Uusi koulutus-foorumi loi kevään 2015 aikana vision suomalaiselle koulutukselle: ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.” Se jakautuu kolmeen teemaan: 1) Uusi koulutus tunnistaa jokaisen vahvuudet; 2) Uusi koulutus luo tulevaisuuden mahdollisuuksia; 3) Uusi koulutus uudistuu yhdessä rakentaen. Tässä artikkelissa käsitellään teemaa numero kolme.
Viimevuosien koulutuskentän silppupäätökset ovat johtaneet siihen, että koulutuksen isot suuntaviivat ovat hämärtyneet. Uuden hallituksen tavoittelemista 4 miljardin säästöistä koulutuksen osuus on lähes 600 miljoonan euroa. Koulutuksen järjestämisen edellytykset on ajateltava uudella tavalla, koska nykyisen järjestelmän tehostaminen juustohöyläämällä ohjaa lyhytjänteiseen koulutuspolitiikkaan.
Lähitulevaisuudessa sirpaleisesta hankekehittämisen viidakosta on siirryttävä systemaattiseen vaikuttavuuden arviontiin ja hyvien tapojen levittämiseen. Oppijoiden näkemysten ja palautteen tulee ohjata koulutuksen kehittymistä voimakkaammin. Tarvitsemme avoimempia palautteen keruutapoja. Oppilaitosten normatiivisesta ohjauksesta on siirryttävä tavoiteohjaukseen. Koulutusjärjestelmän toimintakulttuurin on muututtava hierarkkisesta johtamisesta kohti jaettua johtamisen malleja.
Jokaiselle oma oppimisen polku
Digitaalisuus on muuttamassa oppimisen mahdollisuuksia yhtä radikaalisti kuin Guttenbergin kirjapaino 1400-luvulla. Oppilaitokset ovat menettäneet monopolinsa oppimiseen ja tieto on kaikkien saatavilla. Suomalaisessa peruskoululaisilla on sama pääsy tietoon kuin Harvardin kirjaston informatiikoilla. Valtaosa oppimisesta tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella työssä ja harrastuksissa – elämässä. Verkkokurssit, videot, avoimet oppimiskonseptit, kuten TED ja oppimispelit haastavat perinteisen koulutuksen ja tutkinnot. Ihminen voi jo nyt pitkälti itse huolehtia elinikäisestä oppimisesta ilman oppilaitoksia. Tämä murentaa perinteisten tutkintojen merkitystä.
Samalla digitaalisuus muuttaa osaamisen vaatimuksia, kun moni perinteinen työtehtävä automatisoituu ja ammatti katoaa. Koulutusta on suunnattava oivaltamiseen, ymmärtämiseen ja taitoihin, jotka vahvistavat luontaisia vahvuuksiamme. Nyt koulutus keskittyy vielä liikaa taitoihin, joista älykkäät koneet selviävät meitä paremmin. Professori Pasi Sahlbergin mukaan tulevaisuuden tärkein työelämätaito onkin jokaisen kyky luoda itselleen oma työ.
Tayloristisesti tuotettu koulutus ei vastaa ajan haasteisiin. Vain joustava ja ajassa elävä oppimispolku mahdollistaa taitojen kehittymisen muuttuvassa maailmassa. Oppilaitosten on tarjottava avoimia ja laajemman pohjan opintopaletteja. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus joustaviin ja yksilöllisiin tutkintopolkuihin. Massiivinen korkeakoulujen pääsykoejärjestelmä hukkaa aikaa ja resursseja. Voisiko karsinta tapahtua opintojen aikana?
Oppilaitosten opettajuuden on muututtava enemmän ryhmä- ja tiimivalmentajuudeksi. Opettaja-valmentaja auttaa opiskelijoita löytämään erilaisia ja yksilöllisiä opintokombinaatioita. Samalla opettaja-valmentaja ohjaa ryhmää, kuten joukkueurheilun valmentaja. Työelämä ja opiskelu kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen, yhteistyö elinkeinoelämän kanssa tiivistyy. Maksutonta täydennys- ja muuntokoulusta olisi tarjottava 7-10 vuotta valmistumisen jälkeen. Opintosetelimalli tulee ottaa käyttöön systemaattisesti.
Kokeiluista tulee vaikuttavia, kun niiden luomia ratkaisuja levitetään
Suomessa on tarve koulutuksen rahoitusmallien uudistamiselle. Sirpaleisten kehityshankkeiden sijaan rahoituksen peruspohja tulee saada kuntoon. Hankerahoitusta ei tulisi käyttää perusrahoituksen paikkaamisen vaan aidosti rohkeisiin avauksiin, joiden tuloksia analysoidaan. Hankkeista, joiden oppien levittämistä ja jatkuvuutta ei voi taata, tulee luopua.
