Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi lokakuussa 2014 julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan toinen.
Työmarkkinat ovat nopeassa murroksessa, eikä tulevaisuuden talous välttämättä luo työpaikkoja kuten ennen. Suomella on tässä myllerryksessä myös voitettavaa – mutta lohduttaako tieto sitä yksilöä, jonka oma työ on vaarassa kadota automaation ja globalisaation myötä?
Keskipalkkainen työ on vähenemässä. Sitä murentavat tutut trendit, kuten tietoteknologia ja työn siirtyminen halvempien tuotantokustannusten maihin. Kyse on kansainvälisestä ilmiöstä, jonka enemmän tai vähemmän kaikki länsimaat ovat kohdanneet. Ei silti ole uutinen, että seuraukset näkyvät Suomen työmarkkinoilla erityisen vahvasti: 1990-luvun lopulta lähtien keskipalkkaisten töiden osuus on vähentynyt, ja työsuhteiden rakenne on muuttunut.
Rutiininomaista työtä on siis kehittyneissä yhteiskunnissa yhä vähemmän tarjolla. Tässä on paljon hyvää, katsoo asiaa sitten makrotalouden tai kuluttavan kansalaisen näkökulmasta: työn tuottavuus kasvaa, ja harva meistä kaipaa enää välikättä itsemme ja vaikkapa arkisten pankkipalveluiden väliin.
Tai lentomatkaselvityksen. Tai vähittäiskauppaostosten. Matkalaskujen ja työajanseurannan hoitaminen on työpaikoilla siirtynyt jokaisen itse hoidettavaksi.
Mutta mitä pidemmälle teknologia kehittyy ja mitä erilaisemmilla yhteiskunnan osa-alueilla automaatiota pystytään hyödyntämään, pakottaa se miettimään uudestaan, mikä työ ei olisi korvattavissa. Tietotyötäkin voidaan jo koko ajan enemmän ulkoistaa koneille.
Ja vaikka uusi teknologia luo uutta työtä ja mahdollisuuksia, se ei välttämättä luo sitä entisessä määrin tai samoille ihmisille, joilta perinteinen työ katoaa. Mistä aineksista rakentuisi positiivinen visio tulevaisuuden työstä?
Yrittäjyys voi olla työn imua, sattumaa – tai pakkoa
Kun pysyvää ansiotyötä on tarjolla aikaisempaa vähemmän, joutuu yhä useampi punnitsemaan työllistyäkseen muita vaihtoehtoja. Vähälle huomiolle jääneestä itsensätyöllistämisen ilmiöstä on Suomessa juuri saatu tuoretta tietoa. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan itsensätyöllistäjäksi päädytään kolmea reittiä: yrittäjähakuisuudesta, tilaisuuteen tarttuen tai olosuhteiden pakosta.
Tai ehkä joutua ei ole oikea sana. Tilastokeskuksen mukaan itsensätyöllistäjät tuntevat vahvempaa työn imua kuin palkansaajat, ja kuusi kymmenestä kokee taloudellisen tilanteensa vahvaksi tai jokseenkin vahvaksi.
Mutta toisinpäin käännettynä: neljää kymmenestä taloudellinen epävarmuus kuormittaa. Huoli toimeentulosta tulee korostetusti esille kulttuuri- ja käsityöammateissa toimivilla, ja naiset tuntevat tilanteensa turvattomammaksi kuin miehet.
Jenni Kantola on tutkinut pakkoyrittäjyyttä, eli yrittäjäksi muiden vaihtoehtojen puuttuessa ryhtyneitä, toukokuussa 2014 valmistuneessa väitöskirjassaan.
”Itsensätyöllistäminen tulee olemaan ratkaisu – tai yllätysmahdollisuus – yhä useammalle. Edes pakkoyrittäjyys ei ole yhden toimialan ilmiö, vaan koskettaa meitä kaikkia. Tämä on tunnistettava ja hyväksyttävä, sillä ihmisiä voidaan valmistaa yrittäjyyteen”, Kantola toteaa.
Hän nostaa esimerkiksi yliopistot, joissa yrittäjyyskasvatus on varsin näkymätöntä tiettyjä yrityshautomoita lukuun ottamatta. Merkittävä osa opiskelijoista lähtee asiantuntijayrittäjiksi, mutta taustalla on usein tietynlainen pettymys työelämään. Tämä lähtökohta heijastuu koko yrittäjäuraan ja -kokemukseen.
”Asenteisiin tulisi vaikuttaa, jotta varakeinosta tulisi se ykkösvaihtoehto. Itse itsensä työllistämisessä ei ole kyse systeemiä vastaan häviämisestä, vaan yrittäjät päinvastoin ovat rohkeita uuden tien raivaajia”, Kantola painottaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole luontaisia yrittäjiä, eikä eri aloilla yrittäminen ole samanlaista. Kun puhutaan työelämän ilmiöstä, jonka merkitys oletettavasti vain kasvaa, Kantola pitää tärkeänä, että erot yksilöiden ja toimialojen välillä huomioidaan tukitoimenpiteissä ja julkisessa keskustelussa paljon nykyistä paremmin. Vaikka luovien alojen startupit jylläävät mediassa, tämä ei ole muotti, johon läheskään kaikki sopivat.
