Ilmastotekosi poikivat sinulle parempaa tulevaisuutta

Keskustelimme tiistaina 14. tammikuuta MTV:n Uutisaamussa Kemianteollisuus ry:n Rasmus Pinomaan ja toimittaja Ivan Puopolon kanssa siitä, millä toimilla on oikeasti merkitystä ilmaston kuumenemisen hillinnässä.

Keskustelu pyöri lähinnä teollisuuden tarjoamien ratkaisujen ympärillä. Hyvä niin. Suomalainen teollisuus on avainroolissa ilmastokriisin ratkaisemisessa. Yksittäisten ihmisten toimien merkitystä ei kuitenkaan saa unohtaa. Ilmastokriisin ratkaisu ei ole joko tai -kysymys vaan sekä että -kysymys.

Suomi on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään vuosien 1990 ja 2018 välillä 21 prosenttia. Se on hyvä luku, mutta ei riittävä. Suomenkin täytyy tehdä enemmän, jos haluamme taata pärjäämisemme tulevaisuuden vähähiilisessä maailmassa.

Vaihtoehtoja on kaksi: joko teemme ilmastotoimemme vapaaehtoisesti tai siten, että valtio tai EU pakottaa. Itse kannatan pääasiassa edellistä.

Ihmisten arki on erilaista. Joku tarvitsee omaa autoa liikkumiseen. Toinen taas lentää enemmän. Kolmas haluaa ehkä syödä lihaa tavallista useammin. Jokaisen pitäisi saada itse valita, millä elämänsä alueella eniten vähentää päästöjä ja räätälöidä toimet itselleen sopiviksi.

Mitä enemmän siis vähennämme omilla toimillamme päästöjä, sitä vähemmän valtion tarvitsee ohjata, määrätä tai pakottaa. On toki selvää, että tarvitsemme myös päättäjien linjauksia, sillä heidän täytyy tehdä kestävistä valinnoista houkuttelevampia.

Jos päädytään pakottamislinjalle, voivat päätökset kohdella eri ihmisiä eri lailla. Jotkut voivat joutua kärsimään. Sama muotti ei sovi kaikille.

Suurin osa ilmastoratkaisuista on kuitenkin sellaisia, että ne kannattaisi tehdä, vaikka ilmasto ei kuumenisikaan. Kasvipainotteisempi ruokavalio on terveellistä, samoin kuin lihasvoimilla liikkuminen yksityisautoilun sijaan – silloin, kun se on mahdollista. Yhteiskäyttöauto kaupungissa voi tulla halvemmaksi kuin auton omistaminen.

Mitään ilmastotekoa ei kannata vähätellä, sillä liian pientä tai väärää tekoa ei ole. Väärin on vain olla tekemättä mitään. Joka ikistä hiilidioksiditonnia, jota ei päästetä ilmakehään, ei tarvitse myöhemmin imeä sieltä pois. Tarvittava muutos on suuri: Sitran keväällä 2019 julkaiseman 1,5 asteen elämäntavat -selvityksen mukaan suomalaisen hiilijalanjälkeä on Suomessa pienennettävä jopa neljännekseen vuoteen 2030 mennessä, jotta se olisi linjassa 1,5 asteen lämpenemistavoitteen kanssa.

Yksittäisten kansalaisten toimet ovat siis tärkeitä, mutta jos saa lähipiirin tai työpaikan mukaan, vaikutus moninkertaistuu. Tärkein johtajuusoppi mielestäni on: ”Muuta itsesi, muuta organisaatiosi, muuta koko maailma.”

Kansalaisten kestävät valinnat tukevat myös yritystemme liiketoimintaa. Kun kasvava joukko kansalaisia haluaa ostaa kiertotalouden mukaisia, vähähiilisiä tuotteita tai palveluita, yritykset saavat tärkeitä referenssejä ja tuottavat näitä ratkaisuja enemmän. Syntyy positiivinen oravanpyörä: kestävien ratkaisujen kysyntä lisää tarjontaa, mikä alentaa hintoja ja luo lisää kysyntää.

Pari päivää sitten kuultiin ilahduttava uutinen siitä, että brittiläinen markettiketju ottaa tarjontaansa Verso Foodsin Härkis-kasviproteiinivalmisteen. Tietä ulkomaisille markkinoille on epäilemättä vauhdittanut kotimarkkinoidemme kasvava kysyntä.

Sanotaan, että Suomi tai suomalaiset eivät yksin ratkaise ilmastokriisiä. Eivät yksin, mutta ehkä yhdessä. Kun kotimaassa kehitettyjä innovaatioita skaalataan globaaleille markkinoille, Suomi voi olla merkittävässä ratkaisijan roolissa. Tätä työtä helpottaa, jos sekä yritykset että yksittäiset ihmiset ovat tavoitteen takana. Tarvitaan sekä kysyntää että tarjontaa.

Muutos vähähiiliseen talouteen tulee joka tapauksessa, koska vaihtoehto on liian huono. Siksi meidän kannattaa rakentaa muutoksesta sellainen kuin itse haluamme.