sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sipilän hallitus linjasi tavoitteeksi ajaa kivihiilen energiakäyttö alas vuoteen 2030 mennessä. Energiaministeri Kimmo Tiilikainen ilmoitti hiljakkoin selvityttävänsä, voisiko alasajo toteutua jo vuoteen 2025 mennessä.
Mutta onko hiilikiellossa järkeä? Alla on koottuna vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin.
Miksi juuri kivihiili?
Kivihiili tuottaa – turpeen ohella – eniten ilmastopäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turpeesta poiketen se on lisäksi tuontitavaraa.
Energiateollisuus on muistuttanut, että liikenne huomioon ottaen eniten päästöjä tulee öljystä. Siksi kivihiilen alasajon ohella pitää kiihdyttää myös fossiilisesta öljystä luopumista.
Onko kivihiilellä väliä?
Kivihiilen merkitys Suomen energiataloudelle on pitkällä aikavälillä laskenut selvästi. Vielä vuonna 2016 hiilellä tuotettiin kuitenkin yli neljännes kaukolämmöstä ja siihen liittyvästä sähköstä. Sähköntuotannostakin osuus oli yli kymmenys – enemmän kuin maakaasulla, turpeella ja öljyllä yhteensä.
Yksin kivihiilen alasajo ei ilmasto-ongelmaa ratkaise. Pikemminkin se kannattaa nähdä askeleena tiellä, jolla fossiilienergiasta siirrytään vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin.
Tarvitaanko hiilikieltoa?
Hiilen käyttö on vähentynyt ja vähenee joka tapauksessa, mutta kielto auttaa kolmessa suhteessa: kattavuudessa, varmuudessa ja nopeudessa. Kiellon avulla viimeisetkin voimalat saadaan irti hiilestä, ja muutos saadaan taatusti varmistettua. Lisäksi irtaantumista hiilestä voidaan nopeuttaa.
Voiko hiilikielto toteutua jo vuonna 2025?
Kukaan ei tiedä varmasti. Siksi ministeri Tiilikaisen selvitys tulee tarpeeseen.
Sen kuitenkin tiedämme, että Iso-Britannia on jo sitoutunut ajamaan kivihiilen tavanomaisen käytön alas vuoteen 2025 mennessä. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi meidän pitää joka tapauksessa leikata päästöjä paljon kaavailtua nopeammin.
Millä kivihiilen voi korvata?
Kivihiiltä käytetään Suomessa erityisesti sähkön ja lämmön tuotantoon rannikon kaupungeissa. Eri paikoissa voidaan käyttää erilaisia keinojen yhdistelmiä hiilen korvaamiseen.
Energiatehokkuuden parantaminen erityisesti rakennuksissa vähentää energian tarvetta yleensä ja helpottaa myös hiilestä luopumista. Teollisuuden ja esimerkiksi datakeskusten hukkalämpöä voidaan hyödyntää kaukolämpöverkoissa. Energiaa voidaan myös tuottaa muun muassa auringolla, lämpöpumpuilla, bioenergialla ja tuulella – tulevaisuudessa ehkä myös geotermisesti ja pienoisydinvoimaloilla.
Onko hiilikiellosta ilmastolle oikeasti hyötyä?
Suuret voimalat kuuluvat EU:ssa päästökauppaan. Päästövähennys yksittäisessä maassa ei periaatteessa vähennä koko unionin päästöjä, ellei järjestelmän päästökattoa samalla lasketa.
Hiilikielto voi silti hyödyttää ilmastoa monellakin tavalla. Ensinnäkin markkinavakausvarannon (market stability reserve, MSR) käyttöönoton jälkeen markkinoilta poistetaan ylimääräisiä päästöoikeuksia. Yhtäällä päästöjen leikkaamisen takia vapautuvat oikeudet eivät välttämättä siirrykään enää toisaalla käytettäviksi.
Toiseksi jos päättäjät huomaavat päästöjen vähenevän ennakoitua nopeammin, he voivat päivittää päästökattoa vastaavasti. Näin kivihiilen alasajon kaltaiset pistotoimet voivat luoda tilaa koko Euroopalle edetä pitemmälle, niin kuin ministeri Tiilikainen on todennut.
Kolmanneksi hiilikielto lähettää maailmalle viestin. Mitä useampi maa sitoutuu hiilen ripeään alasajoon, sitä vaikeammaksi käy jäljellä oleville maille perustella siihen tarrautumista.
Neljänneksi tiukka aikataulu pakottaa innovoimaan. Jos kivihiili pitää korvata jo vuoteen 2025 mennessä, suomalaisten toimijoiden on venyttävä toteuttamaan vaihtoehdot pikaisesti. Kokemus auttaa myymään samaa osaamista muille maille, jotka seuraavat vääjäämättä perässä.
Kannattaisiko päästöoikeuksia vetää markkinoilta?
Energiateollisuus on kysynyt, pitäisikö hiilikiellon ilmastohyödyn varmistamiseksi vetää markkinoilta vastaava määrä päästöoikeuksia. Ajatus on kannatettava. Päästökauppaa kannattaakin kehittää suuntaan, jossa päästöoikeuksien määrää vähennetään automaattisesti vastaavissa tapauksissa.
Miten hiilikiellon voi toteuttaa?
Monin eri tavoin. Ehkä yksinkertaisin tapa on asettaa voimaloiden päästöintensiteetille yleinen raja (emissions performance standard, EPS): X g CO2/kWh. Raja on teknologianeutraali, eikä se kohdistu yhteen polttoaineeseen. Sitä on myös helppo kiristää tulevaisuudessa asteittain.
Samaan lopputulokseen päästään esimerkiksi asettamalla päästöoikeuksille hintalattia. Isossa-Britanniassa kivihiilen käyttö on saatu vähenemään rajusti juuri näin.
Miten hiilikieltoon lopulta pitäisi suhtautua?
Hiilikiellon toteuttamistavat ja vaikutukset on tärkeä selvittää tarkoin. Ehkä juuri 2025 ei ole paras mahdollinen takaraja, ehkä rajauksia tarkentamalla alasajon saa toteutettua kustannustehokkaammin.
Yleislinjauksena hiilikielto on kuitenkin erinomaisen kannatettava. Se osoittaa ilmastojohtajuutta, josta puhutaan paljon, mutta jota on näkynyt valitettavan vähän.
Sipilän hallitus yleensä ja ministeri Tiilikainen erityisesti ansaitsevat hiilikiellon toteuttamisessa kaiken tuen – ja lämpimät kiitokset.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.