archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Hulluja nuo saksalaiset!

Kirjoittaja

Laura Häkli

asiantuntija, viestintä ja yhteistyösuhteet, Viestintä ja yhteistyösuhteet

Julkaistu

Saksalaiset ovat kummallisen intohimoisia liikenneasioissa. Toiset ovat autoihmisiä, toiset joukkoliikenneihmisiä – ja kummallakin ryhmällä on omat vahvat lobbausjärjestönsä.

Autoille kolmenkympin nopeusrajoitukset! Rekoille lisää tietulleja! Koululaiset virtuaaliselle pyöräretkelle Saksan ympäri! Lisää lastipyöriä yrityksiin! Lapset mukaan kaupunkisuunnitteluun! Äkkiseltään Verkehrsclub Deutschlandin VDC:n kampanjat kuulostavat aika hullunkurisilta. Mutta kun katsoo kampanjoiden tuloksia ja järjestön suosiota, hullunkurisuus häviää. Kestävää liikennettä kannattavalla järjestöllä on 45 työntekijää ja 63 000 jäsentä. Se on onnistunut lanseeraamaan jättirekoille erityisen tietullin, saanut 60 000 lasta kävelemään koulumatkansa ja taistellut onnistuneesti EU:ssa autojen tiukkojen hiilidioksidipäästörajoitusten puolesta. Kerhon jäsenet voivat hankkia Saksan rautateille kortin, jolla saa junaliput puoleen hintaan.

Saksassa autoteollisuus on tietysti paljon pyöräily- ja joukkoliikennejärjestöä suurempi ja vahvempi. Saksan autoliittoon Adaciin kuuluu yli 15 miljoonaa jäsentä – ja järjestö lobbaa autoteollisuuden ja autoilijoiden asioita isolla kädellä. Kestävään liikenteeseen keskittyneet järjestöt ovat syntyneet ikään kuin vastavoimana valtavalle autolobbylle.

“Resurssit ovat kyllä aika erilaiset. Esimerkiksi pyörien valmistajat eivät ole millään lailla järjestäytyneet, eikä heiltä voi odottaa mitään tukea kampanjoille”, kertoo Wasilis von Rauch VCD:stä.

Ekologista liikennettä edistävällä VCD:llä on edessään pitkä työsarka. Autokansa on etääntynyt arkiliikunnasta ja pyöräily Saksassa on vähäistä,  lapsista iso osa on ylipainoisia.

Järjestö onkin edistänyt koululaisten pyöräilyä kampanjoin, innostanut lapsia kävelemään kouluun ja perustanut käveleviä koulubusseja, joiden ajatuksena on, että joukko lapsia kävelee kouluun aikataulun mukaan yhdessä aikuisen kanssa. Vanhempien ei tarvitse saattaa tai kyyditä lapsia autolla, mutta lapset pääsevät turvallisesti kouluun. Kävelevät ja pyöräilevät koulubussit ovat levinneet ainakin Helsingin Käpylään saakka.

VCD:n uusin kampanja on yritysten innostaminen lastipyörien käyttöön. Järjestön tutkimusten mukaan jopa 85 prosenttia kaupungin sisäisistä kuljetuspalveluista voitaisiin hoitaa auton sijaan lastipyörillä. VCD:n verkkosivuilla on esillä mitä uskomattomimpia lastipyöriä, joilla voi kuljettaa kotiin niin Ikean huonekalut kuin kuormalavatkin. Maksimissaan sähköavusteisella lastipyörällä voi kuljettaa peräti 400 kiloa. Pyöräkuljetuksilla voitaisiin järjestön mukaan parantaa kaupunkien ilmanlaatua, vähentää melua, ruuhkia – ja ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjä.

Ai niin, niistä hulluista ideoista vielä. Wuppertalissa tavalliset ihmiset keräsivät pyörätien rakentamiseen kolmen miljoonan euron aloituspotin ja kymmenet ihmiset ovat tehneet vuosia vapaaehtoistyötä pyörätien rakentamiseksi. Pyörätietä on nyt rakennettu vanhaan rautatiekuiluun seitsemän vuotta, ja se on jo 20 kilometriä pitkä.

 

Resurssiviisas kaupunki. Kirjoitus on kolmas Resurssiviisas kaupunki -blogisarjassa, joka kertoo Saksan ratkaisuista luonnonvarojen säästämiseksi. Sitran ja Jyväskylän resurssiviisaan kaupungin kehittäjät olivat opintomatkalla Saksassa 12.-15.11.2013.

Ensimmäinen osa Wuppertalin resurssiviisaasta tulevaisuudesta on luettavissa täältä ja toinen osa saksalaisesta yhteiskäyttöautopalvelusta täältä.

 

 

 

 

Mistä on kyse?