sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tähän artikkeliin perustuva kirjoitus julkaistiin 1.joulukuuta Talouselämä-lehden numerossa 43/2017 Tebatti-palstalla otsikolla ”Ilmastonmuutos on tämän ajan henki”.
Ranskalaisen kirjailijan Victor Hugon (1802-85) mukaan ”miehitysarmeijaa voi vastustaa, vaan ei ideaa, jonka aika on tullut”.
Suomi itsenäistyi eurooppalaisen ”ajan hengen” siivittämänä. Kansallisuusaate, kansallisen identiteetin etsiminen ja kansallisvaltion unelma levisivät vuosikymmenten aikana maasta toiseen.
Kansainvälisessä kontekstissa Suomen itsenäistyminen ei ollut siinä mielessä ainutlaatuinen tapahtuma kuin me suomalaiset olemme tottuneet ajattelemaan. Silti se oli meille ainutkertainen rajapyykki, joka muutti tulevaisuutemme. Eurooppalaisesta ajan hengestä sikisi itsenäinen Suomi. Tämä avasi tien vaurastumiseen, joka olisi ollut mahdoton osana Venäjää tai Neuvosto-Venäjää. Suomelle kyseessä oli kulttuurinen, valtiollinen ja taloudellinen murros.
Omassa maailmankuvassani 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan ”ajan henki” on ilmastonmuutosta koskevan ymmärryksen leviäminen ja syveneminen.
Vaikka ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia, se ei sulje pois taloudellisten menestystarinoiden mahdollisuutta. Eteen piirtyy uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Samoin oli Suomen itsenäistyessä.
Ilmastoajattelusta on tultava vallitseva normi
Monet poliitikot näkevät kyllä ilmastonmuutoksen merkityksen, mutta hämmentyvät, kun pitäisi tehdä sitä koskevia päätöksiä. Vaikka yhä useammat yrityksetkin ymmärtävät jo ajan hengen, rahoitusmarkkinoiden korkein auktoriteetti Financial Stability Board (FSB) pitää aikamme ehkä suurimpana vakausriskinä kuvitelmaa, että ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy vasta niin pitkän ajan päästä, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon tämän päivän päätöksenteossa. Tuo harhakuva tekee sokeaksi nopeasti etenevän teknologisen murroksen ja talousrakenteiden muutoksen edessä ja altistaa rahoitusmarkkinat hinnoitteluvirheisiin, joiden korjautuminen voi johtaa finanssikriisiin vertautuvaan häiriöön. FSB haluaa, että ilmastoajattelusta tulee vallitseva normi sekä finanssisektorissa että yritysmaailmassa yleisesti.
Vaikka hiilipäästöt loppuisivat huomenna, globaali lämpeneminen jatkuisi itse itseään ylläpitävänä prosessina ja pysähtyisi ehkä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Sana ”ehkä” kertoo prosessin epävarmuuksista.
Nykyarvion mukaan ilmastosopimuksessa mukana olevien maiden päästövähennysten pitää kolminkertaistua Pariisin sitoumuksista, jotta alle 2 asteen tavoite pysyy käsissä. Vaikka ihmisen aiheuttamat fossiilipäästöt eivät ole lisääntyneet neljään vuoteen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut ennätyskorkealle.
Tiedemiehet ovat pitkään varoittaneet ilmaston lämpenemisessä vastaan tulevista kynnyskohdista (tipping points), joiden jälkeen luonnon omat lait alkavat kiihdyttää lämpenemistä. Kun jäätiköiden sulaminen vähentää aurinkoenergian heijastumista takaisin avaruuteen, ilmakehän lämpeneminen ja jäätikö sulaminen nopeutuvat entisestään. Valtamerten lämpeneminen ja niiden kemiallisen koostumuksen muuttuminen näyttävät jo vähentävän merten kykyä sitoa hiilidioksidia. Ikiroudan sulaessa maaperässä oleva metaani pääsee ilmakehään ja kiihdyttää lämpenemistä, mikä taas lisää ikiroudan sulamista ja metaanipäästöjä. Uutena huolena on sademetsien muuttuminen hiilinieluista päästölähteiksi ilmaston lämmetessä.
Maapallon asuinkelpoisuuden, maailmantalouden ja monen maan yhteiskuntarauhan pelastaminen edellyttävät 100 prosentin vähennystä ihmisen aiheuttamiin päästöihin 40 vuoden sisällä. Lämpenemisen kynnyskohtiin liittyvät riskit korostavat tarvetta kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, joilla imetään ilmakehästä pois sinne kertyneitä kasvihuonekaasuja. Teknologinen murros, jonka ensimetrit on jo nähty, tekee tässä onnistumisen mahdolliseksi.
Kun Suomikin joutuu pitkässä juoksussa vähentämään päästöjään 100 prosenttia, on ajanhukkaa keskustella siitä, onko vuotta 2030 koskeva 39 prosentin vähennysvelvoite kohtuuton vai kohtuullinen. Vuosi 2030 on joka tapauksessa vain asema, jonka ilmastojuna ohittaa vauhtia hiljentämättä. Mitä nopeammin etenemme alkumatkan, sitä vähemmän on matkaa jäljellä.
Tarvitaan ilmastotietoisia kansalaisia ja yrityksiä
Kehittyneessä kapitalismissa lähes kaiken taloudellisen toiminnan loppuasiakas on kansalainen. Vaikka innovaatiot syntyvät tarjontapuolella, valistunut kysyntä toimii innovatiivisuuden katalysaattorina. Ilmastotietoinen kysyntä vetää puhtaita ratkaisuja ”maaperästä” – kunhan maaperä on hyvin hoidettu. Kansallinen ilmastotietoisuus, koulutus ja osaaminen ovat avain menestykseen. Innovatiivisuuden kasvualustan hedelmällisyydessä on kysymys paitsi politiikasta myös yritys- ja rahoituskulttuurista.
Ilmastonmuutokseen liittyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Kun ilmastoratkaisujen markkina kuumenee, pääsemmekö myyjä- vai jäämmekö ostajapuolelle?
Jos osaamme ja uskallamme surffata ajan hengen harjalla, voimme olla kokoamme suurempi toimija maailmantaloudessa.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Timo Tyrväinen on Climate Leadership Councilin pääekonomisti ja toiminut 2017-2018 Sitran vanhempana neuvontantajana.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.