Turvemiehen bisnes kääntyi aurinkoenergiaan

Paikasta ei voi erehtyä: valtava jalustalla seisova aurinkopaneelisto näkyy tienvarressa kauas Karvian kirkonkylän pohjoispuolella Satakunnassa. Pihassa on traktori, kasa romurautaa, korkea punainen halli ja useita pienempiä rakennuksia. Yhdellä katolla näkyy toinenkin suuri aurinkopaneelisto. Myrskytuuli pöllyttää entisen turveurakoitsijan Tomi Ylilammin hiuksia.

”Olen nähnyt turvealan nousun ja tuhon”, Ylilammi sanoo.

Ylilammi lähti turvesoille isän jalanjäljissä. Ensimmäisen oman traktorin hän osti 16-vuotiaana, ja seuraavat 30 vuotta elanto tuli pääosin turpeenajosta. Ylilammi urakoi lähinnä valtionyhtiö Vapon omistamilla turvesoilla. Hän palkkasi kesäisin työntekijöitä, ja yritys kasvoi. Traktoreita oli parhaimmillaan kahdeksan. Sitten tuli yllättävä puhelinsoitto syksyllä 2019: Vapo sanoi sopimuksen irti.

”Kyllä se veti hiljaiseksi, kun olen koko ikäni turpeesta saanut elantoni. Taloudellisestikin pettymys on ollut karvas.”

Perheyrityksen liikevaihto putosi yhdessä vuodessa 836 000 eurosta noin 500 000 euroon, eli 40 prosenttia. Vuonna 2020 liikevaihdosta tuli arviolta 5–10 prosenttia turvetöistä, kun parhaimmillaan lukema on ollut sata.

Onni onnettomuudessa

Suomen hallitus haluaa vähintään puolittaa turpeen energiakäytön 2030 mennessä. Syynä ovat turpeen ilmastopäästöt. Suomen kaikesta energiankulutuksesta turpeen osuus oli vain noin neljä prosenttia vuonna 2019, mutta päästöt olivat noin 11 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Turpeen poltto aiheutti vuonna 2019 noin kuuden miljoonan tonnin ilmastopäästöt, minkä päälle tulevat tuotantoalueiden maaperäpäästöt.

Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan turpeen energiakäyttö väheni neljänneksellä vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2019. Laskuun vaikutti erityisesti päästöoikeuksien tuntuva kallistuminen EU:n päästökaupassa.

Päästöoikeuksien raju hinnannousu on vaikuttanut myös hallituksen turvelinjauksiin. Vielä viime syksynä hallitus etsi keinoja turpeen käytön vähentämiseksi. Syksyn budjettiriihessä hallitus esitteli niin kutsutun lattiahintamekanismin, jonka tehtävä on varmistaa, että turpeen käyttö vähenee hallituksen tavoitteiden mukaisesti.

Lisäksi hallitus päätti syksyn budjettiriihessä nostaa turpeen verotusta kolmesta eurosta vajaaseen kuuteen euroon megawattituntia kohden. Korotuksia tehtiin kaikkien lämmityspolttoaineiden verotukseen ja korotukset astuivat voimaan vuoden 2021 alusta. Turpeen verotus on kokonaisuutena edelleen selvästi alemmalla tasolla kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Päästöoikeuksien kallistumisen ja veropäätösten yhteisvaikutuksesta turpeen käyttö on laskenut ennakkoarvioita nopeammin, mikä on ajanut turvetuottajia ahdinkoon. Hallitus päättikin kevään 2021 kehysriihessä kymmenien miljoonien eurojen tukipaketista turvetuottajille sekä huojennuksista turpeen verottomaan käyttöön pienemmissä energialaitoksissa.

Monien turveyrittäjien tapaan Ylilammi joutuu miettimään uusia tapoja saada elantoa. Onni onnettomuudessa on se, että hän on jo pitkään kehittänyt turveurakoinnin rinnalle muuta liiketoimintaa.

