sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
EU-politiikkaa kritisoidaan usein avoimuuden puutteesta ja tästä seuraavasta demokratiavajeesta. Useat tutkijat ovatkin vaatineet avoimempaa keskustelua EU-politiikan tavoitteista ja poliittisista valinnoista kansallisiin parlamentteihin ja myös Suomen eduskuntaan. On Suomen ja muiden jäsenvaltioiden omissa käsissä, kuinka avoimesti ne EU-asioita käsittelevät kansallisissa parlamenteissaan. Eduskunnalla on halutessaan mahdollisuus toimia nykyistä avoimemman EU-keskustelun foorumina. Tällä tavoin eduskunta voi palvella kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa EU-politiikasta, muodostaa omat EU-poliittiset kantansa ja tuoda omat näkemyksensä esiin sekä vaaleissa että vaalien välillä.
Eduskunnan täysistunnot voisivat toimia nykyistä enemmän ennakoivan ja aloitteellisen, EU-politiikan suuria linjoja ja kehityskulkuja koskevan, keskustelun foorumina.
Politiikassa yleensä ja EU-politiikassa erityisesti on tärkeää vaikuttaa politiikan asialistaan jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muutoin politiikasta tulee reaktiivista ja vaikuttamisen mahdollisuudet kapenevat. Eduskunnan täysistunnot voisivat toimia nykyistä enemmän ennakoivan ja aloitteellisen, EU-politiikan suuria linjoja ja kehityskulkuja koskevan, keskustelun foorumina. Eduskunnalla ja puolueilla on tähän useita mahdollisuuksia, jos niitä halutaan käyttää.
Keväällä 2021 eduskunnan täysistunnoissa käytiin pitkä keskustelu Euroopan unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä ja niin sanotusta elpymisvälineestä. Oppositiopuolueet haastoivat hallituksen linjaa ja kritisoivat elpymisvälineen hyväksymistä. Vastaavia täysistuntokeskusteluja on nähty aikaisemminkin, erityisesti Euroopan talouskriisin vaikeimpina vuosina. Täysistunnoissa käytävä EU-politiikkaa koskeva keskustelu on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.
Puolueet ovat asettaneet EU-politiikan osalta eduskunnan ensisijaisiksi tehtäviksi Suomen kansalliseen EU-politiikkaan vaikuttamisen ja hallituksen valvonnan, avoimen keskustelun sijaan. Rajallisen avoimuuden ohella toimintamallin ongelmana on eduskunnassa käytävän EU-poliittisen keskustelun myöhäinen ajoitus. Talouskriisin aikana käydyt ja elpymisvälinettä koskeneet keskustelut olivat enemmänkin reagointia kohdattuun kriisiin, kuin ennakoivaa ja aloitteellista keskustelua.
Suuret linjat avoimeen keskusteluun
Eduskunnan EU-keskustelussa olisi mielekästä erottaa toisistaan suuria periaatteellisia linjoja ja yksityiskohtaisia lainsäädäntökokonaisuuksia koskeva käsittely. Avoimuutta ja julkisuutta voidaan kehittää molempien osalta, mutta kansalaisten tiedonsaannin, mielipiteenmuodostuksen ja osallistumisen kannalta ensimmäisen kaltaiset keskustelut lienevät merkittävämpiä. Olisi tärkeää, että täysistunnoissa käsiteltäisiin aktiivisemmin ja avoimemmin Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja sekä Suomen prioriteettejä että omia aloitteita EU:ssa.
Nykyisellään suuri osa eduskunnan työstä EU-asioiden parissa tapahtuu suuressa valiokunnassa, ulkoasianvaliokunnassa sekä muissa erikoisvaliokunnissa. Eduskunta kyllä tiedottaa ajankohtaisista EU-asioista sekä järjestää jonkin verran avoimia kuulemisia ja seminaareja. Tämän lisäksi keskeiset EU-asiakirjat sekä valiokuntien lausunnot ja pöytäkirjat ovat julkisesti saatavilla. Tästä huolimatta varsinainen poliittinen keskustelu tapahtuu pääosin suljettujen ovien takana valiokunnissa. Tämä vaikeuttaa tiedonsaantia poliittisista valinnoista.
Eduskunnan osalta avoimen keskustelun rajallisuutta on perusteltu tarpeella muodostaa kansallinen konsensus keskeisistä EU-politiikkaa koskevista valinnoista. Tämän on ajateltu vahvistavan Suomen mahdollisuuksia saada omat tavoitteensa läpi neuvoteltaessa muiden jäsenvaltioiden tai EU-instituutioiden kanssa. Sinänsä ajatus tarkkojen neuvottelutaktiikoiden ja hyvin yksityiskohtaisten kantojen luottamuksellisesta käsittelystä voi olla joiltain osin perusteltua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö EU-politiikan käsittelyn avoimuutta eduskunnassa voitaisi kehittää.
Mikäli Suomen EU-politiikan halutaan olevan aloitteellista ja yhteistyökykyistä, on keskeisistä politiikan prioriteeteista keskusteltava avoimesti ja hyvissä ajoin.
Kuluneen reilun vuosikymmenen aikana periaatteellinen EU-keskustelu on jäänyt pääasiassa valtioneuvoston laatimien EU-selontekojen käsittelyn (2009; 2013; 2021) sekä Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) aikana annettujen hallituksen EU-vaikuttamisstrategioiden yhteyteen. Molemmissa tapauksissa eduskunnan täysistunnoissa kyllä käytiin keskustelua, mutta melko rajallisesti ottaen huomioon EU-asioiden merkittävyyden. EU-selonteot on laadittu vain kerran hallituskaudessa, joten on perusteltua kysyä, tarjoavatko ne mahdollisuuden tarpeeksi intensiiviselle keskustelulle. EU-vaikuttamisstrategiat taas annettiin keskusteltaviksi melko myöhään, minkä vuoksi niistä käytyjen keskustelujen merkitys on avoin kysymys.
Mikäli Suomen EU-politiikan halutaan olevan aloitteellista ja yhteistyökykyistä, kuten viimeisimmässä valtioneuvoston EU-selonteossa linjataan, on keskeisistä politiikan prioriteeteista keskusteltava avoimesti ja hyvissä ajoin. Luonteva ajankohta tällaiselle keskustelulle voisi olla vaikkapa ennen jäsenvaltioiden johtajien kokouksia Eurooppa-neuvostossa. Eurooppa-neuvosto on EU:n kohtaamien kriisien aikana kokoontunut hyvin aktiivisesti, mutta vähintään kokoontumisia on neljä kertaa vuodessa keskeisten strategisten kysymysten ympärillä. Näiden kokousten yhteyteen voisi hyvin sovittaa EU:n suuria linjavalintoja koskevia kysymyksiä osaksi eduskunnan täysistuntokeskustelua. Eduskunta on omissa arvioissaan todennut, että sillä on lukuisia mahdollisuuksia tuoda EU-asioita osaksi täysistuntokeskusteluja. On eduskunnan ja ennen kaikkea puolueiden omissa käsissä, halutaanko näitä mahdollisuuksia käyttää.
Johannes Lehtinen on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hän on perehtynyt erityisesti Euroopan unionin demokraattista oikeutusta koskeviin kysymyksiin ja kiinnostunut Euroopan integraation kehityksestä sekä poliittisen osallistumisen erilaisista muodoista.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.