sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Vaalitaistelu on raakaa peliä, jossa panoksena on valta.
Jos haluaa tietää, mitkä ovat juuri nyt parhaiksi arvioituja keinoja tuon vallan tavoittelemiseen, kannattanee katsoa, miten valtaan pyrkivät ne, joilla on siihen parhaat resurssit.
Yhdysvaltojen presidentiksi uudelleen hamuavan Donald Trumpin keinoista yksi on ollut bottiarmeijoiden valjastaminen pahimman kilpailijan eli Ron DeSantisin ja istuvan presidentin Joe Bidenin kampittamiseen sosiaalisessa mediassa.
Tämä ei ole ihme. Vaalit, demokratiamme ja oikeastaan koko järjestäytyneen yhteiskuntamme voi halutessaan nähdä ennen kaikkea monimutkaisena vuorovaikutus- ja tietojenkäsittelyjärjestelmänä.
Ilman joukkoviestintää ja ihmisten välistä tiedonvaihtoa ei olisi mahdollista ylipäätään muodostaa nykyaikaista yhteiskuntaa, saati pitää sitä yllä. Siksi tiedon ja todellisuuskäsitysten hallinta on valtaa.
Tämän vuoksi autoritaariset hallitsijat ovat kautta aikojen nähneet erilaiset tiedontuotannon ja todellisuuden tulkinnan instituutiot ja portinvartijat, kuten tieteen, taiteen ja journalismin, uhkana omalle vallalleen. Tämän vuoksi Ukrainassa tuhotaan järjestelmällisesti museokokoelmia ja muita historiallisia kulttuuriaarteita. Tämän vuoksi käyttämillämme sanoilla on väliä.
Kyselyn perusteella miesten itseluottamus ja usko omaan toimijuuteen on vahvempaa kuin naisten
Myös eduskuntavaalit voi nähdä monimutkaisena inhimillisen vuorovaikutuksen mosaiikkina, josta mediaympäristön murros ja digitalisaatio tekevät entistä haavoittuvaisemman.
Siksi meidän tulisi myös ymmärtää nykyistä hybridiä eli monikanavaista ja -suuntaista mediaympäristöä paremmin kokonaisuutena eikä tarkastella sosiaalista mediaa, perinteistä mediaa ja vaikkapa vaaleja ikään kuin toisistaan erillisinä toimintaympäristöinä. Yksi keino kokonaisemman kuvan saamiseksi on kysyä miltä maisema näyttää suomalaisten arkikokemuksen kautta.
Sitra toteutti kesällä 2022 laajan kansalaiskyselyn, jossa päähuomio oli siinä, millaisiksi suomalaiset kokivat vaikuttamismahdollisuutensa ja miten kansalaiset ja päättäjät näkivät toivottavat kansalaisvaikuttamisen tavat. Niin ikään kyselytutkimuksessa selvitettiin, missä määrin kansalaiset luottivat päättäjiin ja kuinka paljon päättäjät luottivat kansalaisiin. Kävi ilmi, että eivät kovin paljon.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Kyselytutkimuksessa tutkimusaineistosta hahmotettiin osallisuuteen ja demokraattisiin prosesseihin osallistumisen ja niihin vaikuttavien tekijöiden esiintymistä väestöllisesti erottuvissa ryhmissä. Näin muodostettiin kuusi ryhmää, segmenttiä, joissa vaihteleva osallisuus ja resurssit heijastuvat osallistumisen määrään ja tapaan. Osana kyselytutkimusta selvitettiin muutamalla kysymyksellä myös suomalaisten näkemyksiä mediaympäristöstä ja itsestään osana tätä ympäristöä. Tätä kyselyn osiota ei ole aiemmin julkistettu.
Kyselytutkimuksen mediakäyttöä koskevat tulokset vahvistivat aiempien vastaavien tutkimusten ja kyselyjen havaintoja, kuten sen, että sukupolvien välillä on merkittäviä eroja mediankäyttötottumuksissa. Kyselyn perusteella politiikkauutisointia seuraavat eniten yli 65-vuotiaat, jotka ovat muiden tutkimusten mukaan myös perinteisesti aktiivisimpia äänestäjiä.
