archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Ilmastonmuutoksen torjunnassa ihminen eturintamaan

Kirjoittaja

Karoliina Auvinen

Johtava asiantuntija, ekotehokkuus, Avainaluekehitys

Julkaistu

Yle uutisoi: ”Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja ympäristön tuhoutuminen voivat aiheuttaa ympäristön romahduksen jo muutaman vuosikymmenen kuluttua, tutkijat varoittivat.” Juttu leviää naamakirjassa yli 5 000 ihmisen kautta sellaisten kommenttien saattelemana, joista huokuu ihmisten epätoivo ja turhautuminen: miksi näitä ongelmia ei saada kuriin?

Olen miettinyt samaa kysymystä työskennellessäni ympäristöhaasteiden parissa yli 20 vuoden ajan. Lopulta olen päätynyt useiden psykologisten tutkimusten kanssa samaan johtopäätökseen: ihmiset eivät saa näin etäisiin ja kaukaisiin ongelmiin sellaista kosketuspintaa, että se ohjaisi heitä tekemään tarvittavia päätöksiä tai muuttamaan käyttäytymistään. Systeemisosiologi Ossi Ollinaho on havainnut saman toteamalla, että ”niin kauan kuin haarukka toimii ihmisellä ruokavälineenä, on turhaa yrittää vaihtaa sitä joksikin muuksi”. Ihmisillä pitää olla joku omaa tai lähiyhteisön hyvinvointia konkreettisesti uhkaava ja ymmärrettävä ongelma, ennen kuin he ovat valmiita muutokseen ja toimenpiteisiin.

Toimiessani aiemmin ilmastopoliittisena vaikuttajana saarnasin poliitikoille, yrittäjille, opiskelijoille ja virkamiehille kahden asteen tavoitteesta, vaarallisista ppm-pitoisuuksista, neuvottelujen junnaamisesta ilmasto-COP:n KP- ja LCA-raiteilla, Kioton protokollan IET-, CDM- ja JI-joustomekanismeista, CFC-yhdisteistä, CCS:stä ja LULUCF:stä. Kaiken ilmastojargonin perässä pysyminen oli päätyönäkin haastavaa. Ja sittenkin, kun joku yleisöstä kysyi johtuiko viime syksyn myrsky tai lämmin talvi ilmastonmuutoksesta, oli vastattava, ettei asiaa voi tieteellisesti tietää eikä todistaa.

Ei siis ole ihme, etteivät poliitikot ole vielä aktivoituneet tarvittavissa määrin. Mikä sitten voisi auttaa?

Tieteellisistä epävarmuuksista pitäisi päästä yli ja tulisi keskittyä keinojen etsimiseen siihen, miten ympäristöongelmia voitaisiin konkretisoida tavallisen kansalaisen tasolla. Mitä esimerkiksi öljyvarojen ehtyminen tarkoittaa Nurmijärvellä asuvalle perheelle elinkustannusten nousuna tai taloudellisten toimintamahdollisuuksien kaventumisena?

Toinen käyttäjälähtöinen keino on tehdä päästöjä vähentävä käyttäytyminen ihmisille mahdollisimman kannattavaksi ja helpoksi. Viime vuonna tuhannet suomalaiset vaihtoivat vanhan öljykattilan uuteen öljykattilaan. Miksi? Sitran Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan energiatehokkuus ja uusiutuva energia kiinnostavat asukkaita, mutta ratkaisun valinnan vaikeus, tekniikan luotettavuus, epävarmuus kustannushyödyistä sekä yhden luukun palveluiden puute estävät käytännössä energiaremonttien toteuttamista.

Poliitikkojen tulisi tehdä kaikkensa sen eteen, että arjen kestäviä valintoja helpottavien palvelujen tarjoaminen kuluttajille olisi Suomessa kannattavaa liiketoimintaa ja myös kuluttajille taloudellisesti houkuttelevaa. Ilmastotekojen näyteikkuna Hinkumapissa esiteltyjen edelläkävijöiden kokemusten mukaan tästä tilanteesta ollaan Suomessa vielä hyvin kaukana.

Uskon, että ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisemisessa onnistuttaisiin paremmin, jos asiat tehtäisiin ihmisille mahdollisimman ymmärrettäviksi ja helpoiksi.

Puheenvuoro on julkaistu 18.6.2012 www.ilmasto.org-sivustolla.

Mistä on kyse?