Arviointi demokraattisten ihanteiden vahvistajana

Tämä kirjoitus käynnistää blogisarjan, jossa tähyillään arvioinnin tulevaisuuteen. Aloitamme pohtimalla, mikä on arvioinnin rooli ja tehtävä tänä aikana, jota luonnehditaan muun muassa post-normaaliksi.

Arviointi pyrkii rakentamaan parempaa maailmaa. Arviointi on kehittynyt yhteiskunnan modernisoinnin tuloksena, ja sen tehtävänä on edistää hallinnon ja päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä toimintatapojen kehittämistä. Arviointi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi systemaattiseen tiedonkeruun ja analysointiin perustuen, ja on siten osa demokraattista järjestelmää. Ideaalimaailmassa arviointitieto johtaisi myös valistuneisiin, puntaroituihin päätöksiin.

Yhteiskunnalliset perusteet, joille arviointi on rakentunut, ovat murroksessa. Pitkän linjan arviointiteoreetikko Thomas A. Schwandt kuvaa, kuinka olemme siirtymässä normaalista post-normaaliin arviointiin. Niin kutsuttua normaalia arviointia on ohjannut pyrkimys tieteelliseen rationaalisuuteen. Se on keskittynyt interventioiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden edistämiseen sekä sosiaalisen edistyksen ja modernisaation vahvistamiseen. Arviointi on palvellut päätöksentekijöitä tuottamalla tietoa siitä, miten yhteiskunnallisiin haasteisiin pureutuvat politiikkatoimet ovat onnistuneet ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut.

Poliittinen ja hallinnollinen ympäristö ei kuitenkaan ole enää samalla tapaa ennustettava kuin aiemmin. Pelkästään historialliseen tietoon nojaamalla ja menneitä interventioita ja politiikkatoimia analysoimalla ei voida rakentaa tulevaa. Siksi on syytä kysyä, miten arviointi voi edistää ja rakentaa tulevaisuuden reilua ja kestävää yhteiskuntaa.

Nostamme esiin kolme näkökulmaa, joiden kautta tarkastelemme arvioinnin roolia yhteiskunnallisen kehityksen tukena: 1) arvioinnin eettinen velvollisuus ymmärtää kohdettaan kokonaisvaltaisesti, 2) arviointitiedon merkitys päätöksenteossa sekä 3) arvo- ja valtakysymykset osana arviointia.

1. Arvioinnin eettinen velvollisuus ymmärtää kohdettaan kokonaisvaltaisesti  

Arvioinnin ympärille on vuosikymmenten aikana kehittynyt monitieteinen ja -alainen asiantuntijayhteisö ja erilaisten lähestymistapojen ja menetelmien runsas kirjo. Post-normaalissa maailmassa asiantuntijuudella tai menetelmillä ei ole kuitenkaan enää samanlaista itseisarvoa kuin aiemmin.

Arvioinnin menetelmien arvo määrittyy suhteessa siihen, kuinka luotettavaa ja hyödynnettävää tietoa ne tuottavat kohteestaan. Tarvitaan kykyä valita ja soveltaa menetelmiä, jotka tuovat oikeutta arvioitaville ilmiölle ja tavoittavat niiden luonteen ja erityispiirteet.

Arviointikeskustelussa näkyy yhä vahvemmin post-normaalia määrittävät metatrendit, kuten ilmiöiden keskinäisriippuvuus, systeemisyys ja niihin liittyvä kompleksisuus. Käytännössä se tarkoittaa, että lineaaristen ilmiöiden arviointiin tarkoitetut menetelmät eivät enää riittävästi tavoita monimutkaisia syy-seuraussuhteita. Kompleksisuuden ja epävarmuuksien huomioiminen ei ole ainoastaan tekninen, vaan myös eettinen kysymys siitä, miten arviointi onnistuu tavoittamaan todellisuuden ja sen mikä on merkityksellistä.

Moninäkökulmaisuus ja -menetelmällisyys kuluu uskottavaan ja luotettavaan arviointiin.  Yhtäkään ilmiötä ei kuitenkaan voida analysoida läpikotaisin ja kaikista näkökulmista. Siksi tarvitaan aina rajauksia ja näiden rajausten läpinäkyvyys ja perustelut tulevat post-normaalissa ajassa entistäkin tärkeämmiksi.

Globaalit megatrendit ilmastonmuutoksen kiihtymisestä eriarvoistumiseen haastavat arvioinnin lähestymistapoja ja osaamista uudistumaan. Blue Marble Evaluation on siitä oiva esimerkki. Siinä painopiste on kestävyyden, oikeudenmukaisuuden ja systeemisen muutoksen arvioinnissa. Samoja haasteita pyritään taklaamaan myös kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030 & SDG) arvioinneissa.