Kyselyn tulosten perusteella piirtyy kuva miehistä naisia aktiivisempina toimijoina ja naisista ennemmin toiminnan kohteina erilaisissa digitaalisen median ympäristöissä. Kyselyn mukaan miehet ovat naisia alttiimpia pistämään itsensä likoon politiikassa ryhtymällä ehdokkaaksi tai toimimalla esimerkiksi jonkun toisen poliittisen toimijan tukijoukoissa. Miehet myös seuraavat naisia säännöllisemmin politiikkaa koskevaa uutisointia (vastanneista miehistä näin tekee 39 prosenttia, naisista 27 prosenttia).
Verkkohäirintä tai pelko siitä estää naisista 29 prosenttia ja miehistä 19 prosenttia ottamasta julkisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin sosiaalisessa mediassa.
Kyselyn perusteella miehet ovat aktiivisempia kommentoimaan politiikkaan liittyviä uutisia. He myös arvioivat poliittisen tietotasonsa keskimäärin paremmaksi kuin naiset ja ottavat naisia useammin yhteyttä päätöksentekijöihin. Verkkohäirintä tai pelko siitä estää naisista 29 prosenttia ja miehistä 19 prosenttia ottamasta julkisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin sosiaalisessa mediassa. Ilmiö korostuu alle 35-vuotiailla.
Kyselyn tulokset vahvistivat muutenkin aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, että yhteiskunnan valtasuhteet ennemmin toistuvat kuin kumoutuvat hybridissä mediaympäristössä. Kyselyn perusteella esimerkiksi nuoret ja matalasti koulutetut kokevat eniten verkossa tapahtuvaa häirintää (28 prosenttia 15–24-vuotiaista kertoi kokeneensa häirintää).
Koulutus lisää luottamusta perinteiseen mediaan – puolueisiin kiinnittymättömistä viidennes seuraa vaihtoehtomediaa
Tutkimus vahvistaa aiempia havaintoja siitä, että luottamus uutismediaan korreloi voimakkaasti koulutustason kanssa. Sama pätee siis myös toiseen suuntaan: mitä vähemmän vastaaja on kiinnostunut politiikasta ja mitä vähemmän siitä tiedetään, sitä heikompaa on myös luottamus uutismediaan. Kyselyn perusteella tässäkin on havaittavissa joitain eroja naisten ja miesten välillä. Miehet luottavat hieman naisia enemmän uutismediaan ja naiset hieman miehiä enemmän hyvän ystävän somepäivitykseen.
Kyselyyn vastanneista 16 prosenttia ei kokenut kiinnittyvänsä mihinkään puolueeseen. Kyse on noin 700 000 suomalaisesta. Viidesosa näistä ”puolueisiin kiinnittymättömistä” kertoi seuraavansa niin sanottuja vaihtoehtomedioita kuten MV-Lehteä tai Magneettimediaa. Käytännössä siis noin 200 000 ihmistä. Muissa segmenteissä vaihtoehtomedian seuraaminen on marginaalista. Kyselyn perusteella vastaajan koulutustasolla oli selvä vaikutus niin, että koulutus vähentää tehokkaasti kiinnostusta vaihtoehtomedioihin.
Kyselyn perusteella mediankäyttötottumukset vaikuttavat myös siihen, mihin ja kehen luotamme.
Kyselyn perusteella mediankäyttötottumukset vaikuttavat myös siihen, mihin ja kehen luotamme. Paljon sosiaalista mediaa käyttävät vastaajat suhtautuivat muita kritiikittömämmin somesisältöihin ja he esimerkiksi luottivat puolitutun ihmisen some-päivityksen tietoihin enemmän kuin vain vähän sosiaalista mediaa käyttäneet vastaajat.