Vaari opetti metallityöt

Sisällä punaisessa hallissa radio soittaa diskopoppia. On hämärää ja utuista kuin rokkikonsertissa. Hämy tulee hitsauslaitteista. Pajassa eri paksuisista metallilevyistä syntyy ”melkein mitä vain”, Ylilammi kehaisee: kaivinkoneen ja kuorma-auton lisälaitteita, aurauskalustoa, kiukaita, savupiippuja ja betonivalussa käytettäviä metalliholkkeja.

Alihankkijat tekevät tiivistä yhteistyötä, ja tuotteet syntyvät monesti usean eri tehtäviin erikoistuneen metallipajan ketjussa ennen loppuasiakasta.

Pajalla on palkattuna kaksi työntekijää. Aki Niemelä hitsaa parhaillaan valuholkin paloja yhteen; Markus Vuorela valmistelee plasmaleikkuria valokuvaajaa varten. Lisäksi yritys työllistää Ylilammin perheenjäseniä: vaimo Miia ja vanhin tytär Jenny hoitavat konttorin puolta.

Metallipajan lisäksi Ylilammin yritys tekee monenlaisia asennuksia, satunnaisia peltotöitä ja urakoi nosturiautolla, jonka massiivinen siirrettävä alusta on sekin itse tehty. Samoin plasmaleikkurin vesiallas.

”Vaari oli metallimies ja itseoppinut seppä. Hän opetti metallihommia. Isä puolestaan osasi käsitellä ja huoltaa työkoneita.”

Käy hyvin selväksi, että monitaitoisuus ja kekseliäisyys on täällä valttia ja että taidot periytyvät kirjaimellisesti isältä pojalle.

Aurinkoenergian määrä loksauttaa leuat

Öljyn ja raudan tuoksussa on omituista ajatella, että koneet toimivat osittain päästöttömällä aurinkosähköllä.

”Kiinnostusta uusiutuvaan energiaan on ollut jo pitkään. Ja polte, että saisi itse tuottaa sähköä omaan käyttöön.”

Ylilammi tutki ensin pientuulivoimaloita, mutta kun sopivan hintaista ei löytynyt, aurinkosähkö oli seuraava ehdokas. Jalustalle nostettu paneelisto valmistui 2014 ja katolle asennettu pari vuotta sen jälkeen. Nimellisteho on yhteensä 22 kilowattia ja tuotto noin 20 megawattituntia vuodessa. Se vastaa vuodesta riippuen 25–50 prosenttia konepajan kuluttamasta sähköstä.

”Kyllä siinä on monella kyselijällä leuka loksahtanut. Että ei tämä ihan harrastelua olekaan”, Ylilammi sanoo ja kertoo, että ihmettelijöitä pysähtyy pihaan edelleen joka viikko.

Aurinkoseuraaja kääntää paneeleja automaattisesti niin, että kulma aurinkoon pysyy koko päivän optimaalisena. Ylilammi rakensi jalustan omin käsin. Satakunnan ELY-keskus palkitsi urakan kunniakirjalla. Kääntyvä jalusta nostaa aurinkopaneelien tuottoa noin 30 prosenttia neliömetriä kohti verrattuna kiinteään paneelistoon. Lisäksi tuotto on tasaista aamusta iltaan.

Iltaisin ja viikonloppuisin syntyvä ylijäämäsähkö myydään valtakunnan verkkoon. Hyvitys on kuitenkin ostosähköön verrattuna pieni, joten aurinkosähkö kannattaisi käyttää itse. Niinpä akkujen hankkiminen on ollut mielessä. Tai oikeastaan Teslan.

”Akku on halvempi, kun siinä on kumipyörät alla. Muutenkin sähköauto olisi järkevä hankinta. Sen avulla voisi käyttää tarkemmin kaiken aurinkoenergian. Riittäisi, kun autoa lataisi viikonloppuisin.”