2. Arviointitiedon merkitys päätöksenteossa 

Viheliäiset ongelmat ja tietoympäristön murros pakottavat pohtimaan uudelleen tiedonkäyttöä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa (lue lisää Tieto päätöksenteossa -projektista). Tämä laajempi ilmiö haastaa myös arviointia.

Arvioinnin arvo päätöksenteossa on perinteisesti syntynyt pitkälti arvioinnin itsenäisestä roolista, jonka on nähty varmistavan tiedon riippumattomuuden ja objektiivisuuden. Kuitenkin, jotta arviointitieto voi olla vaikuttavaa ja tukea demokraattisten ihanteiden toteutumista, se ei voi olla irrallinen muusta maailmasta.

Thomas A. Schwandt toteaa, että arviointi tulee nähdä systeemisenä interventiona, jonka tehtävänä on tuottaa konkreettista ja käytännöllistä tietoa. Jotta tämä toteutuu, tulee vuorovaikutus arvioinnissakin entistä tärkeämmäksi. Schwandt tähdentää, että arvioinnin tehtävänä on lisätä ymmärrystä arvioitavista ilmiöistä itsestään. Arviointi voi auttaa tunnistamaan, miten ja miksi meidän tulee toimia, jotta asioita voi muuttaa paremmaksi.

Entäpä tulevaisuusorientaatio ja arvioinnin aikajänne? Miten arviointi voisi ottaa paremmin huomioon tulevaisuuden mahdollisuudet kehityskulut, jotta se ei olisi jo valmistuessaan vanhentunutta hyödynnettävyyden kannalta?

Nähdäksemme kysymys on paitsi arvioinnin ajoittamisesta, myös uudenlaisista tulevaisuusorientoituneista lähestymistavoista ja ennakoinnin ja arvioinnin välisestä vuorovaikutuksesta.

3. Kysymykset arvoista ja vallasta osana arviointia  

Liberaaliin demokratiaan kuuluu vapaus tarkastella julkisen toiminnan lähtökohtia, tavoitteita ja tuloksia. Arvioinnin tulee voida huomioida päätöksentekoon liittyviä valta-asetelmia ja erilaisia intressejä ja esimerkiksi kysyä, kenen intresseistä ja arvoista käsin politiikkatoimia tehdään. Kansainvälisessä arviointikeskustelussa tämä näkyy lähestymistapoina, jotka korostavat herkkyyttä erilaisille sosiokulttuurisille valta-asetelmille.

Liberaali demokratia edellyttää vapaata mediaa, joka voi käyttää puolueetonta, riippumatonta tietoa, jota arviointikin tuottaa. Toisaalta on huomioitava, että demokratian murroksessa myös medialla on keskeinen rooli. Anders Hanberger (2018) on analysoinut arvioinnin ja demokratian suhdetta ja osana sitä tarkastellut arvioinnin medioitumista, toisin sanoen sitä, miten median logiikka vaikuttaa arvioinnin prosessiin ja tuloksiin, joko tietoisesti tai tahattomasti. Toistaiseksi arvioinnissa ei ole riittävän hyvä valmius vastata demokratian uhkiin, kasvaneeseen polarisaation ja politiikan medioitumiseen.

Uskomme, että arvioinnilla on tulevaisuudessakin paljon annettavaa liberaalin demokratian kehitykselle. Arvioinnin yhteiskunnallisen tehtävän vahvistamiseksi on kuitenkin tarpeen kirkastaa arvioinnin ydinosaamista, arvoja ja arvottamista. Post-normaalissa ajassa on yhä tärkeämpää tehdä näkyväksi ne arvot ja kriteerit, jotka ohjaavat toiminnan tavoitteita ja joihin onnistumista peilataan.

Lisälukemista:

Hanberger, Anders (2018): Rethinking democratic evaluation for a polarised and 

mediatised society. Evaluation, 24 (4), 382-399.   

Schwandt, Thomas A. (2019): Post-normal Evaluation? Evaluation, 25(3), 317–329.  

linkki: https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1356389019855501

Patton, Michael Quinn (2019): Expanding Futuring Foresight through Evaluative Thinking. World Futures Review, 11 (4), 296–307.  

Linkki: https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1946756719862116  

Patton, Michael Quinn (2019): Blue Marble Evaluation: Premises and Principles. Guilford Press, New York. (Julkaistaan 1.11.2019)