Lasten ja nuorten urheiluseurojen resurssiringissä jaettiin tiloja, urheiluvälineitä ja osaamista. Resurssirinki-kokeilu kannusti kulkemaan omin lihasvoimin treeneihin – ja ottamaan matkat osaksi harjoituksia.
Jyväskylässä seurat liikuttavat tuhansia lapsia viikoittain. Monesti kuitenkin puutteelliset henkilö-, väline-, olosuhde-, osaamis- ja raharesurssit estävät kunnon valmennuksen. Näiden puutteiden korjaamiseksi päätimme resurssiviisaassa Resurssirinki-kokeilussa testata välineiden ja osaamisen jakamista urheiluseurojen välillä. Samalla kannustimme nuoria liikkumaan lihasvoimin urheilupaikoille. Rinkitoimintaan osallistuivat Jyväskylän Naisvoimistelijat, Jyväskylän Voimistelijat, Jyväskylän Taitoluisteluseura, Jyväskylän Kenttäurheilijat, Jyväskylän Tennisseura, Jyväskylän Sulkapalloseura, JYP Juniorit, Jyväskylän Pallokerho, Jyväskylän Pesis, Jyväskylän Kiri ja Jaguars Spirit Athletes.
Päätimme järjestää teemaviikon, jolloin seurat kannustivat lapsia ja nuoria kulkemaan harjoitusmatkat omin lihasvoimin, kuten polkupyörillä. Resurssirinkiin kuuluvien seurojen harjoituksissa käy viikossa noin 5650 alle 19-vuotiasta harrastajaa. Teemaviikon aikana lihasvoimin harjoituksiin tuli arviolta noin 2100 harrastajaa. Suurin osa autolla kuljetetuista oli alle kouluikäisiä ja alakoulun nuorimpia lapsia. Matkan sisällyttäminen lämmittelynä osaksi harjoitusta toimi hyvin nuorilla urheilijoilla, mutta päiväkoti-ikäisten ja alakoululaisten lasten kohdalla autokuljetus todettiin tarpeelliseksi.
Lasten ja nuorten harjoituksissa käytettävistä liikuntavälineistä on jatkuva pula. Kuitenkin seurat käyttävät motoriseen oppimiseen hyvin samantyyppistä välineistöä. Hankimme valmentajille valmennustilanteessa tarvittavia liikuntavälineitä, ja ne ovat saman tien olleet seurojen yhteiskäytössä. Liikunta- ja testausvälineiden hankinnat tehtiin seurojen toiveiden mukaisesti. Kierrätykseen seurojen kesken ollaan vielä tekemässä pelisääntöjä. Kaiken kaikkiaan tämä on tuonut seurojen harjoituksiin välittömästi monipuolisuutta lisää.
Liikuntavälineiden jakamisesta hyötyivät sekä seura, urheilija että urheilijan vanhemmat. Seura voi säästää hankintakustannuksissa, urheilija ja hänen vanhempansa säästävät todennäköisesti harjoitusmaksujen kustannuksissa, koska välinehankintojen osuus jää pienemmäksi.
Koulujen liikuntavarusteet eivät ole automaattisesti lasten liikunta- ja urheilukäytössä iltaisin. Kyse on tässäkin tilanteessa rahan puutteesta. Koulujen henkilökunta pelkää tavaroiden häviävän ja hajoavan seurojen iltakäytössä. Koulujen kanssa on käyty keskustelua varusteiden käytöstä, mutta mikään koulu ei vielä syksyllä ottanut kokeilua käytäntöön. Asiassa päästiin kuitenkin etenemään niin, että keväällä 2014 kokeilu tullaan toteuttamaan Jyväskylässä.
Kokeilu onnistui mielestämme hyvin. Varsinkin seurojen valmennuspäälliköiden yhteiset tapaamiset ovat tuoneet heille uuden ja pysyvän tavan tehdä yhteistyötä ja jakamisen kulttuuria. Kokeiluviikko toi esiin ajatuksen, että tulo harjoituspaikalle voi olla jo osa treenejä. Liikuntavälineitä on kokeilun jälkeenkin liian vähän, mutta välineiden yhteiskäyttö synnytti uusia ajatuksia muun muassa kalliimpien välineiden yhteishankinnasta seurojen kesken.
Kokeilussa olleet teemat ovat hyviä, ja varsinkin valmentajien yhteistapaamiskäytäntöä voisi mallintaa muillekin paikkakunnille.
Yhdentoista seuran valmennuspäälliköille kehitettiin yhdessä käytäntö, jossa osaamista sekä tiloja jaettiin yhteisesti. Käytännössä urheiluseurojen valmennuksen linjauksista vastaavat henkilöt jakoivat omaa osaamistaan toisille omissa harjoitustapahtumissaan ja saivat myös itse muiden seurojen valmentajilta palautetta omaan toimintaansa. Resurssiringin kautta olemme voineet tarjota valmennuspäälliköille ympäristön, jossa he voivat kokea yhteisöllisyyttä muiden vastaavanlaista työtä tekevien kollegojen kanssa. Kokeilu oli onnistunut, ja seurat jatkavat syntynyttä käytäntöä edelleen.
Jos kokeilu laajentuisi kaikkia Jyväskylän seuroja koskevaksi pysyväksi toiminnaksi, yhdessä voitaisiin nopeasti reagoida erilaisiin osaamis-, ja tilatarpeisiin. Kun valmentajat tuntevat toisensa yli seura- ja lajirajojen, yhteistyö olisi mutkatonta ja syntyisi valmentajavaihtoa seurojen välillä. Samalla seuratoiminnan valmennuksen laatu saisi pysyvän kehitysmallin. Jyväskylässä on yli 200 toimivaa urheiluseuraa, joten yhteistoiminnan kehittämiseen tarvitaan koordinoiva taho. Tähän pyrimme jatkossa.
Keskusteluissa on jo noussut esiin myös seurojen yhteispassi, toimintapassi, jolla lapsi tai nuori voisi harjoitella ja kilpailla eri lajeissa, eri seuroissa, yhdellä maksulla. Tämä idea on ollut esillä aikaisemminkin, jopa valtakunnan tasolla. Haaveena on toteuttaa tulevaisuudessa yhteispassi-ideaa halukkaiden seurojen kanssa Jyväskylässä. Suurena haasteena on toimijoiden rahan tarve, jokainen seura tarvitsee jokaisen harrastajan toimintamaksut, jotta liikunta- ja urheilutoimintaa saadaan Jyväskylässä toteutettua. Yhteispassin toteuttamiseksi tarvitaan erillisrahoitusta, seuroilta tahtoa edistää monilajisuutta ja koordinoivaa tahoa toiminnan käynnistämiseksi. Valveutuneet seurat ymmärtävät jo monilajisuuden positiivisen merkityksen urheiluvalmennuksessa.