sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Demokratiasta tällä hetkellä – ensimmäiseksi tulee mieleen sana ’levottomuus’, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.
Positiivinen merkitys löytyy Alexis de Tocquevillen klassikkokirjasta ’Democracy in America’. Tocqueville vieraili Yhdysvalloissa 1800-luvun alussa ja hämmästeli demokratian toimivuutta. Hänen mielestään yksi olennainen tekijä oli amerikkalaisten levottomuus: “It is a strange thing to see with what sort of feverish ardor Americans pursue well-being and how they show themselves constantly tormented by a vague fear of not having chosen the shortest route that can lead to it.”. Ilman tätä levottomuutta demokratia olisi ’mieto diktatuuri’, jossa ihmiset luopuisivat omasta vastuustaan ja jättäisivät tärkeät kysymykset hallintakoneiston ratkaistaviksi.
Suomessa ja kotikaupungissani Helsingissä on tällä hetkellä demokratian kannalta paljon positiivista levottomuutta. Sosiaalinen, verkottunut media on tehnyt julkisesta keskustelusta valtavan paljon rikkaampaa ja ruohonjuuritason organisoitumisesta tehokkaampaa. Julkishallinnon toiminta ja päätöksenteko on yhä läpinäkyvämpää. Päätöksiltä vaaditaan myös enemmän – ekologiset ja eettiset näkökulmat on otettava paremmin huomioon. Tuntuu siltä, että ihmiset jälleen välittävät asioista.
Globaalissa kontekstissa levottomuus liittyy demokratian puutteeseen. Arabimaissa kehitys on positiivista, kansanvalta on vihdoin syrjäyttämässä diktatuurit. Nämä positiiviset mullistukset jäävät kuitenkin helposti globaalin talouskriisin ja planeetan ekosysteemiä uhkaavien ongelmien varjoon. Nämä meitä kaikkia koskettavat kysymykset ovat tällä hetkellä demokratian ulottumattomissa. Tämä aiheuttaa epätoivoa ja turhautumista.
Olen syntynyt vuonna 1974, joten kuulun sukupolveen jonka nuoruuden aikana ovat saapuneet tietokoneet, kännykät ja internet. Opettelin ohjelmoimaan 12-vuotiaana jotta voisin osallistua ’demo-sceneen’, alakulttuuriin jonka parissa puuhasi tuhansia nuoria ympäri maailmaa. Internetin ja webin yleistyessä seurasin nykyistä sosiaalista mediaa edeltäneen ’taktisen median’ (’tactical media’) kehitystä (mm. indymedia.org). Olin perustamassa katastro.fi mediataideyhdistystä (1998) ja viimeisen kymmenen vuoden ajan toimin Pikseliähky / Pixelache festivaalin taiteellisena johtajana. Festivaalin puitteissa olemme usein käsitelleet ruohonjuuritason organisoitumista, mm seminaarit ’Dot Org Boom’ vuonna 2005 ja ’Architectures for Participation’ vuonna 2007.
Olen tällä hetkellä kiinnostunut designin demokratisoitumisesta ja sen haasteista (http://en.wikipedia.org/wiki/Open_design). Olen tänä syksynä ollut mukana käynnistämässä Alternative Design Capital -hanketta, joka on virallisen Muotoilupääkaupunkivuoden ohjelman haastava vaihtoehtoinen toimijoiden verkosto.
Verkkosivuni löytyvät osoitteesta www.juhuu.nu.