sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Olen tänä kevään opiskellut Strategic Foresight -kurssilla, jonka aiheena on strateginen ennakointi ja siihen liittyvä työskentely. Ajattelin jakaa kurssin antia blogaamalla, toivon että opeista on hyötyä muillekin. Samalla pyrin omalta osaltani vastaamaan joihinkin omaa mieltäni vaivanneihin kysymyksiin siitä, miksi ennakointi on tärkeää, ja miksi yhteiskunnassa on oma paikkansa ennakoinnille. Opintoja veti University of Houstonin professori Peter Bishop, joka on vuosia opettanut ennakointia ja tulevaisuudentutkimusta.
Miksi ennakointi ylipäänsä on tärkeää? Olen luonnostani varsin tulevaisuus- ja kehitysuskoinen optimisti. Silti en aina voi välttää ajatusta siitä, onko lukuisissa ennakointiharjoituksissa aina järkeä. Kannattiko jälleen yksi uusi tulevaisuusraportti kirjoittaa? Miten kurotella tulevaisuuteen, jos emme saa ennestäänkin odottavia muutoksia tehtyä, kuten vaikka terveyspalvelujen sähköistämistä tai kuntauudistusta?
Kurssi on helpottanut tätä ahdistusta. Toki jokainen ennakointiharjoitus kannattaa miettiä tarkasti ja kysyä miksi se tehdään. Jos harjoitus tehdään, lopulta kyse on kahdesta asiasta: oppimisesta ja siitä, että ennakointitieto ei välttämättä vielä sellaisenaan edellytä muutoksia. Mutta tulevaisuuden vaihtoehdoissa on hyvä vierailla aina välillä. Näin voimme kyseenalaistaa omia perusoletuksiamme siitä miten asiat toimivat, ja mahdollisesti huomata sellaisia muutoksia, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta.
Mitä enemmän yhteiskunnassa tätä tehdään, sitä enemmän meillä todennäköisesti on liikkumatilaa uusille ideoille ja vaihtoehdoille omassa mielessämme, omissa organisaatioissamme ja yhteisöissämme. Sillä teemme oletuksia tulevaisuudesta joka päivä, aivan arkisissa asioissa kuten siinä miten vietämme vaikkapa kesälomamme. Yhteiskunnan kannalta siitä tulee merkittävää, kun oletuksille ja ennusteille rakennetaan poliittisia valintoja. Monesti oletusten takana on esimerkiksi tieteellisesti tutkittua tietoa, mutta tulevaisuudesta puhuttaessa olemme väistämättä myös epävarmuuden edessä. Emme voi eksaktisti todistaa tulevaisuustietoa, vaan olemme erilaisten arvausten varassa. Siksi tärkeää on hyvien ennakointiprosessien ja menetelmien kautta tuoda luomaamme tulevaisuustietoon läpinäkyvyyttä, systemaattisuutta ja työkaluja, joiden avulla työskentelystä tulee tuloksellista silloinkin kun tulevaisuutta pohditaan erilaisten tulevaisuuskuvien näkökulmasta.
Tähän liittyy olennaisesti myös omien perusoletustemme tarkastelu kriittisesti. Hyödyntämällä erilaisia menetelmiä voimme paljastaa omia perusoletuksiamme ja tarkastella millaisia mahdollisuuksia itsestään selvinä pitämiämme asioita uudesta näkökulmasta. Tällaisia mahdollisuuksia tarjoaa esimerkiksi systeemianalyysi, jossa tarkastellaan monimutkaisten systeemien, vaikkapa koulutusjärjestelmän, eri osien suhteita. Yksinkertaisemmin oletusharjoitusten tarkoitukset näyttäytyvät esimerkiksi ajatusleikissä, jossa listaamme johonkin tuttuun aiheeseen liittyviä perusoletuksia ja sen jälkeen käymme perusoletukset läpi yksitellen kysyen voisiko tämä olla toisin. Helppona esimerkkinä voi toimia ”koulu”, jonka perusoletuksiksi listattaisiin todennäköisesti opettaja, luokkahuone, todistus ja niin edelleen. Tarkastelemalla jokaista perusoletusta ja kysymällä miten tämä voisi olla toisin, pääsemme pohtimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja omien perusoletustemme ulkopuolella. Vaihtoehtojen näkeminen ei vielä toki tarkoita muutosta sellaisenaan, mutta niiden ymmärtäminen tekee meistä fiksumpia kun pohdimme tulevaisuutta.
Kiinnostavaa ennakoinnista tekee tulevaisuuden luonne, koska se on kahdenlainen. Se on sekä altis voimille että muutoksille joihin emme voi vaikuttaa. Kuitenkin samaan aikaan voimme valinnoillamme ja ymmärtämällä erilaisia vaihtoehtoja itse rakentaa haluamaamme tulevaisuutta.