenpäin, on tärkeää, että ihmiset kokevat aidosti olevansa samassa veneessä ja samanarvoisia.

Karvisen mukaan meillä on edelleen tiukkoja normeja, jotka sulkevat osan ihmisistä ulos. Setan tavoitteena on yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos, jotta ihmisoikeudet ja hyvinvointi toteutuvat riippumatta ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Myös kaiken muun moninaisuuden huomioon ottaminen on tärkeää yhteiskunnassa, joka pyrkii laajentamaan sivistystä ja ratkaisemaan tämän ajan suuria ongelmia.

”Setan näkökulmasta ei voi olla sivistystä, ellei ole universaaleja ihmisoikeuksia, aitoa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ilman sitä sivistykseltä on pohja poissa. Ei voida olettaa, että ihmiset, joita suljetaan ulos, pitäisivät yhteistä projektia tärkeänä”, Karvinen sanoo.

Sivistys syntyy toiminnassa ja osallistumisessa

Kuopiolainen ANTI-festivaali tuo taiteen kaduille ja tarjoaa maksuttomia kulttuurielämyksiä julkisissa tiloissa. Festivaali korostaa kaikkien oikeutta kokea taidetta, osallistua taiteeseen ja kaupunkitilan kehittämiseen.

ANTI-päällikkö Elisa Itkonen oli mukana tulevaisuushautomossa ideoimassa osallistavia menetelmiä, joilla sivistysajattelua viedään käytäntöön.

”Itselläni on vahvana ajatus siitä, miten tärkeää sivistyksessä on monialaisuus ja moniäänisyys. On siirryttävä pois polarisoivasta keskustelusta ja mietittävä, miten pystytään luomaan keskustelua erimielisten ihmisten kanssa. Tulevaisuushautomossa olimme monialainen joukko, mutta monella tapaa myös homogeeninen: valkoisia ja korkeasti koulutettuja. Haluaisin, että keskustelu koskettaa vielä laajempaa ja moninaisempaa joukkoa”, Itkonen sanoo.

Sivistys mielletään usein älylliseksi kirjanoppineisuudeksi. Itkonen ajattelee, että sivistys on myös toimintaa ja osallistumista. Yhteiskunnan kysymyksistä voi tulla tietoiseksi hyvin monella tavoin.

”Taiteessa sivistystyö voi olla jopa hyvin kehollista. Ihmiset voivat osallistua kaikilla aisteilla taide-elämykseen, joka käsittelee samalla laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä.”

Ei tarvitse olla taiteilija, jotta voi olla mukana taiteellisessa prosessissa. ANTI-festivaali työskentelee taiteilijoiden ohella myös ei-taiteellisten toimijoiden kanssa. Jonakin vuonna kumppanina on ollut urheilutapahtuma, toisena hautaustoimisto.

”Taiteilijamme esittävät teoksissaan oman kommenttinsa yhteiskunnasta, ja he osallistavat yleisöjä useimmiten sekä tekoprosesseissa että esityksissä. Taiteen kautta monenlaiset ihmiset pystyvät osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sivistämään itseään.”

Sivistys antaa toivoa ja mahdollisuuksia

Koronapandemia on ymmärrettävästi ajanut meidät ajattelemaan kaikkea rajoitusten kautta. Tulevaisuudessa on tärkeää keskittyä mahdollisuuksiin. Vapaa Sivistystyö ry:n Björn Wallén puhuu toiminnallisesta toivosta. Viheliäisten ongelmien aikana sivistys on voima, joka saa ihmiset tarttumaan käytännön tekoihin. Uudet globaalit liikkeet voivat syntyä ja levitä nopeasti.

Tavanomainen ajatus sivistyneestä keskustelusta on se, että älykkäät ihmiset argumentoivat mielipiteitään. Vaikeimmissa kysymyksissä törmätään kuitenkin ideologisiin eroihin, joista on vaikea päästä yli.

Tulevaisuushautomossa keskusteltiin siitä, millaista dialogia suurten kriisien ratkaisussa tarvitaan. Wallén kirjoittaa kirjaa syväsivistyksestä ja on kehittänyt menetelmää nimeltä katsomusdialogi, jossa eri maailmankatsomuksia edustavat ihmiset keskustelevat yhteisistä haasteista. Wallén näkee ihmisten ajatusmaailmoissa kolme kerrostumaa: pinnallisen tason mielipiteet, syvemmät ideologiat ja syvällisin katsomuksen taso. Syväsivistys pyrkii pinnallisen debatoinnin sijaan katsomusten tasolle.