”Palkkatyön ja yrittäjyyden kahtiajakoa tulisi häivyttää ja joustavuutta lisätä luomalla esimerkiksi enemmän kollektiivisia tapoja yrittää ryhmänä. Tällaiseen voisi tulla mukaan sellainenkin ihminen, joka on kasvanut perinteiseen palkkatyörooliin.”
Työmarkkinatoimijoidenkin otettava loikka tulevaisuuteen
Tarve palkkatyö/yrittäjyys -kahtiajaon häivyttämiseen liittyy paitsi asenteisiin, myös yhteiskunnan rakenteisiin. Työelämässä ei enää siirrytä suoraviivaisesti opinnoista työn kautta eläkkeelle. Koko työmarkkina- ja toimeentulojärjestelmämme kuitenkin rakentuu perinteiselle käsitykselle pysyvästä ja kokoaikaisesta palkkatyöstä. Työn merkityskin on muutoksessa, kun vapaa-aika ja perhe-elämä korostuvat työn kustannuksella etenkin nuorten keskuudessa.
Tämäkään ei ole uutinen. Uudesta työstä on puhuttu paljon, mutta suuria uudistuksia ei ole nähty. Saako tämä yhä useamman meistä kyseenalaistamaan työmarkkinoiden pelisäännöt ja perinteiset instituutiot, kuten ammattiliitot?
Akavan asiantuntija Elina Moisio myöntää, että koko palkansaajakäsitys tulisi Suomessa päivittää. ”Kaikkein yksinkertaisemmin: kun itsensätyöllistämisen ja palkansaajuuden välimaasto yleistyy, ja muutokset olosuhteissa saattavat olla nopeitakin, pienyrittäjien työttömyysturva on saatava lähemmäs palkansaajan työttömyysturvaa.”
Eli kun toimeentulojärjestelmämme nyt perustuu siihen, että ihminen voi pääasiassa olla vain yhtä asiaa kerrallaan, tulisi järjestelmää kehittää niin, ettei sosiaaliturva katkea hänen olosuhteidensa muuttuessa? ”Kyllä, ja tämä on työmarkkinajärjestöjen tehtävä.”
Työelämä muuttuu ulkoisesti ja sisäisesti. Sisäiset muutokset näkyvät erityisen vahvasti tietotyöläisten arjessa, joita Akava edustaa. Kaksi asiaa korostuu: oppimistaidot, kun omaa asiantuntijuutta on jatkuvasti päivitettävä vastaamaan työelämän muuttuvia vaatimuksia; ja elämänhallintataidot, kun suurempi vapaus organisoida oma työnsä johtaa työ- ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymiseen.
Toisin sanoen – työelämän tulevaisuudesta on helpompi esittää arvioita, jotka lisäävät epävarmuutta kuin jotka toisivat yksilölle turvaa. Muutostrendit tuntuvat vaikuttavan vain yhteen suuntaan: vastuuta siirtyy järjestelmätasolta ihmiselle itselleen. Moision mukaan Suomella on silti paljon voitettavaa työmarkkinoiden murroksessa.
”Työ on hirveän henkilökohtainen asia. Meillä on paljon mahdollisuuksia uuden työn syntymiselle, mutta auta armias sitä hyppyä, kun kyse on SINUN työpaikastasi, joka on vaarassa kadota. Tämän huolen ymmärtäminen sen rinnalla, kun on tehtävä loikka tulevaisuuteen, on työelämää uudistettaessa tosi tärkeää”, hän huomauttaa.
”Monien tuntema epävarmuus palautuu takaisin siihen, että yhteiskunnalliset rakenteemme on luotu pitkän palkansaajauran eetokselle. Jos rakenteet eivät tue elämäntyyliäsi ja sosiaaliturva on rakennettu toisenlaiselle elämäntilanteelle kuin omasi, niin tunnet itsesi poikkeukseksi.”
Sitrassa on valmisteilla hankekokonaisuus työn tulevaisuudesta. Suunniteltu alkamisajankohta Työelämän taitekohdat -hankekokonaisuudelle on kevät 2015.
Lisää aiheesta:
Tilastokeskus: Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013
Vaasan yliopisto: Väitös: Pakkoyrittäjän elämänhallinta perustuu muuntautumiskykyyn
PC Mag UK: 20 Jobs Likely to Be Replaced by Robots (and 20 That Are Safe)
Wall Street Journal: Daddy, What Was a Truck Driver?
ISSUU – Future Tense 2014 by Futures Group
Foreign Affairs: A New World Order: Labor, Capital and Ideas in the Power Law Economy
Aiemmin sarjassa julkaistu:
Suosittelemme