Osallistuimme dialogiin moninaisuudesta osana omaa Erätauko-koulutustamme. Vajaa parituntinen Kontulan D-asemalla osoitti, että dialogi rakentaa hetkellisesti vahvan luottamuksen ilmapiirin hyvinkin erilaisten ihmisten välille. Dialogissa yhteisymmärrys syntyy nopeasti, kun osallistujat keskittyvät aktiivisesti kuuntelemaan toisiaan. Kokemus siitä, että huoneessa olevat ovat yhteisellä asialla, on vahva.
Dialogitilanne vahvistaa kuuntelemista ja sitä, että sanoo jotain vain silloin, kun mielessä on oikeasti aiheeseen liittyvää lisättävää. Meidän dialogissamme aihe valikoitui nimenomaan toisten kuuntelemisen kautta: keskustelu lähti liikkeelle ja löysi uomansa sen kautta, mitä muut sanoivat. Osallistujat odottivat omaa vuoroaan, toisten päälle ei puhuttu eikä puheenvuoroja juuri jaettu. Dialogissa aktiivinen vuoron odottaminen oikeastaan lakkaa kokonaan samalla kun kuunteleminen vahvistuu. Kokemus osoitti todeksi sen, mitä Erätauon kehittäjät olivat jo meille maininneet: kuunnellessaan muita voi unohtaa oman tarpeensa puhua. Ulkomaailma sulkeutui pois, kun syventyi kuuntelemaan.
Tasavertainen keskustelu ei tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsee puhua tarkalleen yhtä paljon. Meidän keskustelussamme osallistujille muodostui erilaiset roolit, ja jotkut keskustelijoista käyttivät selkeästi enemmän puheenvuoroja kuin toiset. Pohdimme jälkikäteen, miksi tämä ei kuitenkaan välttämättä tuntunut siltä, että joku vetäisi huomiota itseensä tai veisi tilaa muilta: yksittäinen keskustelija voi myös käyttää puheenvuoronsa siihen, että kysyy aidon kuuntelemisen innoittamana muilta tarkentavia kysymyksiä ja syventää keskustelua. Dialogia ei tunnu häiritsevän, jos yksi keskustelija puhuu paljon, mikäli hän kysyy dialogisia kysymyksiä sekä kertaa ja vetää yhteen keskustelussa jo esiin tuotuja asioita. Niin tehdessään hän antaa samalla tilaa myös muiden mielipiteille. Enemmän dialogisuuden kokemusta häiritsivät puheenvuorot, jotka eivät liittyneet aiemmin sanottuun.
Halu ymmärtää toista aidosti on hauras. Dialogin aikana on helpompi asennoitua kuuntelemaan asioita, jotka vaikka heti dialogitilan ulkopuolella saavat puolustautumaan tai houkuttelevat väittelemään. Kun yhdessä asiassa on päästy samalle aallonpituudelle, voi olla kiusaus lähteä heti etsimään yhteistä säveltä muissakin kysymyksissä. Mutta siinä missä dialogin aikana ryhmä puhaltaa yhteen hiileen, voivat kipinät lennellä eri suuntiin jo oven toiselle puolelle siirtymisen seurauksena. Dialogi on saari, jossa ulkomaailman voi unohtaa – mutta sinne voi olla hankalaa navigoida. Dialogisuuden eteen on tehtävä työtä, ja kuunteleminen ja halu ymmärtää on opittava joka kerta uudestaan. Siinä auttavat onnistuneet ohjaustoimenpiteet ja oman kuuntelutaidon kehittäminen – ja se, että yhä useammalla on mahdollisuus osallistua rakentavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.