Energiakäänne – Energiaa ilmassa

Fortumin 5,4 MW aurinkovoimalaitos Luoteis-Intiassa Rajasthanin osavaltiossa on ollut tuotantokäytössä vuoden ajan.

Viime vuodet ovat olleet energia-alalla aikamoista vuoristorataa. Ilmastonmuutos, joka muutama vuosi sitten oli keskeisin draiveri, on välillä tuntunut lähes unohtuneen ja sitten taas pompahtanut esille. Selkeitä suuntaa antavia päätöksiä ei tosin ole tehty, mutta on indikaatioita, joiden perusteella olen optimistinen.

Vaikka energia-alaa on pidetty varsin jähmeänä ja hitaasti uusiutuvana, on alalle viimeisten viiden vuoden aikana hiipinyt tai paremminkin räjähtänyt kaksi ”vallankumousta”, Saksan voimakas panostus uusiutuviin, ennen kaikkea aurinkoenergiaan sekä USA:n liuskekaasun tuotannon nopea kasvu. Molemmat muutokset ovat tuoneet sekä hyötyjä että haasteita.

Liuskekaasun avulla on USA:ssa saatu energian hintaa laskettua, päästöjä vähennettyä ja omavaraisuutta kasvatettua. Tämän seurauksena hiilen hinta on laskenut ja sen käyttö Euroopassa kasvanut. Kasvu jatkuukin nykyisen päästökaton puitteissa, jollei CO2-päästöille saada sellaista hintaa, joka vähentäisi hiilen käyttöä.

Saksan energiakäänteen (Energiewende) avulla on saatu aikaan merkittävä uusiutuvien energiamuotojen kasvu, mutta kun samaan aikaan ydinvoimaa korvataan hiilellä, päästöt eivät ole laskeneet. Ehkä tämä kuitenkin muuttuu pitkällä aikavälillä. Energiakäänne on myös tuonut konkreettisella tavalla esille merkittäviä uuden energiatalouden (jota me Fortumissa kutsumme Aurinkotaloudeksi) haasteita, koskien energian kaupankäyntitapoja ja uusien teknologioiden tukipolitiikkoja. Jos näihin ei löydetä markkinapohjaisia ratkaisuja, on näköpiirissä maatalouspolitiikan kaltaisia käytäntöjä, joissa kaikki investoinnit tarvitsevat jonkinlaisia tukia. Tosiasia on myös, että maatuulivoima ja aurinkosähkö hyvillä alueilla ovat lähes kilpailukykyisiä konventionaaliseen energiatuotantoon verrattuna – ilman tukiaisia. Nämä tuet päätetään pääosin maakohtaisesti ja ne vaihtelevat kausittain. Tukien lisäksi on tullut ja tulossa useita alueellisia veroja, mm. windfall-tyyppisiä, ja näiden tavoitteet saattavat joskus olla ristiriidassa yleisten energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa.

Tällaiset käytännöt sysäävät energia-asioita suoraan verojen tai veroluonteisten maksujen varaan ja johtuen energia-alan pitkäjänteisyydestä, yksityisiä investointeja on vaikeampaa saada kasvaneitten poliittisten riskien vuoksi. Energia-ala on ilmaissut tämän huolen selkeästi ja toivoo, että alalle saadaan laajoja, pitkäjänteisiä ja mahdollisimman markkinapohjaisia ratkaisuja, jotka vähentävät alalle sijoittavien riskejä ja parantavat ennustettavuutta. Yksi keskeinen elementti on EU:n päästökaupan uskottavuuden palauttaminen sellaiseksi, että se rupeaa ohjaamaan markkinoita ja saadaan implementoitua mahdollisimman globaalisti.

