40 vuotta tietotyötä

Pääkirjanpitäjä Ritva Roman-Kaukoniemi kokeilee Nokian Mikro-Mikkoa vuonna 1978.

Tietopalveluasiantuntijamme Liisa Korpi-Tassin 40-vuotinen työura Sitrassa on tulossa päätökseensä. Miltä tietotyö näytti nuoressa Sitrassa ja miten se on aikojen saatossa muuttunut?

Astuin taloon ensimmäistä kertaa 19. toukokuuta vuonna 1975. Sitra oli tuolloin organisaationa vielä lapsen kengissä: Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto Sitra oli perustettu kahdeksan vuotta aiemmin. Kuitenkin Sitra oli jo ehtinyt vakiinnuttaa toimintatapansa yritysten tutkimus- ja tuotekehityksen riskirahoittajana sekä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tätä kehitystä edustivat tuolloin laajat ympäristöalan, energiatalouden ja luonnonvarojen monivuotiset projektit.

Sitran ensimmäisen yliasiamiehen Klaus Variksen mukaan Sitran tuli hoitaa ”niitä asioita, joita muut eivät ota asiakseen”.  Sitralle oli annettu uniikki rooli ja tehtävän suomalaisessa yhteiskunnassa – ja myös tietynlainen vapaus toimia kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen tarpeiden mukaan.

Tulin taloon perustamaan Sitran tieto- ja kirjastopalveluja. Ensimmäinen tehtäväni oli järjestää ja arkistoida julkaisut ja virittää tietopalveluja täysin ”manuaalisessa” organisaatiossa. Muistiot kirjoitettiin käsin, minkä jälkeen konekirjoittamo palautti ne myöhemmin siistissä, koneella kirjoitetussa muodossa. Tiedonhaku tehtiin kirjastossa aineistoja pläräämällä.

Tulevaisuus verissä

60-luvulla oli jo herätty ympäristötietoisuuteen ja ympäristön pilaantumiseen ja sen ehkäisemiseen liittyvä selvitystoiminta oli Sitran ensimmäisiä projekteja. Samalla luotiin alan termistöä hyvässä yhteistyössä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa.

Järjestimme myös talouselämän johtamiskoulutusta ja selvitimme liikkeenjohdon ja hallinnon tarpeita jatkokoulutukseen. Teimme myös Suomen teollisuuden ensimmäisen jäteinventaarin, jossa pohdittiin jätteiden käyttömahdollisuuksia raaka-aineina.

Sitra toimi taloon tullessani monella tavalla edelläkävijänä. Sitra on ollut alusta lähtien omiaan yhteistyökumppanin ja sparraajan roolissa ja esimerkiksi kokeilukulttuurin toimintatapojen omaksuminen oli alusta asti selvää. Jätteiden lajittelukokeilu, koerakentaminen, kokeilu kevennetystä kunnallistekniikasta ja aurinkokylä ovat kaikki hyviä esimerkkejä Sitran tekemistä kokeiluista 70- ja 80-luivuilta. Myös mm. Tiede – lehti, aikaisemmin Tiede 2000 perustettiin yhteistyössä Suomen akatemian ja Suomen kulttuurirahaston kanssa neljän vuoden kokeiluna 1980 ja lehti ilmesyy yhä.

Olemme kunnostautuneet vuosien varrella myös yhteiskunnallisten kilpailujen järjestämisessä, joista ensimmäisinä mainittakoon ideakilpailu sairaalateknisten tuotteiden kehittämiseksi ja energiasäästötalon suunnittelukilpailu. Myöhemmin kilpailuja on kertynyt lukuisia muitakin, viimeisimpänä Suomen ja Sitran juhlavuoden 2017 kunniaksi käynnistetty Ratkaisu 100.

Työn murros näkyy monella tavalla

Jo 70-luvulla tietotekniikan kehityksessä olimme innolla mukana: rahoitimme vuosikymmenen vaihteessa dataprojektia, jonka tuloksena yliopiston käyttöön ostettiin iso tietokone päätelaitteineen. Projekti oli ensimmäisiä kosketuksia laajempaan tietokoneiden verkkoon Suomessa.

Työn varsinainen tietokoneellistaminen alkoi Sitrassa 80-luvulla, kun taloon tuli Nokian MikroMikko K-mies-ohjelmistolla, johon kuului mm. tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta. Käyttäjäystävälliset käyttöjärjestelmät olivat tuolloin vielä kaukainen haave: tietokoneenkäyttäjän täytyi osata koodata. Konekirjoittamossa oli tuolloin käytössä IBM:n pallokirjoituskone ja myöhemmin CPT-laitteet, joissa levykkeelle tallentaminen ja näin tiedonsiirto jo onnistui ja puhelinlinjan kautta pystyi hakemaan avustavasti tietoa.

Oman tietokoneen sain vuonna 1988 ja samalla myös modeemiyhteyden ulkomaailmaan. Windows-käyttöjärjestelmä ja sähköposti tulivat meille ensimmäisille käyttöön vasta 1990-luvun puolivälissä ja yleiseen käyttöön 90-luvun loppupuolella.

Helpot käyttöjärjestelmät ja modeemiyhteyksien poistuminen avasivat maailman. Kun netti avautui kaikille, elimme siinä huumassa, että kaikki löytyy netistä. ”Mihin fyysisiä arkistoja enää tarvitaan?” pohdimme. Kaikki tieto ei kuitenkaan edelleenkään löydy verkosta, vaan verkkoon menevä tieto valikoidaan ja valikoituu. Tämä tuli pian selväksi.

Mikä sitten on muuttunut eniten?

Verrattuna vuoteen 1975, työtahdissa on tapahtunut isoin muutos. Nykypäivän työelämä on äärimmäisen hektistä ja montaa asiaa pyritään tekemään yhtä aikaa. Työurani alussa oli selvää, että vain yhteen tehtävään keskityttiin kerralla. Nyt pitää pyöritellä seitsemää palloa ilmassa samaan aikaan.

Nykyajan työelämä vaatii työntekijältä myös paljon monialaisempaa osaamista kuin aiemmin. Tänä päivänä jokaisen tulee hallita koko joukko erilaisia tietojärjestelmiä ja taitoja ja olla valmis sopeutumaan aina uudenlaisiin tilanteisiin ja työntekemisen muotoihin.

Vaikka paljon on vuosien varrella muuttunut, myös paljon on pysynyt samana. Jo 70-luvulla tähtäsimme matalahierarkkiseen organisaatioon – samaa tavoittelemme tänäkin päivänä. Asiantuntijatyö on ollut aina tekemisemme ytimessä ja Suomen tulevaisuus tehtävänämme. Näistä on hyvä pitää kiinni myös seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.