Energiakäänne – Sveitsistä mallia kestävälle kehitykselle

Sveitsi on onnistunut hyvin sitomaan kestävän kehityksen tavoitteet ja sen toteuttamisen käytännössä liittovaltion poliittiseen ohjausjärjestelmään. Kestävän kehityksen strategiasta on muodostunut kansallinen ohjaava sateenvarjo, johon erilaiset ohjelmat tukeutuvat. Saksan tavoin Sveitsikin on päättänyt tehdä energiakäänteen. Sveitsistä voisimme oppia ainakin sen, että lopetamme toisiinsa liittymättömien irrallisten strategioiden suoltamisen.

Sveitsillä on Suomen tapaan pitkä historia kestävän kehityksen edistämisessä. Kestävän kehityksen toimikunta ISDC (Inter-departmental Sustainable Development Committee) aloitti työnsä vuonna 1993. Sen jälkeen työtä on ohjannut kansallinen kestävän kehityksen strategia. Se uudistettiin viimeksi – jo neljännen kerran – viime vuonna. Sveitsin strategiatyö ja sen jalkauttaminen on ollut hyvin järjestelmällistä ja konseptoitua. Tekemisen logiikka on säilynyt läpi vuosien. Yhtenä merkittävänä etappina voidaan pitää vuotta 1999, jolloin kestävä kehitys ankkuroitiin perustuslakiin, sen kahteen eri artiklaan (art 2 ja 73), joista ensimmäinen alkaa lauseella ”valtion tarkoituksena on edistää yleistä hyvinvointia, kestävää kehitystä…”.

Sveitsin kestävän kehityksen strategia on kaikkien strategioiden ”äiti”, se toimii sateenvarjona muille kansallisille strategioille. Se on hallitusohjelman jälkeen (”Legislaturplanung”, ”Coalition agreement”, ”Government’s legislative programme”) seuraavaksi tärkein asiakirja. Kestävän kehityksen toimikunnan vetovastuu, toimiston pyöritys, strategian päivitys, arvioinnit ja indikaattorityö ovat ARE:n (Bundesamt für Raumentwicklung/Federal Office for Spatial Development) vastuulla. ARE on puolestaan ympäristöstä, energiasta, liikenteestä, aluesuunnittelusta ja telekommunikaatiosta vastaavan ministeriön alaisuudessa. ARE tekee yhteistyötä kantonien ja kuntien kanssa ja järjestää mm. vuosittaisia kestävän kehityksen foorumeita, mutta se ei voi määräillä niitä. Kantoneilla on vahva itsehallinto. ARE:n alaisuudessa toimii myös useita alaryhmiä, kuten metsä-, vesi- ja koulutusryhmät.

Kestävän kehityksen strategia ja sen päivitykset ovat aina olleet rakenteeltaan samanlaisia. Keskeiset kohdat ovat yleiset suuntaviivat (Guidelines), toimintasuunnitelma (Action Plan), ja toimenpiteiden toteuttaminen (Implementation of accompanying measures). Näkökulmina ovat yhteiskunta (social solidarity), talous (economic performance) ja ympäristö (environmental responsibility). Suuntaviivat tarkastelevat meneillään olevan työn sisältöä ja edelleen kehittämistä sekä ottavat mukaan uusia tavoitteita. Konkretiaa ja resurssitietoisuutta osoittanee se, että uusia asioita otetaan vain rajallisesti mukaan ja hyviksi todetuista aiemmista tavoitteista pidetään kiinni.

Toimintasuunnitelma fokusoidaan tärkeimpiin haasteisiin ja prioriteetteihin. Viimeisimmässä suunnitelmassa on 10 pääkohtaa:

1. ilmastonmuutos ja luonnon uhkatekijät
2. energia
3. aluekehitys ja liikenne
4. talous, tuotanto ja kulutus
5. luonnonvarojen käyttö
6. sosiaalinen tasapaino, demografia ja maahanmuutto
7. julkinen terveydenhuolto ja liikunta
8. globaali kehitys ja ympäristön haasteet
9. talouspolitiikka
10. koulutus, innovaatiot ja tutkimus.

Toimintasuunnitelmassa annetaan myös mandaatteja ministeriöiden alaisille organisaatioille konkreettisten hankkeiden toteuttamiseen. Kestävän kehityksen toimiston tärkeimpiä tehtäviä ovat indikaattorijärjestelmän ylläpito, kestävyyden kansallinen monitorointi, arviointi ja raportointi.

Kestävä kehitys kytkeytyy liittovaltion politiikkaan erilaisten työryhmien, monitorointiprosessin ja arviointien kautta. Lisäksi on muodollinen ministeriöiden välinen konsultaatioprosessi. Jokaisen lain taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristölliset seuraamukset sekä vaikutukset tuleviin sukupolviin arvioidaan.

Kestävän kehityksen strategialla on vakiintunut asema (yleensä) neljävuotisen hallitusohjelman toteutuksessa. Sen tärkeyttä ei ole kyseenalaistettu viimeisissä arvioissa. Strategialla on verrattain legitiimi voima. Kuitenkin arvioissa on todettu, että kytkeytyminen sektorikohtaisiin politiikkaohjelmiin kaipaa vahvistusta, joitakin rakenteellisia heikkouksia löytyy vielä ja poliittista sitoutumista tarvittaisiin lisää.

Vihreä talous ja resurssitehokkuus uusina osa-alueina

Vihreä talous on uusi ja merkitystään kasvattanut alue kestävän kehityksen sateenvarjon alla. Vihreän talouden linjausten pääkohdat koskevat kulutusta ja tuotantoa, jätteitä ja resursseja sekä näitä täydentäviä alueita, kuten cleantech ja ympäristöystävällinen verotus, mittaamisen kehittäminen, raportointi ja tietoisuuden parantaminen. Yksinkertaistettuna tavoite on vähentää resurssien käyttöä ja vahvistaa taloutta.

Uusin vihreän talouden toimintasuunnitelma julkaistiin maaliskuussa 2013. Sen pohjalta on tarkoitus seuraavaksi tarkistaa ympäristönsuojelulakia. Resurssitehokkuuden parantaminen on myös työn alla.

Kirjoitus perustuu Jukka Noposen vierailuun ARE:ssa (Bundesamt für Raumentwicklung) Bernissä 3.5.2013. ARE:n uusi toimitalo on kokonaan puurakenteinen. Se hyödyntää maalämpöä ja aurinkoenergiaa pyrkien mahdollisimman pieneen jalanjälkeen.