Projekteista ja hankkeista tulisikin siirtyä kokeilukulttuurin avulla kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen. Kokeilukulttuuri vastaa tarpeeseen nopeasti ja ketterästi kehittäen uutta.
Isoimmat koulutusinnovaatiot syntyvät yksittäisissä oppilaitoksissa ja luokissa. Hyviä käytänteitä on nostettava esille ja levitettävä aktiivisesti. Mukaan kehitystyöhön tulee ottaa aktiivisemmin kolmas sektori, yritykset ja oppijat itse. Yhteistyötä tulisi tehdä yli instituutioiden ja yhteiskuntasektoreiden.
Hyvien kokeilujen opit pitää kerätä talteen ja skaalata systemaattisesti. Opetushallitukseen tulisi perustaa ”Tämä toimii”-keskus. Uudessa roolissa Opetushallitus leivittää oppimiskentän hyviä käytänteitä myös Kehittämiskoulu-verkoston kautta. Iso-Britanniassa kehitetyn ”What works”-mallin tehtävänä on auttaa koulutuskenttää luomaan, jakamaan ja käyttämään laadullista ja todennettavaa tietoa sekä käytänteitä.
Avoimen palautteen kautta normiohjauksesta tavoiteohjaukseen
Oppija on laitettava koko koulutusjärjestelmän keskiöön. Oppijan kokemusten ja kehittymisen tulee olla tärkein oppimisen mittari kaikilla kouluasteilla varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen.
Oppimisen tavoitteet tulee asettaa yhdessä oppijoiden kanssa. Yhteisöllinen ja osallistuva toimintakulttuuri tuo osaamiset ja asiantuntijuudet kaikkien käyttöön. Koulutusta ohjaavasta normiohjauksesta tulee siirtyä tavoiteohjaukseen, jolloin opetussuunnitelmat määrittävät vain tavoitteet oppimiselle. Oppimisen liittyvästä lainsäädännöstä pitää muodostaa oppimisen kaari: kaikki lait ja säädökset oppimisesta kerätään yhteen ja niitä tarkastellaan kokonaisuutena. Oppimisen kaarta tulee kehittää kohti oppimisen jatkuvaa uudistumista. Valmistuvien opiskelijoiden työllisyys- ja yrittäjyysasteesta tulee tehdä palkitseva rahoitusjärjestelmä oppilaitoksiin. Opettajien täydennyskoulutukseen ja ohjaukseen on panostettava muutoksen tueksi. Soveltavalla uusia oppimisympäristöjä, kuten virtuaalisuutta ja uudenlaisia koulutiloja keskellä ostokeskusta, pitää hyödyntää.
Johtaminen on oppimisen edellytysten luomista
Uudessa koulutuksessa opettamisen johtamisesta siirrytään oppimisen edellytysten johtamiseen. Johtajan tehtävänä on luoda oppimisen edellytykset, jotka mahdollistavat oppijan intohimon, vahvuudet ja lahjakkuuksien löytämisen. Johtajilta tarvitaan hallinnollisen johtamisen sijaan vahvaa pedagogista ja henkilöstöjohtamista. Uusi johtajuus on yhdessä tekemistä, jolloin muutosten suunnitteluun ja toteuttamiseen otetaan mukaan esimerkiksi oppilaitostasolla niin rehtoria, opettajia kuin oppilaita. Esimerkiksi oppilaitoksissa jaettua johtajuutta voidaan kehittää johtoryhmätyöskentelyn yhteydessä.
Uudenlainen johtaminen on alku koko oppilaitosten toimintakulttuurin vaatimalle syvällisemmälle muutokselle. Opettajat eivät toimi yksin vaan tiimeissä käyttäen hyväksi vertaisoppimisen malleja. Hyviä käytäntöjä on, mutta nykykäytännöt eivät ohjaa niiden jakamiseen. Uudessa koulutuksessa jokainen opettaja on kehittäjä, hallitsee joukkoistamisen työkalut ja on valmis kääntämään perinteiset roolit ympäri. Oppilaat toimivat yhä useammin opettajina ja heidät otetaan mukaan jopa uusien työntekijöiden rekrytointiin haastattelijoiksi.
Uusi koulutus -foorumi on työskennellyt joulukuusta 2014 lähtien pohtien miten suomalaista koulutusta pitäisi kehittää. Foorumin lopputuotokset esitellään yleisölle Rakkaudesta oppimiseen -tapahtumassa Tiedekeskus Heurekassa 4.6.2015. Tilaisuuteen voi osallistua myös verkon välityksellä. Hyppää mukaan 4.6. klo 13 alkaen!
Tämän tekstin ovat koonneet Uusi koulutus -foorumin puolesta foorumin osallistujat Heikki Toivanen, Bob Karlsson, Jarkko Lahtinen ja Petri Lempinen.
Suosittelemme