Vierailija
Arvioitu lukuaika 3 min

Hallinnon kehittäminen kaipaa evoluuttoria

Kompleksisessa maailmassa tehtävissä arvioinneissa tarvitaan evoluuttoreita, kehittäjäkumppaneita.

Kirjoittaja

Petri Uusikylä

toimitusjohtaja, tutkija, konsultti

Julkaistu

Olin vuosia sitten esittelemässä arviointiraporttia erään ministeriön johtoryhmälle. Raportin esittely keskeytyi alinomaa kansliapäällikön esittäessä kommentteja ja täsmentäviä kysymyksiä hänelle tärkeästä aiheesta. Lopulta paikalla ollut ministeri hermostui. Hän kohotti kätensä ylös ja sanoi tuimalla äänellä ”Kalle (nimi muutettu), ole hiljaa ja kuuntele, kun evoluuttori puhuu”.

Tuo juttu nauratti minua ja kollegoitani vuosien ajan, mutta vakavasti ottaen, olisin mieluummin evoluuttori kuin evaluaattori. Mitä tällainen evoluuttori voisi tehdä?

Ulkopuolisten arviointien ongelmana on usein se, että riippumaton evaluaattori eli arvioitsija lähestyy kohdettaan varsin puutteellisen perustietämyksen (ja joskus myös -ymmärryksen) varassa ja yrittää arviointiaineistoa kootessaan ymmärtää, mitä arvioinnin kohteena olevassa organisaatiossa tai ohjelmassa tosiasiassa tehdään ja mitkä juurisyyt voisivat olla havaittujen ongelmien taustalla. Juuri, kun hän on saapumassa kivuliaan matkansa päätökseen, odotetaan häneltä syväluotaavia ja oivaltavia suosituksia sen suhteen, kuinka ongelmat pitäisi tulevaisuudessa ratkaista. Ei näin!

Maailma on liian kompleksinen ja julkisen politiikan kysymykset siinä määrin sotkuisia ja keskinäisriippuvaisia, ettei viisainkaan nobelisti voi ulkopuolelta ratkaista yhdenkään organisaation ongelmia.

Nobelisti (tai vaatimattomammin taitava arvioitsija) voi sen sijaan oikeilla kysymyksillä auttaa organisaation johtoa ja henkilöstöä hahmottamaan systeemisen muutoksen edellyttämät perusasiat ja parhaimmillaan tarjota arvioinnin kohteelle uusia oivalluksia tukevia tulkintakehikoita ja ajattelun malleja. Näin organisaatiot voivat itse yhdessä asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa ratkaista näitä ongelmia. Tällainen kehittäjäkumppani voisi olla juuri tuo lapsuksen synnyttämä evoluuttori.

Hyvän evoluuttorin tunnuspiirteet

Kerrataan vielä hyvän evoluuttorin viisi keskeistä tunnuspiirrettä:

  1. Evoluuttori osaa kuunnella ja antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja tulkinnoille.
  2. Evoluuttori tukee holistista systeemisen muutoksen prosessia eikä takerru lillukanvarsiin.
  3. Evoluuttori osaa tehdä synteesejä ja analysoida ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuuksia.
  4. Evoluuttori ymmärtää organisaation strategisen liikkumavaran. Hänellä on tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta kannustaa muuttamaan sitä, mitä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
  5. Evoluuttori ymmärtää oman roolinsa ja välttää kaikessa toiminnassaan oman edun tavoittelua.

Tilaa ymmärrykselle, intuitiolle ja luovuudelle

Systeeminen arviointi tukee organisaation tai organisaatiojoukon evolutionaarista kehitystä. Siinä organisaation tulee kaiken aikaa jalostaa olemassa olevia toimintoja läheisessä dialogissa asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa ja samaan aikaan etsiä uusia avauksia ja innovaatioita kompleksisessa ja nopeatempoisessa ympäristössä.

Systeeminen arviointi edellyttää arvioitsijalta herkkyyttä tunnistaa muutostekijöitä ja auttaa arvioinnin kohteena olevaa organisaatiota hallittujen riskien ottamiseen suuren epävarmuuden keskellä. Tutkijat (esim. Sami Paju) kutsuvat tätä samanaikaista kehittämistä kaksikätisyydeksi. Tässä vaativassa tehtävässä sekä arvioitsijan että organisaation johdon tulee kyetä vapautumaan mittarifetissistään ja antaa enemmän tilaa ymmärrykselle, intuitiolle ja luovuudelle.

Meiltä ”vanhan koulun” arvioitsijoilta se edellyttää kokonaan uuden arvioinnin käyttöjärjestelmän lataamista. Tehtävä on haastava, muttei mahdoton. Siitä huolimatta haluan isona tulla evoluuttoriksi.

 

 

 

 

 

 

 

Mistä on kyse?