sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Jos ihmisiä olisi huomattavasti vähemmän ja ne olisivat jakaantuneet tasaisemmin eri puolille maapalloa. Terveitä lapsia syntyisi rakastaviin perheisiin, turvallisiin oloihin ja demokraattisiin valtioihin, joissa ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin. Lapset kävisivät koulua, jossa jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä ja hankkia lisäkoulutusta. Molemmat vanhemmat työskentelisivät lähellä kotia ja palvelut löytyisivät läheltä asutuksia.
Kestävä talous olisi helppoa, jos kaikki valtiot sopisivat yhdessä raaka-aineiden tasapuolisesta jakamisesta jokaisen maan tarpeiden mukaan, siten, että luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioitettaisiin. Luomuruoka tuotettaisiin paikallisten viljelijöiden toimesta ko. alueen ravinnon tarpeen mukaan, jolloin kysyntä ja tarjonta olisivat luonnollisessa balanssissa. Valtioiden ja kulttuurien erilaisuus olisi rikkaus, joka ei aiheuttaisi konflikteja. Talouspolitiikka perustuisi avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, josta sovittaisiin globaalilla tasolla ilman yksittäisten valtioiden ylivaltaa tai oman edun tavoittelua. Liike-elämä tukisi toimillaan kestävän talouden periaatteita ottaen huomioon ympäristön ja yhteisön, jossa ne toimivat. Uudet innovaatiot tukisivat kestävää kehitystä ilman, että sitä tarvitsisi erikseen korostaa. Kansalaisjärjestöt, akateeminen maailma ja erilaiset organisaatiot tukisivat toimillaan kestävän talouden periaatteiden toteutumista siten, ettei vastakkainasettelulle olisi tarvetta.
Mutta kestävä talous ei ole helppoa, ei tässä todellisuudessa, missä me elämme. Vuoteen 2050 maapallon väkiluku kasvaa 2,4 miljardilla vuoteen 2010 verrattuna. Kasvava ja ikääntyvä länsimainen ihmismassa haluaa jatkaa kulutusjuhlia keskittymällä kaupunkeihin ja vaatimalla lisää palveluita, syötävää ja juotavaa. Ikäpyramidit ovat vääristyneet liian suurten eläkeläismassojen vuoksi, kun samaan aikaan kehitysmaat joutuvat taistelemaan korkean syntyvyyden vuoksi yhä hupenevista resursseista. Resurssisota ei koske vain raaka-aineita, mutta myös työvoimaa, tietoa, ympäristöä, teknologiaa, asuntoja, palveluita, pääomia ja aikaa. Vapaasta markkinataloudesta on tullut kirosana ja ihmisten menestymisen ihannointi on saanut rinnalleen sosiaalista vastuuta korostavan koulukunnan, jonka mielestä kulutukselle tulee asettaa rajat. Mikä on oikeudenmukaista ja mikä riittävää? Mikä voi olla ansaittua ja lainmukaista, ei ole välttämättä oikeudenmukaista? Mitä todellisuudessa tarvitaan onnelliseen elämään?
Kaikki edellä esitetyt kysymykset asettavat rajoja, mutta miten rajat säädetään ja mikä saa eri osapuolet noudattamaan rajoja? Kovaa vauhtia kehittyvät taloudet tarvitsevat lisää resursseja kehittäessään modernia taloutta, länsimaista yhteiskuntamallia ja oikeutetusti ne kysyvät länsimailta ”Miksi meidän pitäisi nyt jarruttaa, kun ette tekään ole jarrutelleet?”. Länsimaiden ongelmat nousevien kustannusten, pakenevien työpaikkojen ja hupenevan talouskasvun ohella eivät houkuta ajattelemaan kestävää taloutta; nyt toivotaan isoja pikavoittoja, joita ei ole saatavilla. Elämme samalla planeetalla, joka on käymässä pieneksi ja se asettaa kasvulle rajat, joita emme voi sivuuttaa; länsimaissa tai kasvavissa talouksissa. Tulevaisuuden talous luodaan yhdessä, yksin toimimalla se menetetään.
Kestävä talous on haasteellista juuri yllä mainittujen syiden vuoksi, ja syiden lista kasvaa ja elää. Tosin on olemassa sanonta, jonka mukaan vasta todellisten haasteiden edessä syntyy ilmiömäisiä innovaatioita. Ihmisen tahto hyväksyä poikkeuksia ja ottaa suuria riskejä on korkeampi, kun paineet kasvavat. Tällä hetkellä on nähtävissä tahtotila ratkaista ongelmia, mutta löytyykö rohkeutta vai jäämmekö kysymysten; kuka saa ja kenen pitää luopua? Minä vai sinä? Minun vai sinun? Vangiksi?
***
We have an economy that tells us it is cheaper to destroy earth in real time rather than renew, restore, and sustain it. You can print money to bail out a bank but you can’t print life to bail out a planet. – Paul Hawken, entrepreneur, environmental activist and author.
Elina Gerdt, yli-innokas optimisti ja suorasanainen realisti, jonka askel on käynyt politiikassa, kansalaisjärjestössä, konsulttimaailmassa ja nyt monikansallisen yhtiön palveluksessa. Maailma ei ole mustavalkoinen.