Ja oikea vastaus on… ammatillinen koulutus

Jo lähes kymmenen vuotta sitten hollantilainen kollegani, jonka oppilaitoksessa oli silloin muistaakseni ”vain” 50 000 opiskelijaa, yllätti minut ylistämällä suomalaisten toimivaa innovaatiojärjestelmää. Jatkoin keskustelua hänen kanssaan varovaisin sanakääntein saadakseni selville, mitä hän oikein sillä tarkoitti. Ja selvisihän se: hänen mielestään suomalainen koulutusjärjestelmä, jossa kaikille tarjotaan – esikoulusta yliopistoon – avoin, tasavertainen ja maksuton mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, on upea innovaatiojärjestelmä. Se antaa yhteiskunnalle pohjan kehittyä. Itse en suomalaista koulutusjärjestelmää osannut silloin arvostaa tästä näkökulmasta, ja kiitinkin kollegaani hyvästä herätteestä ajatella asiaa tältäkin näkökannalta.

Tämä silloinen ylivertainen innovaatiojärjestelmä ei kuitenkaan ole taaksepäinkään katsottuna ihan täydellinen. Ammatillisen koulutuksen kenttä oli vielä tuolloin hajallaan jakautuneena ammatilliseen perusopetukseen sekä aikuiskoulutukseen kaikkine vivahteineen. Toki kumpikin tuotti hyvää osaamista tahoillaan ja kantoi oman kortensa kekoon suomalaisen yhteiskunnan puolesta, mutta asiakkaan näkökulmasta kaikki ei ollut aivan yksinkertaista. Reunaehdot saneltiin erilaisin tiukoin säädöksin ja ohjein.

”Välillä toki arveluttaa, että mitäköhän tästä tulee”

Uusi laki ammatillisesta koulutuksesta on ollut nyt voimassa vähän yli kymmenen kuukautta. Uutiskynnys on ylitetty erilaisin esimerkein siitä, miten opiskelijat jäävät ilman opetusta ja notkuvat hunningolla markettien auloissa.

Ammatillisen koulutuksen kykyä toteuttaa sille annettua tehtävää siis epäillään. Sillä, että osa näistä esimerkeistä menee rahoitusleikkausten ja osa uuden lain piikkiin, ei näytä olevan niin väliä. Kiistelemään ei kuitenkaan kannata ryhtyä, sillä ”niin on miltä näyttää”. Todettakoon kuitenkin, että suurin osa ammatilliseen koulutukseen osallistuvista on yhä edelleen – ja jatkossakin – tiiviin ohjauksen ja opetuksen kohteena. Ja kaikki pääsevät mukaan, jos joku on vielä pysäkillä.

Kymmenen kuukautta lain täytäntöönpanoa on lyhyt aika. Niin koulutuksen järjestäjät, työelämä, opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö vielä harjoittelevat lain täytäntöönpanoa. Opiskelijavuosia laskiessa, jatkuvaa hakua toteutettaessa, HOKSeja tehdessä, osaamista tunnustettaessa ja mitä kaikkea uutta ihmetellessä toki välillä arveluttaa, että mitäköhän tästä tulee.

Vaarana on, että lähdemme itse rakentamaan rajoja omalle toiminnallemme. Varmuuden vuoksi ja vanhoja säädöksiä muistellessa voivat jyvät ja akanat vielä sekoittua. Vaarana on myös, ettemme uskalla olla riittävän luovia ja rohkeita. Uudistuminen on aina vaikeaa, ja vanhasta luopuminen haikeaa.

Oppimisen mahdollisuuksia rakennettava kaikille osaamista haluaville

Rahoitusleikkauksista on jo valitettu tarpeeksi, ja kaikki asian jo tietävät. Toki lisäraha ei olisi haitaksi, mutta nyt on paras katsoa eteenpäin. Tarvitaan kertauskurssi: jokaisen oppilaitoksen pitää lukea laki uudestaan, lukea lain perustelut uudestaan ja lähteä tekemään niitä uudistuksia, jotka mahdollistavat osaamisen tarjonnan kaikille – toistan kaikille – niille, jotka osaamista haluavat.

Ja vieläpä siinä muodossa kuin asiakas sitä haluaa. Jokaiselle omien kykyjen, halujen ja tarpeiden mukaista osaamista. Oli se sitten tutkinto, tutkinnon osa tai muuta osaamista. Oli oppia haluava peruskoulusta suoraan tullut, työelämässä oleva osaamiseen täydennystä haluava tai yli viisikymppinen elämänuraa vaihtava oppimishaluinen henkilö.

Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) pitää ottaa mahdollisuutena palvella. Kainuun ammattiopiston Yritysamiksen periaatetta noudattaen: ”Tule sellaisena kuin olet”.

Vanha tapa pyörittää koulua on kuollut. Oppilaitosten pitää uudistua avoimin silmin ainakin samaan, ellei jopa nopeampaan tahtiin kuin erilaiset inhimillisen toiminnan muodot muutenkin uudistuvat.

Meillä on nyt viulu ja sitä pitää oppia soittamaan. Laista varmaan löytyy parsittavaa, mutta ammatillisen koulutuksen toimijoiden on nyt syytä näyttää oma osaamisensa ja rakentaa ammatillisesta koulutuksesta osaltaan Suomen innovaatiojärjestelmän keskeinen ja vahva osa. Innovaatio on onnistumisten summa, ryhdytään siis tuottamaan onnistumisia.

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Julkaisemme syksyn 2018 mittaan blogitekstejä ja artikkeleita, jotka antavat puheenvuoro rahoitusta myöntäviä ja saavia edustaville tahoille. Puheenvuorojen kautta eri tahot pyrkivät vastaamaan kysymykseen: Miten nykyinen järjestelmämme kannustaa elinikäiseen oppimiseen?