sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
GPS-retkien palvelukehitysprojektin tavoitteena oli kehittää Lestijokilaaksoon uusi verkostomaisesti tuotettu elämysretkituote, jossa hiljaisuus, paikalliset tarinat ja hyvinvointi olivat kehittämistä ohjaavia elementtejä. Lue myös blogisarjan ensimmäinen osa.
Tapaan Heikin ja tulevat koeasiakaskollegat Tuulan, Marjan ja Astan Kokkolan linja-autoaseman parkkipaikalla. Jo samana iltana talsimme Valkeisjärven ympäri Lestijärvellä. Suopursu tuoksuu ja rantaa täplittävät lukemattomat vaaleanpunaiset suokukat. Suuren tervahaudan äärellä seistessä muistuu mieleen hetki sitten maistunut jälkiruoka, tervajäätelö.
Seuraavana päivänä hyppäämme pyörän selkään. GPS kertoo reitin ja pysähdyspaikat. Etsimme peurojen pyyntikuoppia, talutamme pyörät Lehtosenjoen yli riippusiltaa pitkin ja tähyilemme kivimuurin ympäröimää hylättyä kirkkomaata. Sen keskellä yksinäisenä jököttävä muistomerkki kertoo tänne haudatun Matias Arwelanderin, joka toimi Lestijärven pappina 1800-1822.
Ukkometso rämähtää lentoon rantapenkalta kun melomme Paukanevan halki mutkittelevaa Lestijokea. Kanasaaren kohdalla seuraamme hiljentyneinä kolmen käen lentelyä ja kukuntaa. Vastavalo saa miljoonat tupasvillapallerot hehkumaan ja lukemattomat päiväkorennot leijuvat tyynessä kesäillassa. Täällä kuulemma liikuskelee karhuja ja ahmojakin.
Aamukahvi Sykäräisten Nesteen kahvilassa tuo hakematta mieleen legendaarisen TV-sarjan Tankki täyteen. Tunnelma on kuitenkin huomattavasti leppoisampi kuin Emmi Vilénin aikanaan emännöimässä baarissa. Tällaiset paikat ovat uhanalaisia. Tunnemme itsemme suorastaan kunniavieraiksi kun kylänmiehet kaivavat vieraskirjan esiin.
Päivän mittaan kuuntelemme Lestijoen lukuisten koskien kuohuntaa. Kirkkojärven rannalla sijaitsevassa Pajamäen perinnekeskuksessa tutustumme paikalliseen talonpoikaiskulttuuriin. Illaksi saavumme päämääräämme Kannukseen, väsyneinä mutta onnellisina.
Koeasiakas kaksoisagenttina
Me olemme täällä talkoissa. Matkan edetessä kirjaamme ylös havaintoja ja tunnelmia sekä risuja ja ruusuja. Valokuvaamme ja tallennamme äänimaisemaa. Kellotamme etappeja, mutta emme kuitenkaan kiirehdi. Emme pyri suoriutumaan reitistä annetussa ajassa. Tiedon keräämisen rinnalla meillä on toinenkin tehtävä, nimittäin lomailijan rooli.
Pidämme taukoja fiilisten mukaan ja välillä poikkeamme hiukan sivupoluillekin. Niinhän ”oikeakin” asiakas tekisi, tarttuisi hetkeen ja antaisi kartan ohella intuition ja henkilökohtaisten kiinnostusten ohjailla matkan kulkua. Näin paljastuu esimerkiksi ajankäytöllisiä ja logistisia pullonkauloja. Toisaalta nousee esiin myös virallisen reitin ulkopuolisia kohteita, jotka voivat vetää reitillä kulkijaa puoleensa.
Tuntuu tärkeältä olla mukana kehittämässä uutta konseptia. Haasteena tällaisessa konseptissa on usean eri palveluntarjoajan tuotteiden nivominen yhteen sulavaksi kokonaisuudeksi liukuvan aikataulun puitteissa. Asiakas mieltää tämän kokonaisuuden yhdeksi tuotteeksi. Hänen näkökulmastaan tuote on toimiva, kun palapelin palat ovat niin hyvin paikallaan, ettei niihin tule kiinnittäneeksi huomiota. Hänen ei tarvitse odotella tai kiirehtiä.
Ruohonjuuritason paikallinen ja luottamukseen perustuva verkosto on avaintekijä paketin kasassa pitämisessä. Palveluntarjoajat joutuvat tasapainoilemaan palvelujen laajuuden ja matkailijoiden omatoimisuuden välillä. Reitillä kulkijoiden omatoimisuutta kannattaa ruokkia. Siitä seuraa vapauden tunne, mikä tuo tällaiselle tuotteelle lisäarvoa. Palveluntarjoajien puolestaan ei tarvitse sitoa kohtuuttomasti resursseja. Ihannetilanteessa asiat etenevät omalla painollaan, jolloin kummankin osapuolen näkökulmasta hyötysuhde kasvaa.
Paluu Lestijoelle
Myöhemmin syksyllä minulle tarjoutuu tilaisuus tutustua reittiin uudestaan. Heikin pyynnöstä ryhdyn penkomaan kirjallisuuden ja arkistotietojen avulla reitin historiakohteita. Saan tietää yhtä ja toista maisemasta, jonka halki kesällä kuljimme.
Muinainen merenlahti, kivikauden ihmisen kulkureitti, ulottui tuhansia vuosia sitten Sykäräisiin asti. Silloin jo sopivat rantatörmät olivat asutettuja. Hienolla tavalla ne ovat erotettavissa nykyisessäkin maisemassa, esimerkiksi Toholammin keskustan tuntumassa olevilla peltoalueilla.
Lestin alueen tervan tuoksuinen historia tulvahtaa esiin. Tarvittiin monta vuotta ennen kuin metsässä kolotuista puista saatu terva nökötti tynnyrissä tervahovin laiturilla. Tervatynnyreillä keplottelu oli oma taiteen lajinsa. Milloin tehtiin tynnyreiden kimmet sisäpuolelta liian paksuiksi, milloin taas jatkettiin itse tervaa voiton maksimoimiseksi.
Tapaan uudelleen Matias Arwelanderin. Lestijärvellä ”Alavolanteria” pidettiin saitana miehenä. Kerrotaan ettei hän antanut tupakoitaan majuri von Fieandtille, jolta olivat omat tupakat lopussa. ”Viantti-vainaa” suuttui, löi pappia ja tiuskaisi ”Etkö anna minulle, joka sinua puolustan!”
Tässä on vain muutama välähdys historian läpitunkemasta reitistä. Upean luonnon ja kulttuurimaiseman halki kulkeva Tarinoiden ja hiljaisuuden Lestijoki ei ole vain reitti Lestijärveltä Kannukseen. Se on ajallisten ja teemallisten reittien kudelma, jossa jokainen matka on ainutkertainen.
Lue lisää GPS-retkikonseptista.
