Voidaanko lohkoketjuteknologian avulla ehkäistä haitallisia ympäristövaikutuksia ja edistää kiertotaloutta?

Miten voimme vaikuttaa siihen, että metallien hankinta Kiinasta ja Kongosta tai puuvillan hankinta Intiasta on vastuullista, niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin suhteen? Vastaus piilee jäljitettävyydessä – ja potentiaalisesti lohkoketjuissa.

Eri raaka-aineiden luontovaikutuksista on edelleen vaikeaa saada tietoa. Esimerkiksi tekstiiliteollisuuden tarvitsemaa puuvillaa, elintarviketeollisuuden mausteita tai valmistavan teollisuuden tarvitsemia metalleja hankitaan raaka-ainepörssin kautta globaaleilta markkinoilta, jolloin niiden alkuperästä ja ympäristövaikutuksista on välillä jopa mahdoton saada tietoa.

Useimmilla suomalaisilla yrityksillä on hyvä ymmärrys siitä, että raaka-aineiden hankinta voi aiheuttaa luontokatoa. Ympäristöministeriön tuoreen Elinkeinoelämä ja luonto –selvityksen mukaan monet kotimaiset yritykset toivovat, että Suomi toimisi edelläkävijänä materiaalien jäljitettävyydessä sekä siihen liittyvien työkalujen kehittämisessä.

Monet yritykset ovatkin jo liikkeellä. Esimerkiksi Nokia pyrkii huomioimaan toimintansa vaikutuksia luontopääomaan koko arvoketjussaan. Biodiversiteetin eli elollisen luonnon monimuotoisuuden rinnalla se huomioi toimintansa vaikutuksia geodiversiteettiin eli elottoman luonnon monimuotoisuuteen, kuten metalleihin ja mineraaleihin.

Kirjoitus on osa muistiota, jossa pureudutaan web 3.0 -teknologioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen.

julkaisut

Miten kestävää maailmaa web 3.0 rakentaa?

EU vaatii yrityksiltä jäljitettävyyden parantamista

Painetta parempaan jäljitettävyyteen ja sitä kautta ympäristöhaittojen ja luontokadon hillitsemiseen luo myös EU:n lainsäädäntö. Euroopan komissio on ottanut vahvan aseman maailmanlaajuisen luontokadon pysäyttämisessä ja ilmastokriisin hillinnässä vihreän kehityksen ohjelmansa myötä. Esimerkiksi vastikään voimaan tullut EU:n metsäkatoasetus pyrkii suitsimaan Euroopan ulkopuolisille alueille ulkoistettuja luontovahinkoja. Asetus kieltää asettamasta markkinoille hyödykkeitä ja tuotteita kuten palmuöljyä, kahvia, kaakaota, lihaa, soijaa, puutavaraa tai kumia, jos niiden tuotanto on aiheuttanut metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä vuodesta 2021 alkaen.

Euroopan komissio on tehnyt lukuisia merkittäviä lainsäädäntöehdotuksia myös osana sen kiertotalouden ohjelmaa. Näillä ehdotuksilla pyritään saamaan tietoa materiaalien ja tuotteiden koko arvoketjusta ja suitsimaan sekä EU:n alueella että globaalisti tapahtuvaa luontokatoa kiertotaloussiirtymän keinoin.

Lohkoketjuteknologioille on asetettu suuria odotuksia sen suhteen, että niiden avulla voitaisiin parantaa raaka-aineiden jäljitettävyyttä merkittävästi.

Lohkoketjujen avulla voidaan lisätä arvoketjujen läpinäkyvyyttä

Web 3.0 -kehityskulkuun olennaisesti sisältyville lohkoketjuteknologioille on asetettu suuria odotuksia sen suhteen, että niiden avulla voitaisiin parantaa raaka-aineiden jäljitettävyyttä merkittävästi.

Sitra määrittelee lohkoketjun jatkuvasti kertyväksi hajautetuksi datakokonaisuudeksi, jonka kaikki tapahtumat ovat aikajärjestyksessä, kaikkien osapuolten vahvistamia ja tallennettu niin, ettei mitään voi muuttaa tai väärentää. Lohkoketjuun muodostuu digitaalinen lokikirja transaktioista, eli tapahtumista. Nämä tallenteet kopioidaan ja säilytetään hajautetusti ja julkisesti lohkoketjussa, jolloin yhdelläkään toimijalla ei ole keskitettyä palvelinta eikä yksikään toimija voi omaehtoisesti muuttaa tai väärentää merkintöjä.

Tuotantoketjujen jäljitettävyys edellyttää luottamusta yritysten ja organisaatioiden välillä. Lohkoketjujen on sanottu automatisoivan kyseisen luottamuksen. Lohkoketju voi olla myös vain suljettu, jolloin se on käytettävissä vain tietoa tarvitsevien yritysten kesken, joilla on kaikilla pääsy samoihin, jaettuihin tietoihin.

