Hiilijälkemme purjehdusmatkasta Visbyhyn

Kun päätimme osallistua Almedalenin politiikkaviikoille aloitteen Mayors and Cities Leading the New Climate Economy – The Nordic Road to Paris tiimoilta, heitimme hieman puolivekkulisti ajatuksen matkustamisesta Visbyn ilmastoseminaariin purjehtien. Niin matkaamme kuin mihin tahansa muuhunkin toimintaan pätevät samat säännöt aiheutuneista päästöistä sekä niiden tehokkuudesta eli vaikuttavuudesta. Ensin kannattaa miettiä, tarvitseeko jotain asiaa ylipäänsä tehdä, ja jos tekee, sitten harkita, mikä on paras toteutustapa. Kapeakatseisesti pelkästään lyhyen aikavälin päästöjen näkökulmasta paras vaihtoehto usein on jäädä kotiin. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet lentää Visbyhyn, matkustaa sinne autolautoilla tai purjehtimisen sijaan ajaa koko matkan moottorilla. Koska halusimme tietää aiheuttamamme ilmastorasitteen sekä kompensoida syntyneet päästömme, laskin matkamme sekä eri vaihtoehtojemme hiilijalanjäljen.

Seminaariin meiltä Sitrasta ja sidosryhmistämme osallistui yhteensä 13 henkilöä, joista laivassa mukana oli kymmenen menomatkalla ja kuusi paluumatkalla kuusihenkisen miehistön lisäksi. Käytin laskennassa VVT:n Lipasto-tietokantaa, Motivan ja WWF:n tietoja sekä karttapalveluita. Lipastossa ei ole suoraa päästökerrointa purjelaivalla tehtyyn matkustamiseen, mutta koska tiedämme polttoaineen kulutuksemme, voimme laskea purjehdusmatkastamme aiheutuneet päästöt. Dieselin kulutuksemme oli menomatkalla 260 l ja paluumatkalla 150 l, ja kun laskentaperusteena käytetään 2.660 gCO₂/l (Motiva; WWF), edestakaisen purjehdusmatkastamme aiheutuneet päästöt olivat 1.090 kg hiilidioksidia. Matkasta Helsingistä Turkuun ja takaisin tilataksilla aiheutui 115 kg hiilidioksidipäästöt, joten kokonaispäästömme olivat 1.205 kg hiilidioksidia.

Vaihtoehtoisesti olisimme voineet lentää ensin suihkukoneella Tukholmaan ja jatkaa matkaa potkurikoneella Visbyyn, jolloin 13 henkilön päästöiksi olisi tullut 3.900 kg hiilidioksidia. Myös lautalla olisimme joutuneet koukkaamaan Tukholman kautta ja päästömme olisivat olleet 4.800 kgCO₂. Matkoja kentälle tai satamaan ei näissä määrissä ole huomioutu, joten todellisuudessa päästöt olisivat vaihtoehtoreiteillä olleet vielä tätäkin suuremmat.

Menomatkalla purjehdimme vain kolmasosan matkasta, mutta tullessa tuulet olivat suotuisammat ja jouduimme ajamaan koneella vain kolmanneksen matkasta. Jos olisimme ajaneet koko matkan koneella välittämättä kulutuksesta, olisimme kapteenimme Tero Iluksen arvion mukaan käyttäneet dieseliä noin 1.000 l ja aiheuttaneet 2.660 kg hiilidioksidipäästöt. Kapteenimme toinen siviiliammatti on kouluttaa merenkulun ammattilaisia ajamaan suuria rahtialuksia ympäristöystävällisesti vuosikymmenen eurooppalaisena cleantech-yrityksenäkin noteeratussa Eniramissa.

Kuten yllä oleva päästölaskenta osoittaa, valitsemamme purjehduksen päästöt olivat noin kolmasosa lennoista aiheutuneista päästöistä. Matka Turusta Visbyyn kesti noin kaksi vuorokautta, jona aikana tietenkin ruokailimme ja käytimme sähköä kameroihin, kännyköihin ja tietokoneisiin. Merellä ollessamme Albanuksen akut ladataan moottorin käydessä, joten kuluttamamme sähkö on huomioitu dieselin kulutuksen kautta. Myös ruoanvalmistuksessa käyttämämme noin 10 kg kaasua on laskettu mukaan 1.205 kgCO₂ päästöihimme.

Laivalla tarjoiltu menu oli suunniteltu ilmastoystävälliseksi: toinen päivittäisistä aterioistamme oli kasvisateria ja toisella tarjoiltiin paikallista kalaa. Syödä pitää joka tapauksessa, ja kun matkustajistamme vain muutama on kasvissyöjiä arkielämässään, pieneni ruoasta tuleva ilmastorasitteemme matkan aikana itse asiassa 10 vieraan ja kuuden miehistön jäsenen osalta. Todennäköisesti päästömme vähenivät myös vähenevän kulutuksen myötä, olihan meidät suljettu laivaan merelle pariksi päiväksi.

Koska osa matkustajistamme lensi joko meno- tai paluumatkalla, olivat matkamme kokonaispäästöt 2.560 kgCO_{2 .} Nämä päästöt tulemme kompensoimaan. Matkan aikana keksimme myös, että voimme haastaa itsemme vähentämään päästöjämme matkustajaa kohden tulleiden 197 kgCO₂ verran. Tämän voisimme kuroa umpeen esimerkiksi vaihtamalla välillä auton kimppakyytiin tai pyörään tai syömällä 36 g vähemmän naudanlihaa (tai juustoa) päivässä – nykyisen suomalaisen keskiarvon 200 g sijaan. Yksi Almedalenin ilmastokeskustelujen taustaorganisaatioista, South Pole Group, laski myös muut tilaisuuksiin liittyvät, liikkumisesta ja ruokailuista aiheutuneet päästöt, jotka tilaisuuden pääjärjestäjä tulee kompensoimaan.

Olemme saaneet suorastaan häikäisevää palautetta purjehdusmatkastamme sekä matkalla mukana olleilta että laivallamme vierailleilta muilta seminaarivierailta. Suomalaisille annettiin spontaanit aplodit ilmastokeskustelujen alkaessa, paikallinen media haastatteli meitä ja aiheutimme hyvää kateutta, niin että ensi vuonna muutkin haluavat tulla tapahtumaan purjehtien.

Yksi matkamme ideoista oli alusta asti yhdistää ilmastoystävällisyyteen ja esimerkin näyttämiseen yhdessä työskenteleminen suomalaisten seminaarivieraidemme kanssa. Ja nyt siis puhumme henkilöistä, joilta on yleensä vaikea saada edes parin tunnin kokousaikaa… Se, mitä meille maakravuille tapahtui matkan aikana – yhdessä työskentely ja fiilis siitä, että matkalla eikä pelkästään päämäärällä on oma tarkoituksensa ja arvonsa – oli loppujen lopuksi purjehduksen paras anti.