Cosmopolis: Varovaista suvaitsevaisuutta

Konsulttiyhtiö Cosmopoliksen SenseMaker-kyselyyn ei tullut yhtään rasistisia kommentteja. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaa, se jo osoittaa, että tutkimuksen tulos ei ole luotettava, toteaa Cosmopoliksen hallituksen jäsen Päivi Lipponen.

Hän halusi tutkia, millaisia asenteita työnantajilla on maahanmuuttajia kohtaan ja miten maahanmuuttajien työllistymistä voisi tukea. Samalla hän olisi halunnut päästä purkamaan myös ennakkoluuloja – mutta yksikään vastaaja ei myöntänyt ajattelevansa maahanmuuttajatyöntekijöistä kielteisesti.

”Koska maahanmuuttajien työllistyminen on Suomessa kantaväestöä heikompaa, siinä on selvästi jokin ongelma. Siksi tämä tulos kertoo siitä, että vastaajat eivät luottaneet, että voisivat kertoa rehellisesti myös kipeistä asioista”, Lipponen sanoo.

Kysely lähti pääkonttoreiden kautta useisiin pääkaupunkiseudun ja Tampereen yrityksiin, muun muassa kauppaketjuihin, joissa voisi olla maahanmuuttajille töitä. Laajasta tavoittavuudesta huolimatta vastauksia tuli vähän: 22. Todennäköisin selitys on se, että kysymysten hiomisen jälkeen yritysten edustajille jäi vastausaikaa lopulta vain viikko.

Lipponen kuitenkin epäilee, että vastaamatta jättäminen ja negatiivisten vastausten puute kielii muustakin: aihetta pidetään arkaluontoisena eivätkä työnantajat halua leimautua.

Potentiaali jää Suomessa käyttämättä

Päivi Lipponen tutki maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia jo post-doc-työssään kymmenisen vuotta sitten.

”Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kysymys on Suomelle hyvin tärkeä”, hän sanoo. ”Siinä vaiheessa, kun maahanmuuttaja hakee töitä, hän törmää Suomessa muuriin. Muiden Pohjoismaiden työmarkkinat saattavat tarjota enemmän mahdollisuuksia.”

Lipposen mielestä Suomella ei ole varaa torjua maahanmuuttajien työpanosta, vaan pitäisi pohtia, miten työvoimapalveluita voisi paremmin kehittää heidän tarpeisiinsa.

Maahanmuuttajien työttömyysaste onkin noin kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna, vaikka maahanmuuttajat ovat usein vireässä työiässä, halukkaita työskentelemään ja keskimäärin paremmin koulutettujakin kuin muissa Pohjoismaissa. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi vuonna 2014, että suuri osa maahanmuuttajien työvoimapotentiaalista jää Suomessa käyttämättä.

Työnantajien ennakkoluuloista liikkuu ainakin paljon huhuja: esimerkiksi vieraskielinen sukunimi, ulkomaalainen tutkintotodistus tai aksentti ääntämyksessä saattavat johtaa siihen, ettei kutsua työhaastatteluun tule. Työnantajien asenteista löytyy kuitenkin vähemmän tutkimuksia kuin työllistämispalveluista tai maahanmuuttajien kokemuksista.

Lipponen siis toivoi saavansa arvokasta tietoa lähettäessään työnantajille SenseMaker-kysymyksen: ”Kerro henkilökohtainen kokemus, joka heijastaa maahanmuuttajatyöntekijän roolia yrityksessänne.”

Kyselyn otos oli niin pieni, ettei siitä voi tehdä uskottavaa analyysiä. Joitakin suuntaviivoja kokemuksissa kuitenkin on.

Kielitaito takaa työpaikan

Kaikki Cosmopoliksen kyselyn vastaajat sanoivat suhtautuvansa maahanmuuttajiin joko myönteisesti tai neutraalisti. Maahanmuuttajien palkkaamisen etuina he näkivät muun muassa sen, että suorittaviin (tarina 1: lue vastaajien tarinoita artikkelin lopusta) tehtäviin ei saada suomalaisia tai että myös yrityksen kohderyhmässä on paljon maahanmuuttajia. Myös maahanmuuttajien työetiikkaa ja motivaatiota pidettiin korkeina.

Yksikään vastaaja ei luonnehtinut maahanmuuttajien työllistämistä tasa-arvokysymykseksi tai itseisarvoksi, vaan vastauksissa puntaroitiin rehellisesti yrityksen etua. Ristiintaulukoinnista näkyykin, että mitä kannattavampi yritys, sitä suvaitsevaisempia asenteita vastaajat ilmaisivat.

Yksi vastaaja kuitenkin näki, että maahanmuuttajan palkkaaminen oli tuonut lisää suvaitsevaisuutta (tarina 2) työyhteisöön ja saanut kollegatkin näkemään työpaikkansa valoisammin.

Varovaisuus näkyi jälleen siinä, että kysymyksiin negatiivisista kokemuksista tai asenteisiin vaikuttavista tekijöistä vastattiin vähemmän kuin toisiin. Vastaajat eivät nähneet medialla tai ympäristöllä juuri vaikutusta asenteisiinsa vaan ajattelivat, että vastuu työllistymisestä on maahanmuuttajalla itsellään.

Maahanmuuttajien suurimmaksi haasteeksi nähtiin puutteellinen kielitaito (tarina 3). Toisen kansallisuuden tai kulttuurierojen vierastamista ei ainakaan haluttu myöntää. Ainoastaan yksi vastaaja sanoi, että esimiehet olivat pohtineet (tarina 4), tuntuisiko muslimityöntekijän huivin käyttö henkilökunnasta tai asiakkaista vieraalta.

Yksi vastaaja, joka kuvaili itseään paluumuuttajaksi, toi esille myös ideoita työllistymisen parantamiseksi. Hän ehdotti, että työnantajille tarjottaisiin enemmän tietoja eri maiden ammattikoulutuksesta. Rekrytointitilanteessa voisi olla mukana jokin tapa, jolla ulkomaalaiset työnhakijat voisivat todistaa taitonsa ja osaamisensa. Ja lisäksi uusille maahanmuuttajatyöntekijöille voisi laatia tietopaketin suomalaisesta työkulttuurista kyseisellä alalla.

Vastaajien kirjoittamia tarinoita

Lisätietoja
Päivi Lipponen, paivi.p.lipponen (at) kolumbus.fi