Lisäksi lohkoketjumerkintöjä voidaan automatisoida älysopimusten avulla. Älysopimus on lohkoketjuteknologialla toteutettu ohjelma, joka mahdollistaa arvoa sisältävien kohteiden automaattisen vaihdannan ennalta määritettyjen ehtojen avulla. Älysopimus poistaa prosessista välikäsiä ja tekee siitä luotettavan. Älysopimus yhdistettynä jaettuun lohkoketjuun toimii kuin juna-aseman limu- tai karkkiautomaatti, johon laitetaan rahaa ja kone vapauttaa halutun tuotteen ilman myyjää.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

artikkelit

Kannattaako yritysten hypätä mukaan virtuaalimaailmaan?

artikkelit

Miten tulevaisuuden web 3.0 saadaan pysymään maapallon kantokyvyn rajoissa?

Digitaaliset tuotepassit herättävät kiinnostusta

Digitaaliset tuotepassit ovat konkreettisin esimerkki siitä, miten lohkoketjuteknologiaa on hyödynnetty jäljitettävyyden parantamisessa. Digitaalisista tuotepasseista eri toimijat, kuten kuluttajat, tuottajat, kierrättäjät, uudelleenvalmistajat ja viranomaiset, voivat tuotetietojen lisäksi tulevaisuudessa lukea tuotteiden koostumuksen alkuperineen sekä ekologisen jalanjäljen. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on viime vuodelta, kun teleoperaattori Telefonica Tech ja kiertotalouteen erikoistunut teknologiayhtiö Exxita Be Circular loivat Euroopan ensimmäisen tuotepassin hyödyntäen sekä lohkoketjuja että tekoälyä.

Tuotteiden komponenttien jäljitettävyyden lisäksi tuotepassit tarjoavat tietoa tuotteiden ja komponenttien kestävyydestä ja korjattavuudesta. Tämän myötä laitteille voidaan määrittää rahallinen arvo uudelleenvalmistettavien tuotteiden markkinoilla. Lisäksi esimerkiksi vesi- ja jätehuoltoyhtiö Suez hyödyntää jo lohkoketjuja tallentaakseen kaikki vaiheet, jotka liittyvät lietteen siirtämiseen jätevedestä maatalousmaahan.

Suomessa esimerkiksi Teknologiateollisuus ry ja Suomen tekstiili ja muoti ovat selvittäneet digitaalisten tuotepassien mahdollisuuksia, ja näihin liittyvissä piloteissa Sitra on mukana muun muassa rahoittajana. Lisäksi Sitra on mukana valmistelemassa tuotepassikokeilua liikenteen päästötietojen saralla.

Reilun datatalouden näkökulmasta digitaalisilla tuotepasseilla on paljon potentiaalia.

Sääntelyä ja globaalia yhteistyötä tarvitaan

Lohkoketjut tarjoavat innostavan potentiaalin materiaalien jäljittämisessä, mutta sen hyödyntämiseksi laajemmassa mittakaavassa vaaditaan uudenlaista yhteistyökulttuuria, joka on vielä monille organisaatioille vieras. Lisäksi on huomioitava se, että erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei välttämättä ole osaamista tai resursseja lohkoketjujen haltuunottoon ilman ulkopuolista apua.

Olennaista digitaalisen tuotepassin onnistumiselle on jaettujen pelisääntöjen ja standardien kehittäminen. Olisi sekä valmistajien että tuotteiden käyttäjien etu, jos tuotetiedot eri tuotteissa voitaisiin esittää yhdenmukaisella tavalla ja ne olisivat keskenään yhdisteltävissä. Tässä EU on riittävän iso talousalue, jossa yhdenmukaisia pelisääntöjä kannattaa luoda.

Reilun datatalouden näkökulmasta digitaalisilla tuotepasseilla on paljon potentiaalia. Kuluttajille ne helpottaisivat vastuullisten valintojen tekemistä ja yrityksille ne tarjoaisivat mahdollisuuden lisätä läpinäkyvyyttä tuotteen jalanjäljestä. Suomalaisille yrityksille digitaaliset tuotepassit lohkoketjuilla toteutettuna ovatkin varteenotettava alue kasvattaa kestävään kehitykseen linkittyvää edelläkävijyyttä.

Mari Pantsar on dosentti, hallitusammattilainen ja Kari & Pantsar Co:n partneri. Hän käyttää työaikaansa ainoastaan sellaisiin asioihin, jotka parantavat ekologista kestävyyttä.

Kristo Lehtonen toimii Reilu datatalous -teeman johtajana. Teema luo eurooppalaisen arvopohjan mukaista, ihmislähtöistä datataloutta vastapainona datamonopolilähtöiselle datatalouden mallille. Ennen Sitraa Kristo oli toimitusjohtaja ja yksi perustajista 3DBear-nimisessä oppimisteknologiayhtiössä.

Kirjoitus on osa ”Miten kestävää maailmaa web 3.0 rakentaa” -muistiota, jossa pureudutaan web 3.0 -teknologioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Web 3.0 -kehityskulun tarkastelu sisältyy tulevaisuustalo Sitran työhön reilumman datatalouden hyväksi.