Blogin kirjoittamishetkellä palailen juuri Koreasta, Daegusta, energia-ekonomistien kansainvälisestä vuosikokouksesta. Oli ilahduttavaa kuulla, että Korean tasavalta on implementoimassa hiilidioksidipörssiä, ja se oli esillä myös useissa kiinalaisissa esityksissä. Erään kiinalaisen esityksen jälkeen käytiin mielenkiintoinen keskustelu: ensin todettiin, että Kiinan kilpailukyky ei kestä ylimääräisiä veroja, mutta kun joku mainitsi, että kerätyillä CO2-maksuillahan voidaan rahoittaa tarvittavaa infraa ja T&K:ta ja kenties vähentää työn verotusta, niin yhtäkkiä asetelma salissa muuttui ja kaikki nyökyttelivät. Yhteiskunnan kannaltahan tämä ei ole ylimääräinen maksu, jos muut rasitteet samalla vähenevät. Mutta sillä olisi mielenkiintoisia vaikutuksia:

• yhteiskunnan kannalta se ohjaisi kehitystä työtä suosivammaksi, kun työn verotus kevenisi
• yksityisillä henkilöillä olisi suurempi oma vaikutus maksettujen verojen määrään; säästämällä CO2lla tuotettua energiaa tai vaihtamalla puhtaaseen säästäisi myös veroissa – uskon, että tämä aktivoisi aika paljon kuluttajia
• useiden yritysten kannalta vaikutukset voisivat olla kustannuksiltaan kohtuulliset – vaikka CO2-pitoisen energian kustannus nousisi, samalla työn kustannus laskisi, ja jos yritys kykenisi siirtymään puhtaampaan energiaan, saldo siirtyisi tätä kautta plussan puolelle.

Eli tiivistettynä: veloitetaan enemmän saastuttamista, joka on paha, ja palkitaan työtä, joka on hyvä.

Olin vielä talvella siinä käsityksessä, että huoli ilmastonmuutoksesta on pääosin eurooppalainen asia, mutta Daegu-vierailu avarsi ymmärrystäni. Konferenssi oli järjestetty jättimäisessä EXCO-konferenssikeskuksessa, joka on varmasti vihrein konferenssikeskus, jossa olen vieraillut. Tämän lisäksi Korea on kehittänyt useita kestävän kehityksen ratkaisuja. Vihreys oli näkyvissä melkein kaikkialla, rautatieasemilla, hotelleissa, jne.

Tämä on muutenkin luontaista korealasille, jotka arvostavat kauneutta, siisteyttä ja luontoa. Kun he ovat sen lisäksi varsin ahkeria ja kaupallisesti suuntautuneita, odotettavissa on korkealaatuisia, mutta edullisia korealaisia cleantech-tuotteita, jotka voivat olla suomalaisille sekä uhka että mahdollisuus. Kun Kiinakin kasvattaa jatkuvasti green/cleantech-osaamistaan, mm. rakentaa suurelle osalle yliopistoistaan green-campukset, joiden avulla koulutetaan 100 miljoonaa opiskelijaa, tulee kilpailu tällä alalla olemaan kovaa. Uskon kuitenkin, että valitsemalla fokusalueemme oikein tämä valtava transformaatio tarjoaa meille myös merkittäviä mahdollisuuksia. Mutta liikkeellä pitää olla ajoissa ja hyvin verkottuneena.

Oli kiva huomata, että Korean kokouksessa käsiteltiin Suomea useassa esityksessä ja erittäin positiiviseen sävyyn yhtenä puhtaan energian edelläkävijöistä. Olin myös saanut esitykselleni kunniapaikan, järjestön edellisen presidentin Lars Bergmanin (Professor & Former President, Stockholm School of Economics) isännöimässä paneelissa, järjestön nykyisen puheenjohtajan David Newberyn (Professor, University of Cambridge) esityksen jälkeen. Puhuin tämän jutun alussa mainituista asioista.

Aasian ja Saksan lisäksi merkkejä energia-alan murroksesta on tänä keväänä tullut monesta muustakin suunnasta. Kirjoitan niistä täällä lisää myöhemmin tässä kuussa.

Kirjoitettu Kiinan ilmatilassa 20.6.2013 klo 6.40 Suomen aikaa.

HUOM! Esittämäni asiat eivät ole Fortumin kannanottoja, vaan omia pähkäilyjäni ja kokemuksiani. Fortumin kannanotot, joista useat ovat hyvin samansuuntaisia, löytyvät internet-sivuiltamme fortum.com.

Löydät Energiakäänne-blogisarjan muut kirjoitukset sivun oikeasta reunasta Suosittelemme-osiosta
tai hakemistosta.