”Se perustuu läsnäoloon: siihen että voidaan olla läsnä kokonaisina ihmisinä, olla omia itsejämme tuomitsematta muita ja yhdessä löytää avarampi tila. Tällainen läsnäolo ottaa esteet pois väliltämme.”

Tulevaisuushautomossa puhuttiin esimerkiksi disinformaatiosta ja tiedon ja tunteen roolista yhteiskunnallisessa keskustelussa. Setan Marita Karvinen koki kiinnostavaksi ajatuksen, että yhteiskunnassa arvostetaan faktatietoa, ei tunnepuhetta, vaikka monien mielipiteet ja sanoma kuitenkin perustuvat tunnepitoiseen huoleen. Esimerkiksi ennakkoluulot eri vähemmistöjä kohtaan kumpuavat lopulta jostain pelosta tai huolesta.

”Tämä huoli ei tule heti esiin, jos tunnepuhetta ei sallita. Huoli täytyy tällöin pukea asiatiedoksi, vaikka se ei ole faktaa. Kun ihmisellä on täysin vastakkainen ajattelumaailma kuin itsellä, pitäisi pyrkiä ymmärtämään tuon ihmisen huoli. Tämän asian olin jo unohtanut, vaikka Setan työssä se ei saisi unohtua”, Karvinen sanoo.

Sivistys on demokraattista ja ymmärrettävää

Parecon Finland -järjestö työskentelee demokraattisemman talousjärjestelmän edistämiseksi. Järjestön puheenjohtaja Antti Jauhiainen pohtii, että yhteiskunnallisen muutoksen esteenä on usein kyynisyys: vaikka ihmisillä on mielipiteitä ja unelmia, heillä ei ole usein uskoa mahdollisuuksiinsa tai malleja siitä, miten toimia.

”Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjassa Huipputuloiset rikkaat ylpeilevät sillä, että he voivat soittaa ministerille tai palkata lakimiehiä laatimaan vakuuttavia aloitteita. Vaikka Suomessa on rakkaudella ja huolella rakennettu hyvinvointiyhteiskunta ja varallisuuserot ovat tosi pieniä, silti monilla kertyy kokemuksia asioihin vaikuttamisen mahdottomuudesta, mikä aiheuttaa kyynisyyttä.”

Sivistys vaatii hitautta, kohtaamisia ja turvaa. Monen aika menee toimeentulon hankintaan ja arkisiin kiireisiin, eikä kaikilla ole samaa mahdollisuutta antaa aikaa sivistymiselle ja seurata uteliaisuuttaan. Luokanopettaja Jauhiainen tekee itse järjestötyötä vapaa-ajallaan ja tuntee osallistumisen haasteet – tulevaisuushautomoonkin hän ehti vain kahteen sessioon. Keskusteluissa nousi esille tarve huokoistaa arkea, saada aikaa ajattelulle, aktiiviselle joutilaisuudelle ja kohtaamisille, joissa sivistyksellä on tilaa kasvaa.

”Sivistyksen luomiseen olisi hyvä olla kansankahviloita tai kohtaamistiloja, joihin ihmiset voisivat tulla lukemaan ja keskustelemaan. Ihmisillä olisi oikeus vaikka muutaman kerran kuukaudessa osallistua tällaiseen lukupiiriin, ja siitä myös maksettaisiin, jotta ajankäyttö olisi taloudellisesti turvattua”, Jauhiainen ehdottaa.

Jauhiaisen mukaan tulevaisuuden sivistys on demokraattista paitsi osallistumisen mahdollisuuksien puolesta, myös siten, että se on helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää mahdollisimman monille. Vaikeitakin yhteiskunnallisia asioita täytyisi käsitellä niin, että jo kouluikäiset pystyvät puhumaan niistä.

Sivistyksen muutosvoima on siinä, että se auttaa meitä hahmottamaan oman paikkamme ja tavoitteemme.

”Sivistys auttaa ymmärtämään, miksi on tultu tähän tilanteeseen, mitä asioita haluamme tulevaisuudelta, kuinka pitkä matka niihin on ja mitä niiden saavuttamiseksi voidaan tehdä.”