Bastusta ideaa: Duunit jaetaan uusiksi

“Kampaviinerien aika on onnistuneen rakennemuutoksen kehityskulkua seuraillessa.”

Moni tuntee tilanteen, kun koti kaipaa juhlien alla putsausta tai kun päiväkodin ollessa kiinni lapselle pitää löytää päiväksi pariksi hoitaja. Tai työpaikalla apukäsien tai vuoronpaikkaajan tarpeen juuri nyt, ilman pidempiaikaista sitoutumista tai uuvuttavaa rekrytointiprosessia. Varmasti joku seudun nuorista sopii hommiin hyvin, mutta miten tavoittaa juuri se taitava, töitä tarvitseva halukas? Ja kuinka hankalaa se byrokratia onkaan?

Palvelujen rooli työllistäjänä tasapainottaa työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan suhtaa. Kiertotalous kuljettaa meitä hyvää vauhtia kohti palveluyhteiskunta kaksipistenollaa. Suomen kehittyminen kiertotalouden edelläkävijäksi ei kuitenkaan onnistu, mikäli palveluiden tarvitsijoiden ja työn tarvitsijoiden kohtaaminen ei olennaisesti helpotu. Digitalisaatio voi tarjota tähän ratkaisuja. 

Kansainvälisesti murtuvat työllistymisen mallit ovat rantautuneet Suomeen. Kasvava osa työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana pieniin yrityksiin on syntynyt noin 100 000 työpaikkaa. Samaan aikaan työntekoa koskeva poliittinen päätöksenteko tehdään vahvasti suurtyönantajien näkökulmasta.

Kotitalouksien työllistämispotentiaali on merkittävä, mutta sitä ei juuri huomioida kansantaloudellisesta näkökulmasta. Kaksi miljoonaa kansalaista asuu pientaloissa ja väestö vanhenee. Välineellinen kotitalousvähennys ei riitä, vaan tueksi tarvitaan rohkaisua ja tiedonjakoa siitä, kuinka vaivattomasti myös yksityinen kotitalous voikaan työllistää toisen yksityisen ihmisen. Puhutaan kulttuurisesta muutoksesta. Työllistäminen kuuluu kaikille.

Suomessa on varovaisestikin arvioiden 300 000 piilotyötöntä. Unohtamalla perinteiset siilot työttömän, palkkatyöläisen, opiskelijan ja yrittäjän välillä, nämä on mahdollista kääntää työpaikoiksi. Kun tarpeet ja tarjonta tasapainotetaan, opiskelijakin voi työllistää laillisesti. Tärkeintä on tehtävä työ, ei niinkään sen muoto.

Ratkaisu syntyy raaputtamalla yksityisen ja julkisen rajapintaa työvoimapoliittisten palvelujen muotoilussa.  Kuten Osmo Soininvaara totesi #työ2016 -tilaisuudessa maaliskuun alussa, ainoa tapa saada aikaan muutos on unohtaa keskitetysti poliittiseen päätöksentekoon pohjautuva ongelmanratkaisu ja päästää yksityiset nörtit irti. Kampaviinerien aika on onnistuneen rakennemuutoksen kehityskulkua seuraillessa.

On väistämätöntä, että työn tulevaisuus rakentuu kohtauspaikka-alustoissa työn tarjoajien ja työn tarvitsijoiden välille. Hedelmällisin mahdollinen kohtaaminen tapahtuu käyttäjille, niin työnantajille kuin työntekijöillekin, luonnollisissa viestinnän kanavissa. Käytön täytyy saumattomasti sulautua päivittäiseen tekemiseen, jotta prosessi tarpeen tiedostamisesta sen täyttämiseen vie mahdollisimman vähän aikaa. Tulevaisuuden työ täyttää työnhakijan ja työntekijän kalenterit ajatuksen nopeudella, jättäen huolet palkanmaksusta ja vastuukysymysten epäselvyyksistä taustalla vaikuttavalle järjestelmälle. Työllistäjän status tai työllistämiskapasiteetti ei järjestelmän toimintalogiikan näkökulmasta tee eroa.

Yksi esimerkki työkalusta on mobiilisovellus, jonka avulla kuka tahansa voi työllistää lähellä liikkuvan nuoren lyhytaikaisiin tehtäviin nopeasti, vastuullisesti ja vaivattomasti. Tämä on ratkaisu niin yrityksille kuin kotitalouksillekin. Kattaen koko työllistämisprosessin aina työntekijän löytämisestä työntekijän palkkaamiseen, palkan maksuun ja työnantajan lakisääteisten sivukulujen suorittamiseen asti, sovellus osaltaan ratkaisee työmarkkinoiden epäsuhtaa merkittävästi.

Digitalisaatio ei ole poliittinen puheenaihio, vaan yhteinen ajattelutavan muutos, jolla konkreettisten ideoiden ja aloitteiden kautta on mahdollisuus kypsyä ilmiöksi. Edellä mainittu sovellus toimikoon esimerkkinä: se mahdollistaa vertaisiemme työllistämisen. Työllistäminen on mahdollista kenelle tahansa lailliseen työllistäjästatukseen, ikään tai kulttuuriseen alkuperään katsomatta. Se on mahdollisuus työllistää toinen toisensa perinteisen vaihdannaistalouden säännöillä ja ilmiönä paitsi harppaus eteenpäin, myös paluu yhteisölliseen toimintaan.

Tarpeesta syntyvät työpaikat ovat aitoja, eivätkä passiivisia. Näin ajateltuna, työllistäminen perusprosessina on hyvin yksinkertainen. Osana kiertotalouden murrosta, työllistämisen on aika tulla joustavasti osaksi jokaisen arkea. Sekä vaivattoman elämän että yhteiskuntavastuun rakennuspalikat ovat omissa käsissämme. Monimutkaistamisen ja uhkakuvien aika on nyt ohi. Yksikään työ ei saa jäädä ilman tekijää.

Hajautetun työn kauneus on sen suoraviivaisuudessa. Joustavuudessaan siinä ovat avaimet täystyöllisyyteen. Työmarkkinat on mahdollista saada skaalautumaan.