sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Vallalla olevan datatalouden järjestelmän erikoinen piirre näyttää olevan, että pörssikursseja ei saa manipuloida, mutta ihmisiä saa. On hyvä tarkastella, miksi näin on, mutta myös toisaalta, miksi näin ei voi jatkua.
Tietosuoja on perusoikeus, jota suojaa sekä kansallinen että Euroopan unionin lainsäädäntö. Se määritellään EU:ssa itsemääräämisoikeudeksi. Se on eri asia kuin yksityisyydensuoja, joka Euroopan komission mukaan on oikeutta kehittyä. Jokainen meistä pyrkii kehittymään läpi elämänsä, ja erityisen tärkeää on, että varmistamme lasten ja nuorten mahdollisuudet turvalliseen kasvuun ja kehitykseen.
Yksityisyys on ”henkistä koskemattomuutta”.
Yksityisyyttä voidaan ajatella ”henkisen koskemattomuuden tilana”, jota tarvitsemme ajatteluun ja mielipiteen muodostamiseen yhteiskunnan jäseninä. Se on enemmän turvassa avautumista, kuin muilta piiloutumista. Yksityisyyttä on kuvattu myös edellytyksenä onnen tavoittelulle, ja tarvitsemme sitä vaikutuksista vapaaseen ideointiin ja innovointiin. Turvallisen yksityisyyden suhde luovuuteen on kiistaton ja kansallisen menestymisemme kannalta yksityisyyden suoja on välttämätön.
Tietokonetieteilijä Michael McFarland on sanonut, että yksityisten tietojen menettäminen ja sen myötä kontrollin häviäminen merkitsevät osittain myös henkilökohtaisen arvokkuuden ja elämänhallinnan menettämistä. Kuitenkin suurimpien datatalouden menestyjien liiketoimintamallit ovat pitkällä aikavälillä kehittyneet yksityisyyden kannalta aina vain ongelmallisempaan suuntaan. Näiden palvelujen käyttäjillä, meillä yksilöillä, ei ole voinut olla kykyä nähdä tulevaisuuteen. Tuskin kukaan olisi kymmenen vuotta sitten allekirjoittanut sitä, että mainostajille tarjotut, ihmisten jatkuvaan seurantaan perustuvat palvelut ajavat yksilön perusoikeuksien ohi.
Pääosin Euroopan ulkopuolelta tarjoillut alustatalouden toimintamallit rapauttavat yksityisyyttä ja heikentävät siten yksilöiden kykyä innovoida. Samaan aikaan yksilöistä kerätty data keskittyy yhä enemmän muutamalle toimijalle ja vaikuttaa lukemattomiin yrityksiin monin tavoin myös Euroopassa. Tämä voi muodostua pitkäkestoiseksi ongelmaksi eurooppalaiselle innovaatiokyvylle – puhumattakaan ongelmista ihmisten hyvinvoinnille.
Innovaatioiden aiemmista supertähdistä on jo pelkän kokonsa vuoksi tullut uhkia sekä eurooppalaiselle yritystoiminnalle että demokratialle. Ne toivovat julkisuudessa lisää sääntelyä ja samaan aikaan käyttävät satumaisia summia lobbaukseen estääkseen lakeja toteutumasta tai tehdäkseen sääntelystä haluamiaan versioita.
Kolme askelta reiluun datatalouteen: osaamisen vahvistaminen, yksityisyyden kunnioittaminen liiketoiminnassa ja mahdollistava sääntely.
Meidän tulee toimia nopeasti ja monella tasolla.
- Datatalouden osaamisesta niin yksityisyyden suojelun kuin innovoinninkin osalta tulee tehdä kansalaistaito Suomessa ja muualla Euroopassa. Osaavat ja toimintakykyiset yksilöt lapsista vanhuksiin ovat voimavara kaikille osapuolille.
- Eurooppalaisten yritysten tulee tehdä yksityisyyden kunnioittamisesta keskeinen osa toimintaansa ja suunnittelunsa peruselementti, joka ulottuu arvoketjujen alusta aina markkinointiin ja mainontaan.
- Euroopan komission tulee huolehtia riittävästä sääntelystä, joka turvaa myös tosielämässä ihmisten itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden. Markkinavaltaan perustuvia poikkeuksia ei saa sallia.
Yksityisyyden suoja antaa meille vapauden määrätä omasta elämästämme ja se koskee yhtä lailla ihmisiä ja organisaatioita. Lait, jotka turvaavat yksityisyytemme, antavat eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuden kehittää uusia vaihtoehtoja: kestävin periaattein toimivia reilun datatalouden tuotteita ja palveluita, joista syntyy eurooppalaisia menestystarinoita. On aika antaa yksityisyydelle sille kuuluva arvo ja siirtyä pelkistä puheista toimimaan sen mukaisesti.
Blogi julkaistiin Digi- ja väestötietoviraston järjestämällä Digiturvaviikolla 25.-29.10.2021. Psst. Digiturvaviikko-tallenteet voi katsoa myös jälkikäteen.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.