Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole Suomen ongelmien todellinen syy

Ilmastonmuutoksen torjunnasta keskustellaan usein puhumalla sen kustannuksista. Talouskriisi-uhkapuheen varjolla on luotu uhkakuvia siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta ja ympäristönsuojelu veisivät Suomesta teollisia työpaikkoja. Näin puhuttaessa sivuutetaan työpaikkojen menetysten todelliset syyt, kuten maailmanlaajuinen teollisuuden uusjako, jonka vaikutuksia 2000-luvun kuplatalous verhosi tilapäisesti. Toimialarakenteen murtuminen tapahtuisi joka tapauksessa ilman ilmastonmuutostakin. Tästä esimerkkinä on valaistustekniikan murros, jossa vanhat lamppumallit korvataan enenevässä määrin led-valaisimilla. Tätä murrosta ovat hyödyntäneet jo monet suomalaiset led-alan pk-yritykset, jotka ovat luoneet useita satoja uusia työpaikkoja (Lovio 2013).

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja energianpolitiikan hyvinvointivaikutuksia voidaan lähestyä myös kääntämällä kysymys toisin päin: mitä hyötyä Suomelle voisi olla ilmastotalkoisiin osallistumisesta? Muutama viikko sitten uutisiin nousi professorityöryhmän raportti, joka painotti Suomen käyttäneen vuonna 2012 tuontienergian hankkimiseen 8,5 miljardia euroa, joka vastaa neljää prosenttia bruttokansantuotteesta (Halme ym. 2014). Ryhmä myös arvioi kotimaiseen ja uusiutuvaan energiaan siirtymisen voivan synnyttää vuoteen 2020 mennessä Suomeen 30 000 uutta työpaikkaa.

Tästä käänteisestä näkökulmasta katsoen paikallisempaan talouteen siirtyminen voi olla keino vähentää maailmanlaajuisen teollisuuden uusjaon seurauksia. Esimerkiksi Hiilineutraalit kunnat eli HINKU-hankkeessa mukana oleva Uusikaupunki on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 16 %, samalla kun paikkakunnalle on synnytetty satoja uusia työpaikkoja. Parhaimmillaan paikallisempi talous voi ulottua energiahuoltoa laajemmalle. Teollisuuden painopisteen siirtyessä Aasiaan kiertokulkutalous eli kierrätys, korjaaminen, yhteiskäyttö ja vuokraaminen lisäävät kotimaahan ja pienille paikkakunnille jäävän arvonlisän osuutta. HINKU-hankkeen ensikokemukset viittaavat myös siihen, että tällaiset hankkeet voivat tuottaa kumulatiivisia kehävaikutuksia. Paikkakuntien osaamistaso ja houkuttelevuus kasvavat ja asukkaiden sitoutuminen omaan paikkakuntaan vahvistuu. (Lue lisää: http://www.hinku-foorumi.fi/)

Energiainvestointeihin tarvitaan uutta pääomaa. Pienimuotoisesti tuotettu uusiutuva energia on tässä tärkeää, koska tavalliset ihmiset hyväksyvät sijoitukselleen pienemmän tuoton kuin yritykset. Pienet, yksityisten, yritysten tai yhteisöjen alle 1 MW kapasiteetin hankkeet muodostavat jo noin kolmasosan kaikista uusiutuvan energian investoinneista Euroopassa. Yksityisten ihmisten energiainvestoinnit vähentävät luonnollisesti kulutusta, mutta samalla ne luovat kysyntää uusille sektoreille. Esimerkiksi Gaia Consulting on laskenut, että 320 000 nykyisin öljyllä ja sähköllä lämpiävän talon siirtyminen maalämpöpumppuihin lisäisi työllisyyttä noin 1 500 henkilötyövuotta.

Kuluneen vuoden aikainen keskustelu ilmastonmuutoksen torjunnasta on outo soppa, johon heitetään sekaan rankkoja yleistyksiä ja suorastaan virhetietoja Saksan energiankäänteestä, USA:n liuskekaasubuumista ja teollisuuspaikkakuntien tuhosta. Joitakin näistä onkin korjattu muissa tämän sivuston kirjoituksissa. Jokaisen ajattelevan ihmisen kannattaa selvittää itselleen faktat (ks. esim. Hakkarainen 2013). Jos ei sitä jaksa tehdä, voi ainakin pysähtyä pohtimaan, mitä tällä savuverholla yritetään peittää. Onko ilmastonmuutoksen torjunta todellinen työpaikkojen tuhoutumisen ja eriarvoisuuden kasvun syy?

Lähteet

Gaia Consulting (2013) Maalämpöpumppuinvestointien alue- ja kansantaloudellinen tarkastelu.

Hakkarainen, P. (2013) Energiakäänne – mistä Saksan energiapolitiikan mullistuksessa on kysymys?
Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö, Impulsseja, toukokuu 2013.

Halme, M., Hukkinen, J., Korppi-Tommola, J., Linnanen, L., Liski, M., Lovio, R., Lund, P., Luukkanen, J., Nokso-Koivisto, O., Partanen, J. & Wilenius, M. (2014) Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla.

Lovio, R. (2014) Cleantech turvaa tulevaisuuden. Talous & yhteiskunta 4/2013: 28-33.