sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitra julkaisi viime vuoden alussa Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän, joka on otettu laajasti käyttöön ympäri Suomea. Sen myötä olen viettänyt työpäiväni pitkälti Tulevaisuustaajuuksilla – olen fasilitoinut kymmeniä työpajoja yrityksille, julkiselle sektorille sekä hankkeiden ja oppilaitosten henkilöstölle.
Tulevaisuustaajuus osoittautui jo pilotointivaiheessa menetelmäksi, joka saa ihmisten silmät tuikkimaan. Se on tuonut ajatteluun kuitenkin paljon enemmän kuin hyvää fiilistä.
Tarvitsemme ajattelun muutosta
On ilmeistä, että ihmiskuntamme suurimpaan kriisiin, ilmastokriisiin ja luontokatoon, vaikuttaminen edellyttää välitöntä elämisen- ja kulutustottumusten muutosta. Mutta onko muutos tapahtumaketju, joka alkaa jostain ja päättyy toisaalle? Onko se jotain tietoon perustuvaa, suunnitelmallista ja hallittua etenemistä – jotain, jonka myötä siirrymme kertakäyttökulttuurista kiertotalouteen ja luontoa kunnioittavaan toimintaan?
Epäilen, että näin todellisuudessa kävisi. Muutoksen edessä suunnittelu ei riitä, sillä tarvitsemme myös ajattelun muutosta. Uskon, että tarvitsemme sitä kaikessa, mitä teemme.
Kun aihe vaihtuu ilmastonmuutokseen, laitan tv:n kiinni.
Tulevaisuustaajuus-työpajan osallistuja
“Ilmastonmuutos on vaikea ymmärtää ja ajattelen, että ei minun tarvitsekaan, eihän se ole minun tulevaisuus.”
“Näistä asioista on yleensä vaikea puhua, kun tuntuu, että joku heti hyökkää, jos sanoo ajatuksia ääneen.”
Näin kuvailivat ohjaamieni Tulevaisuustaajuus-työpajojen osallistujat työpajan alussa suhtautumistaan ilmastonmuutokseen ja luontokatoon.
Samat ihmiset avasivat ajatuksiaan myös työpajan lopussa seuraavasti:
“Tunnistin, että kuvittelu on vaikeaa, eikä minun ajattelulle kovin luontevaa. Tätä pitää tosiaankin harjoitella.”
“Kyllä minä…kyllä me tosiaan voisimme vaikuttaa näihin asioihin jokainen.”
“Minulle oli tämä tavattoman tärkeää, oli tavattoman tärkeää kuulla nuorten ajatuksia näistä asioista. Kyllä meitä kaikkia tarvitaan.”
Mitä työpajan aikana oikein tapahtui? Ajattelu muuttui joustavammaksi.
Tilaa mahdottomille ajatuksille
Tulevaisuustaajuus sallii uskomattomat ja mahdottomat ajatukset. Sen vuoksi Sitran moniammatillisesti yhteiskehittämä Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä on tässä ajassa poikkeuksellisen toimiva. Moni työpajoihin osallistunut on jopa todennut “Tämän pitäisi olla kaikille pakollista.”
Tämän pitäisi olla kaikille pakollista.
Tulevaisuustaajuus-työpajan osallistuja
Menetelmä ei kuitenkaan ole helppo: olemmehan tottuneet siihen, että hyväksyttävää on lineaarisesti etenevä, perusteltu tieto, jolle päätöksemme pohjustetaan. Tulevaisuustaajuus tuo mahdottomat ja uskomattomat tulevaisuuskuvat tarkasteltavaksi vailla vakuuttelua siitä, mille perusteluille nuo tulevaisuusolettamukset on rakennettu.
Tulevaisuustaajuus rakentuu kolmen peräkkäiseen vaiheeseen: ensin haastetaan oletuksia tulevaisuudesta, sitten kuvitellaan toivottavia tulevaisuuksia ja lopuksi linkitetään tämä toimintaan. Työpajamalli on saanut inspiraatiota muun muassa norjalaisen sosiologi Elise Bouldingin työstä.
Toimivan menetelmästä tekee se, että tulevaisuustyöpajassa harjoittelemme kykyä luopua tarpeestamme tietää, kuinka toimia, ja kykyä luopua tarpeestamme ennakoida tulevaisuutta lineaarisesti suhteessa nykytilaan. Lisäksi asetamme itsemme alttiiksi epävarmuudelle sallimalla itselle uskomattomia ja mahdottomia ajatuksia. Elämmehän epävarmuuden aikaa. Kaikin tavoin.
Kolme vinkkiä ajattelun muuttamiseen
- Haasta näkökulmasi ja hengitä. Tulevaisuusolettamuksien haastaminen tarkoittaa oman ajattelun laajentamista. Kun et ymmärrä haastavia ilmiöitä, haasta oma näkökulmasi, älä toisten näkökulmaa. Hengitä. Se tutkitusti lisää ajattelun joustavuutta.
- Tee tilaa mahdottomille ideoille. Ennakointi ja varautuminen tarvitsevat kuvittelun taitoa. Kun lakkaamme arvostelemasta omia ideoitamme uskomattomiksi ja mahdottomaksi, tulemme tehneeksi myös muiden uskomattomille ja mahdottomille ideoille tilaa. Siten syntyvät innovaatiot.
- Hyväksy epävarmuus ja keskustele. Se, mitä ei ole vielä tehty, aiheuttaa epävarmuutta. Se, mitä on jo tehty, ei ole saanut riittävää muutosta aikaiseksi. Elämme epävarmuuden aikaa, joten epävarmuuden hyväksyminen on toivon ystävä. Yhteinen keskustelu ja tulevaisuuskuvien avaaminen lisää ajattelun joustavuutta ja empatiaa, joka helpottaa hyväksymään epävarmuutta. Saa aikaan ajattelun muutosta.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista.