Ei kai biokaasulla voi koko maailmaa pelastaa?

Vuonna 2014 minua pyydettiin kirjoittamaan blogi Uusiouutisiin. Ohjeena oli: kirjoita innostavasti Jyväskylän liikennebiokaasuasioista. Innostavasti. Vai oliko se innostuneesti. Jonkin aikaa jouduin kaivelemaan innostusvarastoa, kun tiesin, että liikennebiokaasun edistämiseksi oli siihen mennessä tehty seudulla töitä jo ainakin 10 vuotta. Jo vuodelta 2004 on olemassa esiselvitys biokaasun liikennekäytöstä Jyväskylän seudulla. Kirjoitin kuitenkin tuolloin innostuneesti otsikolla ”Voisitko joskus puhua jostain muusta kuin biokaasusta?”.

Biokaasuun liittyvät investoinnit ovat harvoin hetken huumaa. Vaasa ottaa kaasubussit käyttöön vuoden 2017 alusta, siellä on asiaa selvitetty yli 10 vuotta. Myös ainakin Jepuan ja Juvan biokaasulaitokset olivat suunnittelupöydällä vuosia ja välillä ehkä jopa pöytälaatikossakin. Nyt vuonna 2016 on Keski-Suomessa biokaasulaitos rakenteilla Jyväskylään ja toinen Äänekoskelle. Molemmista pitäisi saada liikennepolttoainetta ensi vuonna. Samoin Gasum Oy tuo kaasuaseman Jyväskylään vuonna 2017.

On toki hyvä miettiä asiat läpi kunnolla ja varmistaa myös biokaasun kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Kaupunkien kuljetus- ja ajoneuvohankinnat ovat yksi hyvä keino edistää kaasun liikennekäyttöä. Jyväskylässä peli on avattu edellyttämällä jätekuljetuksissa biokaasukäyttöistä kalustoa. Raportissa Toimintamalli kunnille biokaasun liikennekäytön edistämiseksi kerrotaan joitain käytännön toimenpiteitä siitä, miten asiaa voidaan kuntatasolla edistää.

Kuljetusalan yritykset voivat hyötyä biokaasusta monella tapaa. Se on osa yritysten vastuullisuutta, vähentää päästöjä, mutta voi olla myös kilpailuetu. Nämä samat argumentit pätevät myös muilla aloilla. Liikennekäytön lisäksi biokaasu sopii erinomaisesti sähkön ja lämmön tuotantoon, ja sillä voidaan korvata esimerkiksi maa- tai nestekaasua erilaisissa teollisuuden prosesseissa. Raportissa Biokaasun energia- ja teollisuuskäyttö on nostettu esille joitain yrityksiä, jotka ovat vaihtaneet biokaasuun. Kuulemani mukaan jotkin vientiyritykset hyödyntävät jo nyt markkinoinnissaan sitä, että käyttävät biokaasua valmistusprosesseissaan. Siinäkin on mahdollisuuksia monille.

Suurin raaka-ainepotentiaali biokaasun tuotannolle niin Keski-Suomessa kuin Suomessa ylipäänsä on maatalouden biomassoissa, lannassa, oljessa, kasvintuotannon sivutuotteissa ja ylijäämänurmessa. Raportti Maaseutumaisen alueen biokaasun tuotannon ja käytön tiekartta valottaa niitä seikkoja, joita biokaasun tuotannon ja käytön kohtaamiseksi on ainakin syytä huomioida. Verkostomainen yhteistyö on tärkeää, jotta oikeat toimijat löytävät toisensa. Esimerkiksi Keuruun seudulla on sekä biokaasun tuotannosta että käytöstä kiinnostuneita toimijoita. Aika näyttää, konkretisoituuko innostus investoinneiksi.

Biokaasun mahdollisuudet eivät rajoitu Keski-Suomeen eivätkä edes Suomen rajojen sisäpuolelle. Esimerkiksi Chilessä on alueita, joilla olematon lannankäsittely aiheuttaa pohjavesien pilaantumista. Lannan käsittely biokaasulaitoksissa voisi olla yksi ratkaisu heidän ongelmaansa.

Nyt kun meillä biokaasun tuotannon ja käytön puolella tapahtuu kaikenlaista, antaa se eväitä myös pohtia jotain ihan uutta. Biokaasusta erotettavaa hiilidioksidia voidaan hyödyntää monin eri tavoin, esimerkiksi kasvihuoneissa tai elintarviketeollisuudessa, tai siitä voidaan tehdä vaikka lisää metaania. Metaania voidaan käyttää kemianteollisuudessa esimerkiksi metanolin valmistuksessa, silloin ollaan vihreän kemian ytimessä. Biokaasuprosessissa itsessään taas voidaan tuottaa esimerkiksi orgaanisia happoja tai vaikka vetyä säätelemällä prosessin olosuhteita ja raaka-aineita. Oy Woikoski Ab on suunnitellut rakentavansa Suomeen useita vetytankkausasemia, yhtenä ensimmäisenä kohteena voisi olla liikenteellisesti keskeinen Jyväskylä. Suurin osa kaupallisesti tuotetusta vedystä on peräisin maakaasusta, mutta vetyä voidaan tuottaa yhtälailla myös biokaasusta. Sitten on vielä se biokaasuprosessin jäännös, missä on ravinteet tallella maatalouden hyödynnettäväksi.

Haasteitakin varmasti alalla riittää, mutta myös huikea määrä mahdollisuuksia. Öljyvarat hupenevat ja fosfori uhkaa loppua jo ennen öljyä. Olemme oikeasti vakavien asioiden kanssa tekemisissä. Ehkä koko maailmaa biokaasulla ei voi pelastaa, mutta kyllä siitä yllättävän moneen on. Ei siis lyödä hanskoja tiskiin, vaikka joku kertoi, että suklaa, tuo elämän eliksiiri, loppuu maailmasta jo 2020. Voisiko biokaasusta tehdäkin synteettistä suklaata? Suklaan koostumusta on onneksi jo tutkittu, joten tiedän kyllä, mikä on seuraavan biokaasutyöpajan aihe…