sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Kokkaamisesta tykkäävänä ja sitä pitkään harrastaneena joutuu toisinaan tilanteeseen jossa ravintolassa tilattu ruoka ei vastaa odotuksia. Useimmiten tämä vielä koskee pääruokaa. Eikä kritiikkini kohdistu ainoastaan kotimaisiin ravintoloihin vaan kyseessä on globaali negatrendi. Ja se on sitä selvemmin havaittavissa mitä korkealaatuisemmasta ravintolasta on kyse – kun ympäristö, juomat ja alkuruoat ovat kohdillaan niin silloin se huonosti kuorittu porkkana pääruoan lisukkeessa vasta harmittaakin. On muuten harmittanut jo pidempään niin paljon että vapaaehtoisten ravintoloissa käyntien frekvenssi kohdallani vain koko ajan laskee.
Ja jos Sinä – lukija – nyt ajattelet että kuka tämä vastenmielinen pöyhkeilijä on, niin siihen olen 43 elinvuoteni aikana jo tottunut. Pienestä pitäen olen ollut kova- ja nopeapäinen, mielipiteitä voimakkaasti heittelevä, polarisoiva ja aktiivisesti keskusteluun osallistuva, provosoiva tapaus. Työkseni vien koulua ja oppimista kaikkiin maailman matkapuhelimiin ja vapaa-aikanani valmennan uusia kasvuyrittäjiä, nautin perheeni – lasten, vaimon ja koiran – sekä ystävieni läheisyydestä, liikun, ulkoilen ja.. niin.. laitan ruokaa. Ja kun minuun tutustuu paremmin olen itse asiassa ujo, hellämielinen ajattelija jolla on ollut onni saada elää lapsuudestaan lähtien kansainvälistä elämää. Asun Suomessa, kotiseudullani Etelä-Espoossa omasta vapaasta tahdostani.
Tämän postauksen alussa mainittu negatrendi ei liity ainoastaan ruokaan vaan siihen että monessa asiassa on perustaitojen opettelu unohdettu ja tavoitellaan heti kuuta taivaalta. Itse olen tästä hyvä esimerkki. Aloitin urani liian nopeasti ja ensimmäisen siipien polttamisen jälkeen oli pakko käynnistää elämä uudelleen. Samoin kuin sen ensimmäisen avioliiton jälkeen. Olin siis pitkään alussa kuvaamani negatrendin mallioppilas ja oikea suurlähettiläs kunnes jossain vaiheessa – luultavasti jossain ravintolassa huonoa ruokaa syödessäni tai jonkun ammattilaisurheilijaystäväni uraa analysoidessani kyllästyin. Päätin lopettaa huonosti tekemisen – koska olin yksinkertaisesti lopen uupunut siihen ja sen tuottamiin huonoihin lopputuloksiin.
Huonoja lopputuloksia on nimittäin maailma täynnä ja tämä käynnissä oleva negatrendi on helppo havaita: seuraavan kerran kun Sinua nyppii se että joku on tehnyt jonkin asian huonosti ja hutiloimalla olet kasvokkain tämän osaamattomuuden negatrendin kanssa. Ja kyseessä on paljon vakavampi asia kuin huonosti tehdyt autonkorjaukset tai pesulakäynninkin jälkeen likaiset vaatteet.
Kun kohotat katseesi kauemmas niin huomaat kuinka osaamattomuus on itse asiassa yksi suurimmista, ellei suurin uhka maailmallemme – tai ainakin ihmiskunnalle, tämä planeettammehan jatkaa kulkuaan avaruudessa riippumatta siitä onko meitä olemassa vai ei. Esimerkkeinä osaamattomuuden merkityksestä toimii se kuinka Afrikassa asioitaan osaamattomat poliitikot riistävät kokonaiset maat köyhiksi rikastuttaen itseään. Tai kuinka suomalainen keskiluokka ei ole sisäistänyt ilmastonmuutosta vaan jättää hybridi-auton ostamatta.. hmm.. niin – miksi jättää ostamatta vaikka tietää että ”pitäisi”. Ostaminen jää silleensä siitä aivan samasta syystä kuin hirmuhallitsijakin maataan raiskaa – oppi ei ole mennyt perille.
Jatkossa olemme yhä enemmän liemessä. Aina nopeammin muuttuvassa maailmassa joudumme yhä useammin yksilöinä tai yhteiskuntana uuteen, ennalta arvaamattomaan tilanteeseen. Uuteen tilanteeseen jossa ei aina voi eikä saa käyttäytyä opittujen tapojen, teesien ja toimintamallien mukaisesti. Siksi meidän pitää pysähtyä ja miettiä. Ja kun olemme päätöksen tehneet niin pitää aloittaa jostain minkä ymmärtää ja opetella se kunnolla. Keskittyä tekemiseen ja oppia virheistään tai epäonnistumisistaan – sillä niitä tulee.
Minä väitän että uudelleen oppimaan opetteleminen ja nimenomaan perustaitojen oppimisen taito on oleellinen konsepti kestävän talouden keskipisteessä. Oppiminen on nopein tapa pysäyttää mikä tahansa käynnistynyt tai käynnistymässä oleva negatrendi – eikä tekeminen lopu koskaan kesken vaan sitä riittää kaikille. Milloin Sinä opit jotain uutta jostain jonka jo luulit osaavasi?