#3 Vaikuttavuus­investoiminen tuli jäädäkseen

Tulevaisuudessa ihmiset ja planeetta otetaan huomioon yhä useammissa sijoituspäätöksissä. Sijoittajat ja tavalliset ihmiset haluavat entistä kestävämpiä vaihtoehtoja ja vastauksia merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Muutokset näkyvät uusina vaihtoehtoina: Esimerkiksi Norjan valtion öljyrahaston sijoituksia ohjaa Norjan ministeriön laatima eettinen ohjeisto eikä rahasto esimerkiksi sijoita yhtiöihin, jotka valmistavat tupakkaa tai ydinaseita tai joiden tuotosta liian suuri osa tulee hiilen poltosta.

Muutos oli myös yhdysvaltalaisen säätiön Rockefeller Foundationin mielessä, kun se lanseerasi vaikuttavuusinvestoimisen reilut kymmenen vuotta sitten, vuonna 2008. Yritysvastuu, yhteiskunnallinen yrittäjyys, mikrorahoitus ja vastuullinen sijoittaminen olivat säätiölle jo tuttua toimintaa. Säätiö halusi nopeuttaa sosiaalisesti ja ekologisesti tuottavien sijoitusten yleistymistä, joten se esitteli vaikuttavuusinvestoimisen osana vastuullista liiketoimintaa. Se halusi painottaa yritysten aktiivista toimintaa ja siitä seuraavia vaikutuksia.

Vaikuttavuusinvestoimisessa tavoitellaan yhtä aikaa mitattavaa ja myönteistä yhteiskunnallista hyvää ja taloudellista tuottoa. Se on myös keino lisätä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin tuloksellista yhteistyötä ja ehkäistä näin hyvinvointi- ja ympäristöongelmia. Sijoittajat käyttävät siitä myös termiä vaikuttavuussijoittaminen.

Yhdysvallat oli luonteva aloitusmaa

Luonteva paikka vaikuttavuusinvestoimisen synnylle oli Yhdysvallat, missä tuloerot ovat valtavat ja hyväntekeväisyyteen käytetään satoja miljardeja dollareita vuosittain. Ihmiset eivät karsasta yksityisen rahan käyttämistä hyviin tarkoituksiin. Lahjoituksia antavat yksityishenkilöt, yritykset ja säätiöt esimerkiksi terveydenhoitoon, koulutukseen ja kirkoille.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tilanne on toinen: Ihmiset ovat tottuneet verorahoitteisiin julkisiin palveluihin.

Vaikuttavuussijoittaminen alkoi nollasta reilut kymmenen vuotta sitten, ja arviot markkinan nykyisestä koosta vaihtelevat. Sitä voi suhteuttaa esimerkiksi Suomen bruttokansantuotteeseen, joka oli 234 miljardia euroa vuonna 2018.

Vaikuttavuusinvestoimisen kansainvälisen verkoston GIINin (Global Impact Investing Network) arvion mukaan vaikuttavuusinvestoimisen maailmalaajuinen markkina oli noin 450 miljardia euroa vuoden 2018 lopussa. GIINin jäsenkunnan hallinnoimat, vaikuttavuussijoittamiseen kohdennetut varat kasvoivat viime vuonna 47 prosenttia 102 miljardiin euroon.

Huolet ilmastonmuutoksesta ja eriarvoisuudesta vauhdittavat kasvua

Kasvua ovat vauhdittaneet esimerkiksi huolet ilmastonmuutoksesta, maapallon kantokyvystä ja eriarvoisuudesta. Kuluttajat ja sijoittajat ovat alkaneet vaatia liiketoiminnalta vastuullisuutta, myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia ja läpinäkyvyyttä. He haluavat keinoja, joilla he voivat ansaita, säästää ja kuluttaa rahaa sekä sijoittaa kohteisiin, jotka tuottavat myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan.

Maailmanlaajuisesti vaikuttavuusinvestoimiseen ovat lähteneet mukaan muun muassa sellaiset suurpankit kuin brittiläinen Barclays, yhdysvaltalainen Merrill Lynch ja sveitsiläinen Credit Suisse, poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavat ajatushautomot, säätiöt ja yliopistot. Säätiöistä aktiivisia ovat olleet muun muassa yhdysvaltalaiset Ford Foundation, Bill and Melinda Gates Foundation ja saksalainen Bertelsmann Stiftung.