Ledejä konepajan kattoon

Ylilammi kertoo olevansa aurinkolaitteiden toimintaan erittäin tyytyväinen. Järjestelmä toimii automaattisesti eikä huoltoja tarvita.

Sivutuotteena on syntynyt parannuksia metallipajan energiatehokkuuteen. Koneet sammutetaan, kun niitä ei käytetä. Kattolamppuja vaihdetaan ledeihin. Sähkötrukki ladataan silloin, kun auringosta saadaan virtaa. Muut koneet pitävät taukoa sillä aikaa, kun sähkösyöppö plasmaleikkuri leikkaa.

”Aurinkosähkö on lupaava myös liiketoiminnan kannalta”, Ylilammi sanoo. Hän pohtii uusiutuvaan energiaan pohjautuvan bisnesosuuden kasvattamista.

”Markkinat ovat varmasti kasvussa. Mutta sovelluksia ja omaa markkinointia pitää vielä kehittää.”

“

Aurinkosähkö on lupaava liiketoiminnan kannalta.

Yksi tuote on jo valmis: aurinkopaneeleilla toimiva vesipumppaamo. Niitä Ylilammi on myynyt muutamia turvesoiden vesialtaille, joissa puhdistetaan soiden kuivatusvesiä. Aurinkopumppu on luotettava, ja hankintahinta on turvetuottaja-asiakkaille dieselpumppua edullisempi. Polttoainekuluja ei ole.

”Toinen käyttökohde voisi olla happikadosta kärsivät järvet, joiden pohjaan pumpataan ilmaa.”

Murrosvaiheessa tuet tulevat tarpeeseen

Miten hiili-intensiivisten alojen yritykset selviävät murrosvaiheen läpi Suomessa ja muualla? Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi syyskuussa raportin, jonka mukaan turpeen tuotantoon tarvittavan työn määrä laskee 2000 henkilötyövuodesta 500:aan vuoteen 2025 mennessä. Työpaikoista katoaa siis 75 prosenttia vain neljässä vuodessa. Trendi näkyy Karvialla: Ylilammi on työllistänyt turvesoilla parhaimmillaan yksitoista työntekijää; kesällä 2020 ei enää yhtään.

Euroopan unioni julkisti alkuvuodesta 2020 oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin, jonka kautta muutosalueet saavat tukea vähintään 65–75 miljardia euroa vuosina 2021–2027. Ideana on synnyttää uusia elinkeinoja ja työpaikkoja ja tukea siirtymistä hiilineutraaliin talouteen niin, ettei mikään alue joudu kärsimään kohtuuttomasti. Tämän päälle tulevat koronapandemian elvytystuet.

Monien maaseutuyrittäjien tavoin Tomi Ylilammilla on paljon kokemusta julkisista tuista. Yritys on saanut ELY-keskuksen avustusta metallipajan rakentamiseen ja laajennuksiin sekä koneiden hankintaan. Aurinkolaitteisiin on saatu muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön energiatukea.

”Kyllä tuet ovat mahdollistaneet ja vauhdittaneet asioita. Ilman tukia ei olisi uskallettu tehdä näitä muutoksia.”

Siirtyminen pois turvealalta on vaatinut veronsa, mutta Ylilammi näkee siinä hyviäkin puolia.

”Toisaalta se on ollut helpotus. Turveurakointi on erittäin raskasta työtä. Kaikki poutakelit paiskitaan yötä päivää. Söin tänä kesänä illallista omalla terassilla ensimmäistä kertaa ikinä.”

Pari viikkoa Karvian-reissun jälkeen Ylilammi kertoo puhelimessa, että Business Finland on juuri näyttänyt vihreää valoa uudelle energiaprojektille. Ääni on innostunut. Vielä ei voi kertoa tarkemmin, mutta suunta on selvä. Siitä kertoo yrityksen etusivu: ”Vihreän energian edelläkävijä.”