sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Lähestymme vanhaa puutaloa koivujen keskellä varoen. Tämä perjantai, kesäkuun ensimmäinen, lienee yksi kesän lämpimimmistä päivistä. Kalliolan Setlementin Askel- talo Pappilantiellä Espoon keskuksessa on matalan kynnyksen kohtaamispaikka ihmisille, joilla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. On jännittävää astua sisään valkoisen puutalon narisevia portaita osallistumaan Erätaukoon päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta. Pihalla parveilee auringosta nauttivia miehiä. Onkohan heillä päihdeongelma?
Emme ole ihan varmoja siitä millä odotuksilla ja tavoitteilla läsnäolevat kuntoutujat ovat saapuneet paikalle. Mielessä häivähtää pieni pelko siitä, että toivottavasti he eivät koe itseään näytekappaleiksi tukemassa meidän muiden dialogiharjoittelua, joka oli osa Erätauko-koulutusta. Miten ja millä sanoilla ja pohjustuksilla heidät oli kutsuttu paikan päälle? Oliko kenties tilaisuuteen kutsuttu ja perumaan joutunut poliitikko motivaatiotekijä? Mitä me dialogiharjoittelijat voimme antaa näille oman elämänsä todellisille sankareille?
Tavoitteenamme on kunnioittaa ja kuunnella tosiamme
Talon yksinkertaisessa oleskeluhuoneessa on varattu 12 tuolia ympyrään. Tuoleille asettuvat pikku hiljaa sekalainen kutsuttujen joukko; päihdekuntoutujia, talon ohjaajia, mielenterveystyön työntekijä, järjestöjen ja valtion virkamiehiä. Yksi tuoli otetaan pois ympyrästä. Paikalle pyydetty poliitikko on joutunut perumaan viime hetkellä.
Meillä on tarkoitus puhua kaksi tuntia tuntemattomien kesken tasavertaisesti omista kokemuksistamme, tunteista ja ajatuksista liittyen päihderiippuvuuteen ja luoda yhteisymmärrystä ilmiöstä. Keskustelun fasilitaattorina toimii Antti Karjalainen Kalliolan Setlementistä. Rakentavan keskustelun pelisääntöjen mukaan tavoitteenamme on paitsi kunnioittaa ja kuunnella tosiamme myös liittyä toisten puheeseen ja käyttää arkikieltä.
Keskustelu käynnistyy Askel talon ohjaajan pitämällä talon esittelyllä. Huomaamme pohtivamme päihdekuntoutujan arkea, talon kodinomaisuutta ja rentoa tunnelmaa sekä mukana olevien ammattilaisten roolia.
Esittelemme itsemme vain etunimellä, olemme kaikki ihmisiä
Fasilitaattori kertaa keskustelun pelisäännöt alkuun; kuuntele ja liity.
”Mitä erikoista tänään on tapahtunut?” Keskustelijoiden esittelykierroksella sai kertoa itsestään sen minkä halusi. Virittelevä kysymys tuntuu heti kivalta ja yhdistävältä. Esittelemme itsemme vain etunimellä, titteleillä ja taustoilla ei nyt ole merkitystä. Kerromme arjestamme: jollekulle tuntui päivä olleen tavanomainen. ”Ei ole tapahtunut mitään erityistä”. Toiset muistavat hassuja pieniä yksityiskohtia. Tunnelma vapautuu. Olemme kaikki ihmisiä omissa pienissä ympyröissämme, omia inhimillisiä vaikeuksia ja ilonaiheita kantaen.
Esittelykierroksen jälkeen käydään parikeskustelu, jonka aiheena oli ensimmäinen humalamuisto. Muistelemme vieressä istuvan kanssa kukin omaa ensimmäistä humaltumiskokemusta. Keskustelu lähtee elävästi käyntiin kokemuspuheen kautta. Mitä tarinoita! Kiljua serkkujen kanssa, puolisalaisia siidereitä tallin pikkujouluissa. Jännitystä, yhdessäoloa, ystävyyttä. Mutta myös vaaroja, pahoinvointia ja ikäviä kohtaamisia. Yhä rajumpaa päihteiden käyttöä, vaikeuksia kotona, koulussa ja töissä. Toinen parista jakaa omin sanoin toisen kertoman muille osallistujille. Joku kertoo vuolaasti oman elämäntarinansa, mutta ei osaakaan kuunnella tai jakaa toisen tarinaa muille.
Joku kertoo vuolaasti oman tarinansa, mutta ei osaakaan kuunnella
Dialogille löytyy useita teemoja päihteiden käytöstä ja myös riippuvuudesta. Fasilitaattori esittää kysymyksiä, joista keskustellaan ja aiheista rönsyää uusia keskustelupolkuja. Keskeiseksi teemaksi nousee nuoruus ja alkoholinkäytön aloittaminen ja voiko ulkopuolinen puuttua ihmisen omaan alkoholinkäyttöön. Jännitämme hiukan sitä, että teemme vääränlaisia kysymyksiä tai toteamme jotain, joka voi olla haitallista mahdollisesti vielä hauraassa vaiheessa oleville kuntoutujille. Pohdituttaa miten sanoittaa omia kokemuksia.
