sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
YK:n historialliset luontotavoitteet sekä mittarit tavoitteiden seuraamiseksi hyväksyttiin 19.12.2022 aamuyöllä Montrealin aikaa. Aplodien ja epätodellisten huudahduksien täyttämä hetki oli kulminaatiopiste tuhansien neuvottelijoiden ja sidosryhmien neljän vuoden työlle.
Viesti tälle vuosikymmenelle on selvä: luontokato pitää vihdoin saada pysäytettyä ja kehitys käännettyä kohti luonnon tilan elpymistä.
Mitä jäi Montrealista käteen? Listasimme kuusi tärkeintä asiaa.
1. Konkreettiset ja kunnianhimoiset tavoitteet
Uudet tavoitteet vastaavat tieteen viestiin tarvittavien luontotoimien määrästä ja laajuudesta: 30 prosenttia maailman maa-alueista ja meristä tulee suojella vuoteen 2030 mennessä. Myös 30 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä pitää saattaa ennallistamisen piiriin. Etenemistä varmistamaan asetettiin konkreettiset mittarit.
Synkän vuoden päätteeksi kokous tarjosi optimismin valonpilkahduksen: kansainvälinen yhteisö pystyi kuin pystyikin rakentamaan paketin, josta tuli aidosti kunnianhimoinen ja vahva.
Montrealin kokouksesta saattaa tulla samanlainen vedenjakaja työssä luontokadon pysäyttämiseksi kuin Pariisin sopimus oli ilmastokriisin kohdalla.
2. Toimeenpanoon saatiin ryhtiä
Maailman maat ovat kahdesti ennenkin, vuosille 2010 ja 2020, asettaneet tavoitteen pysäyttää luontokato – ja epäonnistuneet. Vika ei ole sinänsä ollut tavoitteissa, vaan siinä, että niitä ei ole toimeenpantu.
Tästä viisastuneena toimeenpano on nyt rakennettu sisään koko Montrealin pakettiin. Mekanismi muistuttaa ilmastopolitiikan Pariisin sopimusta: jäsenmaat tuovat pöytään kansalliset tavoitteensa ja strategiansa, jonka jälkeen aletaan arvioida säännöllisesti, riittävätkö ilmoitetut toimet Montrealin tavoitteiden saavuttamiseen.
Jos eivät riitä, pitää katsoa, mitä on tehtävä lisää, jotta tavoitteiden mukaiselle polulle päästään.
Synkän vuoden päätteeksi kokous tarjosi optimismin valonpilkahduksen.
3. Raha ratkaisee, edelleen
Tiedetään jo, että luontokadon pysäyttäminen tulee vaatimaan merkittävästi nykyistä suuremman, ainakin kymmenkertaisen rahoitusvolyymin. Tarvitaan sekä rahoitusta kehittyville maille, joiden omat voimavarat eivät riitä, että myös teollisuusmaissa uutta rahaa esimerkiksi suojelu- ja ennallistamistavoitteiden toteuttamiseen.
Kehittyville maille Montrealissa luvattu 30 miljardin dollarin vuotuinen rahoitus vuoteen 2030 mennessä on alku, mutta ei varmasti riittävä.
Siksi Montrealin tavoitteiden onnistumisessa rahavirtojen saaminen liikkeelle tulee olemaan avainasemassa. Tarvitaan uusia rahoituslähteitä: kansainvälisiä rahoituslaitoksia, uusia markkinapohjaisia ratkaisuja tuomaan yksityinen pääoma mukaan ja julkisten varojen innovatiivista käyttöä.
Yhtenä tärkeänä nostona Montrealissa asetettiin tavoitteeksi luonnolle haitallisten tukien vähentäminen 500 miljardilla dollarilla vuoteen 2030 mennessä. Tämä on rahaa, joka on jo olemassa budjeteissa: se voidaan kohdentaa samaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen, esimerkiksi tietylle elinkeinolle, mutta uudelleensuunnata tukemaan luontoa vahvistavia toimia.
4. Yksityinen sektori kiritti valtioita
Kuten kokenut kansainvälisten neuvottelujen konkari tiivisti Montrealissa paneelikeskustelun päätteeksi: Joskus ennen yksityisen sektorin edustajat tulivat näihin kokouksiin huolestuneena, etteivät valtiot vain päättäisi tehdä liikaa. Nyt lavalla istuivat biljoonia dollareita sijoitussalkuissaan hallinnoivat yksityisen sektorin edustajat kirittämässä valtioita, huolestuneina siitä, etteivät valtiot vain päättäisi tehdä liian vähän.
Suuri murros on käynnissä siinä, miten tietoisuus luontokadon vakavuudesta läpäisee nyt vauhdilla eri sektorit.
Elinkeinoelämän ja rahoitusalan edelläkävijöiden viesti oli selvä: asettakaa vahvat tavoitteet, tehkää selkeät ja sitovat pelisäännöt markkinoille – markkinat pystyvät kyllä sen jälkeen tehokkaasti tuottamaan ratkaisuja.
Myös suomalainen elinkeinoelämä oli mukana rintamassa: Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi neuvottelujen aikana tukensa kansainväliselle yritysten ja rahoittajien vetoomukselle kunnianhimoisten luontotavoitteiden puolesta.
5. Ihmisoikeusrintamalla edistystä
Siellä, missä ihmisoikeudet eivät toteudu, eivät ihmiset voi myöskään osallistua täysimääräisesti luontokadon pysäyttämiseen. Montrealin tavoitteissa ihmisoikeudet ovat keskeisemmässä asemassa kuin koskaan ennen, vaikka mittarit ihmisoikeuksille luontotyössä jäivätkin vielä uupumaan.
Alkuperäiskansojen oikeudet nostettiin erityisesti tapetille, mutta myös naisten ja tyttöjen oikeudet saivat oman tavoitteensa, nuorten osallistuminen päätöksentekoon kaikilla tasoilla kirjattiin tavoitteisiin ja myös ympäristöaktivistien suojeleminen nostettiin tekstiin.
6. Seuraavaksi alkaa kansallinen toimeenpano
Lopulta tavoitteiden onnistuminen riippuu kansallisesta toimeenpanosta. Keskeisessä roolissa ovat kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittavat uusi eduskunta ja hallitus, joiden vastuulla on johtopäätösten vieminen Montrealin tavoitteista kansalliseen päätöksentekoon.
Samaan aikaan yritykset ja kunnat voivat kirittää valtiota asettamalla kunnianhimoisempia tavoitteita, aivan kuten yksityisen sektorin edelläkävijät kirittivät valtioita Montrealissa. Ja kansalaiset voivat näyttää suuntaa yrityksille ja poliittisille päätöksentekijöille: luontokadon pysäyttäminen etenee, vain jos me toimimme sen puolesta joka päivä.
Pallo on nyt meillä.
