EU:n talous-Woodstockissa kasvusta ja sen kritiikistä keskusteltiin avoimesti

Maailma muuttuu ja talouden vanha narratiivi (tarina, kertomus) menettää selitysvoimaansa. Vanhan narratiivin keskiössä on ollut kyseenalaistamaton talouskasvu, joka on nähty tavoittelemisen arvoiseksi sinällään. Uusi narratiivi on tuloillaan, mutta ei ole vielä voittanut tarpeeksi jalansijaa. Nyt kuitenkin myös EU:n piirissä käydään uudenlaista talouskeskustelua, jossa ei korostu talouskasvu ja kansallinen etu vaan tärkeämpää on talouskehityksen globaali näkökulma, ekologiset reunaehdot ja ylisukupolvinen vastuu.

Sitran tammikuussa julkaistu Megatrendit 2023 -selvitys kuvaa talouden muutosta talouden perustan rakoiluna. Globaali eriarvoisuuden kasvu ja ekologinen kestävyyskriisi luovat tarvetta uudistaa taloutta. Muutosta estävät kuitenkin vanhat ajatusmallit ja valtarakenteet. Talouskeskustelu on menneeseen katsovaa, kriisejä painottavaa ja talouskehitystä totutuin mittarein korostavaa. Sen ytimessä on oletus ikuisesta talouskasvusta ja kasvu nähdään hyvinvoinnin turvaamisen edellytyksenä.

Uudenlaisen talouskeskustelun ja kasvun äärellä oltiin 15.–17.5.2023 Euroopan parlamentissa Brysselissä pidetyssä Beyond Growth -konferenssissa (kasvun tuolla puolen). Eurooppalaisen demokratian keskeisin paikka, Euroopan parlamentin suuri kokoussali oli ääriään myöten täynnä, kun parlamentin puhemies Roberta Metsola ja Euroopan komission puheenjohtaja Ursula Von der Leyen marssivat yhdessä sisään pitämään kolmepäiväisen konferenssin avauspuheita. Paikan päälle mahtui reilut 2500 talouskasvun tulevaisuudesta ja vaihtoehdoista kiinnostunutta osanottajaa ja noin 4500 seurasi konferenssia etänä.

Konferenssissa puntaroitiin erityisesti talouskasvua ja sen kritiikkiä, mutta myös sitä, kuinka luoda Euroopassa sellaista vaurautta, joka perustuisi systeemiseen ja transformatiiviseen politiikkaan sekä sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Aiheita olivat muun muassa talouden narratiivit, tulevaisuuskestävä teollisuuspolitiikka, universaalit peruspalvelut ja hyvinvoinnin järjestäminen ilman talouskasvua. Summaamme tässä blogissa konferenssin keskusteluita.

Hurmoshenkeä ja jakolinjoja

Konferenssin järjestivät Euroopan parlamentin jäsenet viidestä eri poliittisesta ryhmittymästä. Suomalaisista mepeistä olivat mukana vihreiden Ville Niinistö ja kokoomuksen Sirpa Pietikäinen. Siinä missä järjestäminen oli rajoja ylittävä yhteisponnistus ja osoitus EU-instituutioiden valmiudesta uudenlaiseen talouskeskusteluun, konferenssin sisältö puolestaan jakoi talousihmisten mielipiteitä ja piirsi kasvuun suhtautumisen suhteen rajalinjoja.

Suomen Luonnonvarakeskuksen apulaisprofessori Sabaheta Ramčilović-Suominen tiivisti kokouksen tunnelman seuraavasti: ”Mikä tapahtuma se olikaan! Täynnä ristiriitoja, täynnä toivoa ja toivottomuutta, faktoja ja farssia, tiedettä ja jopa vähän viisauttakin. Kaikkiaan täydellinen epätäydellisyydessään.”

Moni osanottaja kutsui jo paikan päällä konferenssia ”kasvunjälkeisyyden Woodstockiksi” (Woodstock of post-growth). Samalla tavalla kuin vuonna 1969 järjestetyn Woodstockin eli maailman kuuluisimman rock-festivaalin on sanottu olleen kaikkien sitä seuranneiden festivaalien innoittaja ja muutoksen toivon luoja, niin Beyond Growth vaikutti olevan sitä suurelle osalle sen osanottajista.

