En pidä kilpailusta. Yrittäjänä se on jopa ahdistanut, kunnes kokemus opetti, että kannattaa keskittyä omaan peliin eikä vilkuilla liikaa taakseen. Kun pitää katseen pallossa, siihen osuu paljon varmemmin. Jokainen osuma lisää mahdollisuutta voittaa peli. Jokainen osuma ruokkii halua osua uudestaan. Väitän, että halussa on enemmän vipuvoimaa kuin pelossa. Halu suuntaa energiaa eteenpäin. Pelko saa vilkuilemaan peräpeiliin.
Miten herättää tunne ilmastonmuutosasiassa, joka ei johda hyökkäykseen, lamaannukseen tai kieltämiseen ilman, että se on manipulaatiota? Miten herättää halu toimia yhteisen päämäärän eteen ilman liikaa optimismia? Taide on tunne, kuten Hitchcock jo asian ilmaisi, mutta pelonsekaisessa maailmassa emme halua ainakaan pelkoa lisää.
Idea Ilmastoteatterista syntyi täyteen ahdetun auton takapenkillä. Olimme matkalla Sitran hiilitiimin vetäjän Tiina Kähön ja muutaman ilmastoaktiivin kanssa lauluyhtye Rajattoman konserttiin kesällä 2014. Tilaisuuden oli järjestänyt ja kutsunut koolle Climate Leadership Councilin (CLC) toiminnanjohtaja Jouni Keronen. Pitkällisen prosessin jälkeen, johon kuului materiaalin keruuta ja analysointia, käsikirjoittamista, suunnittelua ja harjoittelua, pilotoimme Ilmastoteatteria ensimmäisen kerran sitralaisille kesällä 2015. Maapallon kantokyky on äärirajoilla ja aika uhkaa loppua kesken, mutta yleisö ei poistunutkaan kaiken menettäneenä, vaan uutta intoa puhkuen. Sama ilmiö toistui 23.11. kun järjestimme uuden tilaisuuden, tällä kertaa sekalaiselle joukolle yritysjohtajia, tutkijoita, asiantuntijoita ja taiteilijoita.
Rakensimme fiktiivisen tarinan nimeltään Fasadi Floors, jossa toimitusjohtaja Markku Hammarilla (Carl-Kristian Rundman) on ongelma. Miten uudistaa yrityksen koko strategia ja liiketoiminta hiilineutraaliin suuntaan ennen kuin kilpailijat ehtivät ensin, asiakkaat valitsevat toisin ja lainsäädäntö puuttuu peliin? Muutos voi saada alkunsa yksittäisen työntekijän ideasta ja kasvaa merkittäväksi innovaatioksi, mutta tukeeko johtaminen uudistuvaa kulttuuria, luovaa ajattelua ja ihmisten innostumista?
Päätimme antaa yleisön käsikirjoittaa tarinaa uusiksi ja visioida parempaa tulevaisuutta fiktiiviselle yritykselle, jonka toimitusjohtaja oli jo kuilun partaalla. Samaistuminen oli käsin kosketeltavaa. Suru toisen puolesta sai ideoimaan parempia ratkaisuja ja mahdollisuus vaikuttaa tarinan kulkuun alkoi yhtäkkiä innostaa.
Ollaanko nyt tarinan käännekohdassa, jossa päämäärän välttämättömyys ja merkitys voittavat pelon, joukkojen rivit tiivistyvät ja alkaa yhteinen ponnistus kohti tavoitteiden mukaista toimintaa? Pelissä on ihmiskunnan ja koko maapallon tulevaisuus.
Niin kauan kuin on toivoa, tarinan lopputulokseen voi vaikuttaa. Haasteet vetävät puoleensa, jos niihin liittyy mahdollisuuksia. Lopputulos on aina osumiensa summa, joten kannattaa keskittyä hyvään peliin eikä lopputulokseen. Jokaisella lyönnillä on merkitystä. Jokainen onnistuminen lisää halua onnistua uudestaan.
Kestävä kilpailu on innostavaa, koska siinä on vain voitettavaa. Mitä jos yritykset, kansalaiset ja valtiot kilpailisivat siitä, kuka saa hiilijalanjälkeään eniten alaspäin? Sijoittajat ja rahoittajat kilpailevat jo yrityksistä, jotka harjoittavat kestävää liiketoimintaa. Voittajat todennäköisesti myös menestyvät parhaiten pitkällä aikavälillä.
Pidetään katse pallossa, mailaa puristamatta. Pallo on nyt sulla!
Kirjoittaja Niina Nurminen on näyttelijä, yrittäjä ja johtavia teatterilähtöisiin menetelmiin erikoistuneita työyhteisövalmentajia. Hänen yrityksensä ArtSense Oy tarjoaa kokemuksellisia valmennuksia työelämän kulttuurin ja johtamisen uudistamiseen.
Ilmastoteatteri on kokemuksellinen tapahtuma- ja valmennuskonsepti vähähiilisen liiketoiminnan kehittämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se tarjoaa organisaatioille käytännön työvälineitä strategian uudistamiseksi ja välttämättömän muutoksen toteuttamiseksi. Ilmastonmuutos on myös bisnesmahdollisuus, josta saa innostua.
Suosittelemme