Suomi on perinteisesti ollut ja on edelleen kansainvälisesti vertailtuna korkean luottamuksen yhteiskunta. Tämä pätee edelleen hyvin myös median käyttöömme. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että meillä perinteinen media tavoittaa edelleen varsin ison osan väestöstä ja kokoaa suurimman osan kansasta yhteisen leirinuotion äärelle. Jopa poikkeuksellista ”mediauskollisuutta” Suomessa on se, että kaikista vastaajista melkein kaksi kolmasosaa kuluttaa edelleen verkkouutisia menemällä suoraan uutisbrändien omille verkkosivuille tai sovelluksiin.
Myös luottamus uutisiin ylipäätään on Suomessa korkeammalla tolalla kuin suurimmassa osassa verrokkimaita, ja tämä luottamus on jopa vahvistunut koronakriisin puhkeamisesta lähtien. Suomen lähtökohdat ylläpitää luottamusta ja kehittää uusia ratkaisuja informaatioympäristön murrokseen ovat siis suhteellisen hyvät.
Silti esimerkit maailmalta osoittavat, että tiettyjen väestöryhmien mediatodellisuuksien erkaantumiseen, polarisoituvaan julkiseen keskusteluun ja siihen, että nuoret eivät enää kiinnity perinteiseen mediaan kuten vanhemmat, kannattaa kiinnittää huomiota.
Vaalit ovat valintoja, joiden tekemistä teknologian kehitys haastaa yhä kovemmin
Demokratia on ennen kaikkea yhteiskunnan käyttöjärjestelmä, jonka tehtävä on suodattaa kansakunnan kokemuksista, tiedoista, tunteista ja näkemyksistä parempaa tulevaisuutta rakentavia päätöksiä.
Liberaalin demokratian lähtökohtana taas on ajatus vapaita valintoja tekevästä yksilöstä. Informaatio- ja mediaympäristön muutos pakottaa meidät tarkastelemaan tätä lähtökohtaa uusista näkökulmista. Mitä kaikkea ovat yksilön vapaus tai sen uhat digitaalisella aikakaudella? Mitkä kaikki elementit tulisi ottaa huomioon pohdittaessa yksilön digitaalista autonomiaa?
Näihin kysymyksiin on onneksi jo herätty niin maailmalla kuin Suomessakin, ja syytä onkin, sillä informaatioympäristöämme muuttavat teknologiat kuten generatiivinen tekoäly ja erilaiset deepfaket eli syväväärennökset mahdollistavat työkalut kehittyvät juuri nyt todella nopeasti.
Esimerkiksi professori Nita Farahany on ehdottanut, että ”kognitiivinen vapaus” tulisi määritellä uudeksi ihmisoikeudeksi. Sitran Digivalta-selvityksessä taas suosittelimme yksilön dataoikeuksien ottamista nykyistä tiiviimmin muiden perusoikeuksien rinnalle. Helsingin yliopiston vetämässä DECA-tutkimuskonsortiossa pohditaan koko yhteiskunnan tiedollista toimintakykyä ja sen edellytyksiä.
Digitaalinen valta ja demokratia -projektimme puitteissa olemme vastikään julkaisseet kaksi julkaisua, jotka tarkastelevat aihepiiriä hieman eri näkökulmista. Portinvartijuus digitaalisella aikakaudella -työpaperi osoittaa, että perinteinen portinvartijateoria on kiinnostava kehikko pohtia myös 2020-luvun informaatioympäristön vallankäyttöä. Data, valta ja demokratia -muistiossa puolestaan syvennetään aiempia pohdintojamme dataan perustuvan digitaalisen vallan luonteesta muun muassa erottelemalla toisistaan data-, tieto- ja informaatiovalta.
Vaali on valintaa, kirjaimellisesti. Vaalit-sanan tausta on nimittäin ruotsin kielen verbissä välja. Erilaisten mediatodellisuuksien, informaatioympäristön murroksen, uuden ajan portinvartijuuksien ja digitaalisen vallan uusien muotojen ymmärtäminen on tärkeää, sillä ne kaikki vaikuttavat edellytyksiimme tehdä omalta ja muiden kannalta oikeita tulkintoja ja valintoja niin vaaleissa kuin arjessammekin.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.