Rankat kokemukset vetävät hiljaiseksi
Tulemme tutuiksi, ainakin hieman pinnalta syvempää raapaisten. Keskustelemme avoimessa vuorovaikutuksessa. Jännitys ja arkuus päihdekuntoutujia kohtaan lientyy. Osallistujat kuuntelevat toisten kertomaa tarkasti. Jotkut rankat kokemukset vetävät hiljaiseksi. Syntyy vaikutelma, että erityisesti kokemusasiantuntijoille on tärkeää saada kokemuksensa jaettua ja tulla kuulluksi. Monilla keskustelijoistakin on joku tuntuma aiheesta esimerkiksi suvussa tai lähipiirissä olevan päihdeongelman kautta.
Osalle on tärkeää jakaa kokemuksensa, toiset ovat hiljaa
Keskustelutilaisuuden puolessa välissä kiinnittyy huomio siihen, että läsnäolevat naispuoliset kokemusasiantuntijat ovat kovin hiljaisia. Ehkä heille kuntoutuminen on uudempi asia kuin kolmella muulla kokemusasiantuntijalla? Herää huoli, että olemmeko sanoneet tai tuoneet esiin jotain, mikä aiheutti tämän hiljaisuuden? Voisiko tai pitäisikö sitä kysyä?
Jännitettä luo se, että paikalla on neljä kokemusasiantuntijaa eli toipuvaa alkoholistia, joiden tarinat olivat osin aika rankkojakin. Tämä vaikuttaa keskusteluun hiljaisina hetkinä ja antaa ajattelemisen aihetta. Välillä tulee tunne, että ollaanko nyt AA-istunnossa tai terapiakeskustelussa ilman varsinaista terapiaosuutta. Fasilitaattori ja jotkut osallistujista esittävät kysymyksiä joidenkin rankkojen kokemusten pohjalta.
Kiitollisuutta jakamisesta ja keskustelusta vaikeasta aiheesta juuri tällä porukalla
Fasilitaattori esittää lopuksi kysymyksen keskustelun kulusta ja merkityksestä Tässä vaiheessa oltiin jo käytetty dialogille varatut kaksi tuntia, joten kierros jää vähän hätäiseksi. Keskustelun ilmapiiri on jo loppuvaiheessa alkua rentoutuneempi. Askel-talossa jäädään pohtimaan josko tilaisuuksia voisi olla useamminkin.
Ei todellakaan pelkkä dialogi-harjoitus
Tilaisuuden lopussa tunnemme kiitollisuutta. Kiitollisuutta jakamisesta ja siitä että olemme saaneet keskustella vaikeasta aiheesta ja juuri näiden ihmisten kanssa. Tilaisuus ei todellakaan ollut meille pelkkä dialogi-harjoitus vaan tärkeä mahdollisuus oppia kuulemaan tarkemmin ja keskittyneemmin, olemaan läsnä. Keskustelu valotti päihdeongelmaisen elämää ja auttoi ymmärtämään miten päihteisiin voi jäädä koukkuun.
Käsittelimmekö kuitenkaan ristiriitoja? Ehkä emme. Emme keskustelleet maailmojemme eriytymisestä emmekä siitä, kuinka voisimme kohdata toisiamme jatkossa todemmin ja enemmän yhteiseltä pohjalta. Ehkä tämä oli kuitenkin osaltaan pieni aloitus tasa-arvoisemmalle yhteisymmärrykselle.
Dialogi vaikutti pitkään. Käymme tilaisuutta ja sen antia läpi vielä lähipiirin kanssa leppoisassa kesäillassa. Keskustelemme päihteistä ja dialogista menetelmänä muodostaa jaettua ymmärrystä herkistä aiheista.
Jatkokeskustelun arvoista olisi pohtia syitä alkoholismin taustalla
Dialogi pistää meitä myös miettimään omaa suhdettamme päihteisiin, kun tavanomaiseen tapaan poikkeamme Alkossa matkalla mökille tai ylioppilasjuhliin. Alkoholi on paitsi rentouttava nautintoaine, jota kuka vaan täysi-ikäinen saa helposti myös vaikeaa riippuvuutta aiheuttava aine joillekin toiselle. Pohdimme kulttuurimme vaikutuksia niihin, joille alkoholi on ongelma. Mitä jos ei voisi koskaan osallistua ylioppilasjuhliin tai suvun syntymäpäiville koska ei voisi olla samassa tilassa jossa alkoholia on tarjolla, vaikka vähänkin? Päihderiippuvuus ja siitä toipuminen erottaa ihmisiä yhteiskunnasta aivan liian monella tavalla. Ehkä jatkokeskustelun paikka olisi pohtia kokemuspuheen kautta ihmisen elämässä olevia syitä, jotka vaikuttavat alkoholismin kehittymiseen.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.