sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Ilmastokriisi ja luonnonvarojen hupeneminen uhkaa planeettaa ja ihmisiä. Tarvitaan syvällistä ajattelumallien ja elämäntapojen muutosta. Sivistys+-projektin verkkotilaisuudessa puhuttiin arvoista ekologisen jälleenrakennuksen maailmassa.
Tilaisuus: Sitra järjesti 11.3.2022 verkkokeskustelun ekologisesta jälleenrakennuksesta osana Sivistys muutoksessa -keskustelusarjaa. Kaksi muuta keskustelua käsittelivät datataloutta ja demokratiaa.
Ketkä keskustelivat: Mukaan keskusteluun kutsuttiin tutkijoita, sivistystyön ja kasvatuksen toimijoita ja ympäristö- ja kestävyyskysymysten asiantuntijoita.
Miksi keskusteltiin: Olemme ihmiskuntaa ja planeettaa uhkaavan kriisin keskellä. Yhteiskunnan toiminta on tarpeen rakentaa uudelleen sellaiselle perustalle, joka irtautuu fossiilienergian käytöstä ja luonnonvarojen tuhlauksesta. Ekologiseen jälleenrakennukseen eivät riitä talouden ja teknologian keinot, vaan tarvitaan syvällistä arvojen ja maailmankuvien muutosta.
Mitä keskusteltiin: Nostoja keskustelusta on koostettu yhteen niin tekstinä kuin Tussitaikureiden kuvituksena alla.
Lähtötilanne: Vihreä siirtymä on edelleen kiinni kasvuajattelussa
Länsimainen maailmankuva erottaa ihmisen ja yhteiskunnan luonnosta. Luonto nähdään resurssina ja yhteiskunnallinen toiminta kilpailuna.
Ekokriisiin vastaaminen ja vihreä siirtymä ovat jo nousseet teoriassa tärkeiksi, mutta emme oikein osaa vielä hahmottaa tulevaisuutta muussa kuin jatkuvan talouskasvun kehyksessä. Niin sanottu vihreä siirtymä perustuu teknologisiin innovaatioihin, ja esimerkiksi EU:ssa se nähdään talouskasvua buustaavaksi ohjelmaksi.
Ajattelumme ei ole kovin kauaskantoista vaan sidoksissa nykyhetkeen. Koulutetutkin ihmiset saattavat nähdä ilmastonmuutoksen ratkaisemisen tulevaisuuden haasteeksi, vaikka se on mitä suurimmassa määrin tämän hetken akuutti ongelma.
Tulevaisuus: Ekologinen jälleenrakennus vaatii systeemistä muutosta
Nykysysteemin vihertäminen sijaan tarvitaan systeemistä muutosta, arvojen ja kulttuurin suuntaamista uudelleen. Meidän pitää hyväksyä kulutuksen väheneminen ja keskittyä elämänlaadun parantamiseen.
Teknisen ja tieteellisen osaamisen rinnalla tulee arvostaa laajempaa sivistystä, johon kuuluu eettisyys ja osallisuus. Tieteellinen ja rationaalinen ajattelu on tärkeää, mutta tarvitaan myös henkisyyttä, kuulumisen kokemusta, taidetta, dialogisuutta ja kokeilemista. Tulevaisuuden maailmassa ihanteena ei ole vain ennalta määrättyjen tavoitteiden saavuttaminen, vaan rohkeus astua tuntemattomille polulle. Yhdessä luova oppiminen avaa mahdollisuuksia ekologiseen jälleenrakennukseen.
Arvoista pitää keskustella, mutta verkkotilaisuuden osallistujat toivat esiin, että planeetan tila ei ole arvokysymys. Planeetalla on rajat, joihin on pakko sopeutua, arvostimme luontoa tai emme. Aina ei tarvitse hakea vesitettyä “tolkun linjaa” oletettujen ääripäiden välille. Ekokriisin ratkaisussa on otettava isoja askelia. Meidän on kuitenkin tärkeä pohtia arvoja, joihin sitoudutaan. Kykenemmekö muutokseen niin, että sitoudumme samalla demokratiaan ja ihmisoikeuksiin?
Tulevaisuuden ihanteena nousee yhteisöllisyys. Elämä ei ole vain yksilöiden ikuista kasvun, kehityksen ja kilpailun projektia kaikille vapaalla yhteiskunnan kentällä. Kriiseissä tarvitaan myös ratkaisuja yhteisön etu edellä. Tästä esimerkkinä toimivat jo pandemian hillintä ja koronarokotukset.
Millaista sivistystä tarvitsemme ekologiseen jälleenrakennukseen?
“Kulttuurista osaamista tarvitaan, kun tehdään muutosta kohti kokonaiskestävyyttä. Tarvitaan kulttuuriperintöosaamista eli menneisyyden avointa ja kriittistä tarkastelua sekä tulevaisuussuuntautuneisuutta yhtä aikaa. Mitkä toimintatavat tukisivat paremmin kestävyyttä, mitä on osattu ennen, mutta ei osata enää, ja miksi? Mitä kannattaa jatkaa, mitä ehkä ottaa uudelleen käyttöön? Haetaan siis uusia ratkaisuja ja inspiraatiota myös menneisyydestä. Tällöin syvenee ymmärrys kehityskuluista, ja kyky vaikuttaa tulevaan vahvistuu.”
Toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry
”Ekologisen jälleenrakennuksen pohjalle tarvitaan sivistystä, jossa ihminen ymmärretään nykyistä syvällisemmin osana luontoa. Mitä enemmän ihminen yrittää irrottaa itseään ja toimintaansa luonnosta, sitä lähemmäs kohti planeetan rajoja työnnymme. Sivistykseen tulisi kuulua syvällinen tieto elinympäristömme toiminnasta ja luonnon prosesseista, jotta niitä matkimalla ja noudattelemalla voisimme rakentaa yhteiskunnistamme kestävämpiä. Teknologialla on oma roolinsa, mutta liian usein sillä paikataan kuin laastarilla syvemmällä olevaa ongelmaa.”
Väitöskirjatutkija Leena Helenius, Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti, Kudelma-verkosto