Suomessa vaikuttavuusinvestoimiseen tarttui ensimmäiseksi Sitra, joka aloitti kokeilut tulosperusteisilla rahoitussopimuksilla SIBeillä (social impact bond) vuonna 2014. Suomessa on käynnissä tai käynnistymässä seitsemän SIB-hankekokonaisuutta. Tutustu SIB-hankkeisiin Sitran sivuilla.

Yksi Sitran päämääristä on ollut levittää vaikuttavuusajattelua mahdollisimman laajalle ja rakentaa Suomeen vaikuttavuusinvestoimisen ekosysteemiä. Sen toiminnan pitäisi perustua rahoittajien, julkisen sektorin ja palveluntuottajien yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, jonka avulla luodaan arvoa ja uusia innovaatioita.

Sitran työ vaikuttavien hankintojen ja SIB-mallin kehittämiseksi päättyy vuoden 2019 lopussa, mutta sitä jatkaa työ- ja elinkeinoministeriöön perustettava vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus.

Muitakin avauksia Suomessa on tehty. Suomen valtion kokonaan omistama pääomasijoitusyhtiö Teollisuussijoitus Tesi käynnisti vuoden 2018 lopussa 75 miljoonan euron suuruisen kiertotalouteen kohdistuvan sijoitusohjelman, jonka yhteydessä se pilotoi vaikuttavuussijoittamisen malleja.

Yksityinen pääoma hakee tuottoa ja tekee samalla hyvää

Juuri Tesin kehitysjohtaja Henri Grundstén törmäsi kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisten joukossa Suomessa vaikuttavuussijoittamiseen.

”Se tuntui win-win-tilanteelta: yksityinen pääoma hakee tuottoa ja voi tehdä samalla hyvää. Siksi ajattelin, että tälle täytyy olla iso kysyntä ja kysynnän täytyy kasvaa. Tuotto ja hyvän tekeminen eivät sulje toisiaan pois”, Grundstén sanoo.

Grundsténin mielestä vaikuttavuussijoittamisen nousu on kestänyt yllättävän pitkään, vaikka uudet mallit voisivat mullistaa koko hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Myös Sitran työ on tuottanut hitaasti tuloksia. Ajattelutavat muuttuvat hitaasti muun muassa siksi, että rahoitusmarkkina on konservatiivinen ja innovaatioita syntyy harvoin. Myös kunnat ovat omaksuneet hitaasti uutta ajattelua.

Tampereen kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtorin Jenni Airaksisen mukaan ajattelutavat ovat muuttuneet kunnissa viidessä vuodessa. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt näkevät mahdollisuuksia sitä enemmän, mitä enemmän heillä on tietoa.

Airaksinen toteaa, että uusiin ajatuksiin liittyvät uudistukset ovat kunnissa vaikeita, koska keskustelussa on monia intressejä, ilmiöt ovat moniulotteisia ja ongelmat usein ”ilkeitä”. Eriarvoistumista ei kyetä ratkaisemaan yksittäisillä tempuilla, eikä kunnassa ole helppoa valita lukuisten ihmisryhmien joukosta yhtä, johon käytetään uudella tavalla resursseja. Kunnan käsissä ovat kuitenkin kaikki asukkaat pulmineen ja elämineen.

Päätöksiä tehdään paineessa, jossa vahvat ammattilaiset kohtaavat paikallisen politiikan ja suurten muutosten tekeminen vie aina aikaa.

”Aluksi suhtauduttiin ylipäätään epäluuloisesti siihen, että kuntien toimintaan voisi lisätä sijoittamista. Ajateltiin, että nyt kuntia huijataan tuhannesti ja suuret sijoittajat rupeavat hyötymään kuntien kustannuksella. Siitä käytiin keskustelua ja tuotiin esiin, että tämä on yksi tapa luoda systeemille muutoksen mahdollisuuksia, etenkin ennaltaehkäisevään toimintaan panostamisessa”, Airaksinen toteaa.

Airaksisen mukaan asenteet ovat muuttuneet ja epäluuloisuus on vähentynyt, kun kokemuksia on kertynyt.

Grundsténin mukaan vaikuttavuussijoittamisen kehitystä vie eteenpäin ilmastokriisi ja sen torjunta.

Hän toteaa, että myös nollakorkoympäristö vaikuttaa niin, että sijoittajat etsivät tuottoja useista ja uusista sijoitustuotteista. Nollakorot ja varsinkin nykyiset negatiiviset korot vaikuttavat siten, että aikaisemmin lähes riskittöminä pidetyt korkosijoitukset toivat tasaista, joskin verrattain matalaa tuottoa ja siksi niihin oli ohjattuna osa sijoitusvarallisuudesta. Kun korot ovat negatiiviset, sijoitusvarallisuus pitää sijoittaa muualle. Silloin etsitään uusia sijoitusalueita, joissa voidaan jopa hyväksyä matalampiakin riskikorjattuja tuottoja kuin aikaisemmin.

