Henkilötiedot nousevat kaupankäynnin välineeksi – olemmeko riittävän hereillä Suomessa?

Toimintaympäristö muuttuu rajusti

Euroopan unionin digitaalisesta valmiudesta vastaava komissaari Margrethe Vestager vertasi joulukuussa 2020 pitämässään puheessa uuden digilainsäädännön kehittämistä liikennevaloihin, jotka otettiin käyttöön 150 vuotta sitten, kun autot alkoivat korvata hevosia liikenteessä. Vertaus toimii erinomaisesti.

Kun kulutustottumuksemme muuttuvat tulevaisuudessa entistä enemmän tuotteista palveluiden kuluttamiseen, korostuu datan – ja erityisesti henkilödatan – merkitys entisestään. Euroopassa luodaankin parhaillaan kiihtyvällä tahdilla uutta digipalveluihin liittyvää lainsäädäntöä, jolla halutaan varmistaa, että kuluttajien saatavilla on verkossa laaja valikoima turvallisia digitaalisia tuotteita ja palveluja. Juuri nyt ajankohtaisen digisopimusdirektiivin tavoitteena on, että Euroopassa toimivat yritykset voivat kilpailla internetissä vapaasti ja tasapuolisesti aivan kuten verkon ulkopuolellakin.

Digisopimusdirektiivi luo luottamusta digipalveluiden käyttämiseen

Yhdenmukaiset säännöt ovat tarpeen digitaalista sisältöä tai palvelujen toimittamista koskevissa sopimuksissa, mukaanluettuina esimerkiksi sosiaalisen median palvelut. Säännöt helpottavat pidemmällä aikavälillä niin yritysten mahdollisuuksia tarjota digitaalisia palvelujaan kuin kuluttajien pääsyä niiden piiriin. Tässä siis luodaan suomalaisillekin yrityksille otollinen mahdollisuus kasvuun osana Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita.

Digisopimusdirektiivin täytäntöönpano Suomessa on lausunnoilla 24.6. asti. Alkuvuodesta ulos tulleet digimarkkinasäädös (Digital Market Act), digipalvelusäädös (Digital Services Act) ja viimeisimpänä uusi tekoälylainsäädäntö ovat herättäneet jonkin verran julkista keskustelua myös Suomessa. Merkittävyydestään huolimatta digisopimusdirektiivin toimeenpanosta ei olla havaintojemme mukaan käyty juuri keskustelua.

Miksi nukumme?

Käynnissä oleva muutos on periaatteellisesti merkittävä. Se on myös merkittävä suomalaisten yritysten toimintaympäristön kannalta. Luulisi, että muutos kiinnostaisi laajoja joukkoja. Valitettavasti Lausuntopalvelussa lausuntoja on muutama päivä ennen määräajan päättymistä vain kokonaiset yksi kappaletta. Nukummeko onnemme ohi?

Tämä on harmi, sillä aihe on äärimmäisen tärkeä myös kuluttajien kannalta. Digisopimusdirektiivin tavoitteena on luoda kuluttajille nykyistä paremmat edellytykset käyttää digitaalisia palveluita ja sisältöä sekä taata yhdenmukaiset oikeudet korkeatasoiseen kuluttajansuojaan riippumatta jäsenvaltiosta, jossa kuluttaja digitaalista sisältöä tai palvelua vastaanottaa.

Nykyisellään kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa sopimusehtoihin ovat olemattomat ja kuluttajalle tarjotut vaihtoehdot rajautuvat käytännössä joko elinkeinoharjoittajan sanelemien ehtojen hyväksymiseen kokonaisuudessaan tai kieltäytymiseen koko digitaalisesta sisällöstä tai palvelusta. Sopimusehtojen pituus ja epäselvyys itsessään myös ruokkivat kuluttajien luottamuspulaa. Sitran neljässä Euroopan maassa tekemän kyselyn mukaan jo 37 prosenttia kuluttajista on sitä mieltä, että luottamuksen puute estää heitä käyttämästä digitaalisia palveluita. Esityksen mukaan uusi sääntely lisää painetta uudistaa vakioehtoja, mikä työllistäisi kuluttaja-asiamiestä.

Henkilötiedot nousevat kaupankäynnin maksuvälineeksi

Reilun datatalouden Reilun datatalouden rakentamisen kannalta on tärkeää, että yritysten kilpailukyvyn tukeminen on tasapainossa korkeatasoisen kuluttajan- ja henkilötietojen suojan kanssa.

Henkilötiedoilla maksaminen digitaalisesta sisällöstä tai palvelusta on yleistä huomattavassa osassa markkinoita. Aikaisemmin tätä ei kuitenkaan olla huomioitu lainsäädäntötasolla. Direktiivi pohjautuu hienoon, perusoikeuslähtöiseen ja ihmiskeskeiseen periaatteeseen. Tämän reiluuden ja yhdenmukaisuuden periaatteen mukaan maksutavasta riippumatta – maksetaan sitten rahalla tai henkilötiedolla – kohtelun ja seuraamusten tulee olla samat. Nyt tämä hieno periaate ei ilmene kaikilta osiltaan esityksestä.

Henkilötiedoilla maksamiseen liittyy uusia, perustavanlaatuisia oikeuskysymyksiä. Henkilötietoja ei voi verrata hyödykkeeseen, sillä yksityisyyden suoja on perusoikeutemme. Niinpä kuluttajilla täytyy olla myös oikeus sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin, jotka tulevat sovellettaviksi digitaalisen sisällön tai palvelun toimittamisessa, virheestä ja virheiden seuraamuksina sekä digitaalisen sisällön tai palvelun muuttamisen yhteydessä.

Tarvitseeko Suomi oman kuluttajansuojalain digitaalisille palveluille?

Tulevaisuudessa siintää valtava määrä lisää digitaaliseen maailmaan liittyvää lainsäädäntöä, ja tähän Suomen olisi hyvä valmistautua entistä paremmin. Ehdotettu malli sisällyttää digisopimusdirektiivin säädökset kuluttajansuojalakiin on ymmärrettävä. Harkinnan arvoinen vaihtoehto saattaisi olla kuitenkin erillinen erityislakinsa. Onhan meillä säädetty kuluttajansuojasta muissakin erillislaeissa, esimerkiksi asuntokauppa-asioissa. Siitä, tarvitaanko erillistä kuluttajansuojalakia digitaalisille palveluille, olisi ainakin hyvä keskustella lähitulevaisuudessa.

Uutta lainsäädäntöä tulee nyt hurjaa vauhtia. Digitaalinen maailma tarvitsee omat liikennesääntönsä, mutta samaan aikaan täytyy pitää huolta, että muutoksista viestimiseen käytetään riittävästi aikaa. Liikennevalot, joiden merkitystä kukaan ei tunne, ovat hyödyttömät.