Konferenssissa kuultiin perusesitelmien lisäksi myös jopa hurmahenkiseksi luonnehdittavia puheenvuoroja, jotka olivat osin poliittisen ideologian läpäisemiä, filosofishenkisiä äiti-maa-julistuksia ja aktivismista ponnistavia kannanottoja. Kaikkia näitä leimasi ahdistus kiireestä ekokatastrofin uhatessa, epätoivo vuosikymmenten välinpitämättömyydestä, mutta myös uudenlaisen toivon väreily, koska nyt viimein puhuttiin asioista oikeilla nimillä ja oikeassa paikassa, nimittäin siellä missä Eurooppaa ja sen myötä osin koko maailmaa koskevia päätöksiä tehdään.

Puhuttiin myös siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta asiat etenisivät oikeaan suuntaan. Näkemykset vaihtelivat poliittisen osallistumisen ja lainsäädännöllä pakottamisen välillä, ja puolueiden kautta vaikuttamiseen kehotettiin yhtä määrätietoisesti kuin toisaalla pienen ja kestävän elämäntavan rakentamiseen.

Kasvukeskustelua kolmesta näkökulmasta

Beyond growth -teema antoi mahdollisuuden käsitellä talouskasvua monesta näkökulmasta ilman yhtä täysin sementoitua katsantokantaa. Niinpä kasvukeskustelua käytiin niin vihreän kasvun (green growth), kasvun jälkeisyyden (post-growth) kuin kohtuutalouden (degrowth) näkökulmista.

Moni näki kasvun kohtuullistamisen tai rajoittamisen (degrowth) väliaikaisena vaiheena, joka on välttämätön ekokatastrofin estämiseksi, mutta joka myös vähitellen loisi pohjaa uudenlaiselle, rajattomasta kasvusta riippumattomalle talousajattelulle. Sen mukaisesti tulevaisuuden vakaa talous (steady state) kukoistaisi ekologisesti kestävien reunaehtojen puitteissa tuottamalla tarpeellisen hyvinvoinnin edellytyksiä vaarantamatta luonnon kantokykyä. Kohtuutalouden vaiheittainen eteneminen mahdollistaisi myös globaalin etelän taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen, mikä niille oikeudenmukaisuuden nimessä kuuluu.

Vihreä kasvu

Konferenssin avaajat, isot viralliset tahot heiluttivat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) lippuja: Roberta Metsola piti kestävänä kasvuna yksinkertaisesti työpaikkoja luovaa talouskasvua ja Von der Layen uskaltautui jopa sanomaan, että perinteinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva kasvumalli oli ”vanhentunut”. Yleisemminkin mukana olleita Euroopan komission edustajia voisi kuvailla ”vihreän kasvun” kannattajiksi – heille kasvu on talouden kannalta tavoiteltava asia, kunhan se ei kasvata ilmastopäästöjä.

Vihreän kasvun puolustajat näyttivät esityksissään mielellään käyriä siitä, kuinka monissa länsimaissa talous on kasvanut samaan aikaan, kun niiden tuotantoperusteiset ilmastopäästöt ovat laskeneet. He myös korostivat sitä, kuinka kasvu on tuonut paljon hyvää – eliniän pitenemistä, terveydenhuollon paranemista – mukanaan. Lisäksi he muistuttivat, että köyhät maat tarvitsevat kasvua, jotta niiden hyvinvointi lisääntyisi.

Yksi perusväite oli myös se, että ympäristön pelastaminen vaatii suuria investointeja, joihin ei ole varaa ilman kestävää talouskasvua. Tämä oli esimerkiksi EU:n talouskomissaari Paolo Gentilonin viesti konferenssin osanottajille.

Kasvun jälkeisyys

Toinen ryhmä olivat “post-growth”-ihmiset, joille talouden kasvu ei ole keskeistä. Heidän mukaansa ihmisten hyvinvointi ei riipu siitä, kasvaako talous vai ei. He näkevät kakun kasvattamista tärkeämpänä sen, kuinka kakku jaetaan.

”Post-growth” eli kasvun jälkeisyys tarkoittaa tälle ryhmälle esimerkiksi sitä, että talouskasvu voi olla haitallista, jos se näkyy vaikkapa yksityisinä lentokoneina ja entistä suurempina autoina eli asioina, jotka enemmin aiheuttavat haittoja kuin hyvinvointia. Tämä ryhmä myös kiinnitti erityistä huomiota siihen, että bruttokansantuotteen (bkt) rinnalle tai jopa tilalle tarvitaan muita mittareita, jotka kertovat meille enemmän talouden tuottamasta hyvinvoinnista. Mittareita, jotka ottavat huomioon vaikkapa palkattoman hoivatyön, mitä bkt ei kunnolla tee.