Uudet sukupolvet ottavat uusia keinoja käyttöön

Grundsténin arvion mukaan muutosta ajaa myös se, että uudet sukupolvet alkavat hallinnoida suuria varallisuuseriä. Hän toteaa, että he ovat valmiimpia toimimaan uudella tavalla. Hänen näkemyksensä mukaan he edistävät myös vaikuttavuussijoittamista niin, että pääomasijoitusalalla kaikki sijoittaminen muuttuu vähitellen kohti vaikuttavuutta. Sijoittajat alkavat hakea myönteisiä välillisiä vaikutuksia eli esimerkiksi ratkaisuja ongelmiin.

Se on nähtävillä monissa maissa. Rockefeller Foundationin arvion mukaan esimerkiksi Kiinassa sekä hyväntekeväisyyden määrä että vaikuttavuusinvestoiminen ovat alkaneet kasvaa.

Maailman talousfoorumin johtaja Philippe Le Hoûérou luonnehti vaikuttavuusinvestoimisen kasvuvauhtia sanalla ”vaikuttava” kirjoituksessaan vuonna 2018. Hän totesi, että vaikuttavuusinvestoimisen avulla voidaan ohjata varoja ratkaisemaan maailman isoimpia ongelmia kuten juuri ilmastonmuutosta. Se kuitenkin edellyttää institutionaalisten sijoittajien osallistumista.

Hoûéroun mukaan vaikuttavuussijoittamisen kasvu edellyttää, että vaikuttavuuden käsite määritellään selkeästi ja läpinäkyvästi ja vaikuttavuuden perusperiaatteet ovat kaikkien tiedossa.

Vaikuttavuuden tavoittelu tulee julkiseen rahankäyttöön

Suomessa ajattelu on kehittynyt niin, että vaikuttavuuden tavoittelu on alkanut tulla mukaan kaikkeen julkiseen varainkäyttöön. Se näkyy myös hallitusohjelmassa: valtiovarainministeriö asetti syyskuussa 2019 Vaikuttavat julkiset hankinnat -toimenpideohjelman (Hankinta-Suomi) yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa. Syksyllä 2020 on tarkoitus julkaista koko Suomen yhteinen julkisten hankintojen strategia. Sen tavoitteena on edistää julkisiin hankintoihin käytettävien varojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja julkisen talouden kestävyyttä.

Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO edustaa 65 jäsenyritystä. Sen toimitusjohtajan Kimmo Lipposen mukaan Suomessa uskalletaan jo hakea yhteiskunnallista muutosta vaikuttavuusinvestoimisen keinoin. SIB-hankkeet ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Samaa tulosperusteisuuden periaatetta voi noudattaa myös julkisissa hankinnoissa. Silloin olennaista on, että julkiset hankkijat ottavat vaikuttavuuden huomioon mahdollisimman usein omissa hankinnoissaan. Myönteistä on esimerkiksi se, että työ- ja elinkeinoministeriö TEM pyrkii tekemään vaikuttavuudesta yhden julkisten hankintojen hankintakriteerin.

Myös muissa maissa on huomattu Suomen ponnistelut vaikuttavuusinvestoimisessa. Suomessa aloitti YK:n hankepalvelujen toimiston UNOPSin vaikuttavuusohjelman toimisto syksyllä 2019. Lisäksi UNOPS siirtää Suomeen maailmanlaajuisen innovaatiotyönsä johdon. Ulkoministeriön mukaan UNOPS valitsi Helsingin sijaintipaikakseen Suomen vahvan innovaatio- ja vaikuttavuussijoittamisen ympäristön sekä yhteiskunnan avoimuuden ja vähäisen korruption ansiosta.

Vaikka suomalaiset ovat vielä alussa vaikuttavuussijoittamisen saralla, sijoittajat ovat siitä kiinnostuneita. Todennäköisesti yleistyminen edellyttää institutionaalisten sijoittajien, kuten työeläkeyhtiöiden, osallistumista. Ne ovat vaikuttaneet omilla sijoituskriteereillään merkittävästi siihen, että vastuullisesta sijoittamisesta tuli jo osa pääomasijoittajien arkea. Seuraavaksi ne voivat kasvattaa vaikuttavuusinvestoimisen painoarvoa, kuten kansainvälisesti on jo tapahtunut.