Tähän toiseen ryhmään kuuluvaksi voitaneen luokitella yksi konferenssin tähdistä, brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth, joka on tullut kuuluisaksi kehitettyään donitsitalouden käsitteen. Donitsitalous on malli, jossa talouden tulisi asettua donitsimuodon sisään. Muodon ulkokehä kuvaa luonnon asettamaa ekologista kattoa ja sisäkehä talouden sosiaalista perustaa: eli talouden tulisi mahdollistaa ihmisten hyvinvointi ympäristön kantokyvyn rajoissa. Kun konferenssissa kysyttiin Raworthin suhdetta talouskasvuun, hän vastasi vähän epämääräisesti, että loputtomasti ei voi kasvaa, mutta tärkeintä hänelle olisi, että yrityksillä olisi oikeat päämäärät eli inhimillisen maailman uudelleenyhdistäminen muun elonkehän kanssa.

Kohtuutalous

Suurimman ryhmän kokouksen osanottajista muodostivat kuitenkin talouskasvuun erittäin kriittisesti suhtautuvat ”degrowthin” eli kohtuutalouden kannattajat, jotka jakoivat osalle esiintyjistä suosionosoituksia jopa seisaaltaan.

Tämän ryhmän paikalla olleisiin tähtiin kuuluivat muun muassa brittiläisen Surreyn yliopiston professori Tim Jackson, espanjalaisen Barcelonan yliopiston professorit Jason Hickel ja Giorgos Kallis, sekä sveitsiläisen Lausannen yliopiston professori Julia Steinberger. Näistä kolme viimeksi mainittua saivat viime vuonna Euroopan keskeisimmältä tutkimusrahoittajalta ECR:ltä (European Research Council) yhteisen 10 miljoonan euron rahoituksen kohtuutalouden tutkimiseen. Eniten huomiota konferenssissa sai ehkä kuitenkin taloustieteen tutkija Timothée Parrique ruotsalaisesta Lundin yliopistosta.

Parrique hyökkäsi sellaista ”vihreän kasvun” -käsitettä vastaan, joka perustui vain jonkin tietyn ympäristöhaitan suhteelliseen irtikytkentään talouskasvusta. Ei siis esimerkiksi riitä, että ilmastopäästöt laskevat talouden kasvaessa, jos luontokato samalla yltyy.

Hänen mukaansa todellisen vihreän kasvun pitäisi olla 1) absoluuttisesti irtikytkeytynyt 2) kaikista haitallisista ympäristövaikutuksista (eli ekologisesta jalanjäljestä) 3) riippumatta siitä, missä päin maailmaa nämä ympäristövaikutukset tapahtuvat, ja 4) tällaisen irtikytkennän vauhdin pitää olla riittävän nopea, jottei ylitetä edessämme olevia ekologisia keikahduspisteitä ja 5) irtikytkennän pitää myös olla jatkuvaa (katso YouTubesta Parriquen Beyond Growth -tapahtuman puheenvuoro, josta myös alla oleva kuva). Parriquen mukaan tällaista riittävää absoluuttista irtikytkentää eli todellista vihreää kasvua ei ole vielä missään tapahtunut.

Kuva, jossa selitetään irtikytkentää. — Kuva: Types of decoupling, Timothée Parrique (Beyond Growth 16.5.2023)

Lisäksi Parrique mukaan bkt:n kasvu tekee päästöjen ja luontohaittojen vähentämisen vaikeammaksi kuin mitä tilanne olisi, jos bkt ei kasvaisi. Parrique korostaa myös sitä, että nykyään muut ympäristöhaitat (esim. luontokato) ovat ilmastohaittojakin tiukemmin kytkeytyneet bkt:n kasvuun. Ja juuri tämä tekee riittävästä absoluuttisesta irtikytkennästä niin vaikean saavuttaa.

Mutta mitä tapahtuu Beyond Growth -tapahtuman jälkeen? Taloussanomalehti Financial Times kirjoitti, että EU:ssa ollaan nyt valmiimpia keskustelemaan talouskasvusta kuin viisi vuotta sitten, jolloin ensimmäinen Beyond Growth -konferenssi järjestettiin. Talouskasvun kyseenalaistajat ovat saaneet ääntään kuuluviin monissa julkaisuissa, eivätkä päättäjät voi enää sulkea korviaan asiaan liittyen ja jotenkin siihen on otettava kantaa EU:n kabineteissa. Tästä pitävät huolta myös 400 kansalaisjärjestöä ja asiantuntijaa, jotka kirjoittivat yhteisen avoimen kirjeen kiirehtiäkseen kasvun jälkeisen Euroopan toteutumista.