Kansalaisen järkevyys on arjen asiantuntemusta

Luin kesällä Aristoteleen klassikkoteosta Politiikka. Teoksessa Aristoteles hahmottelee yhteiskuntaa, joka pohjautuu erilaisten ihmisten ”hyveisiin” eli ominaisuuksiin ja näiden ominaisuuksien hyödyntämiseen yhteiskunnassa. Teosta lukiessani kirjoitin muistiin lausahduksen kansalaisten ja päättäjien ominaisuuksista. Se kuului näin: ”pätevän hallitsijan tulee olla hyvä ja järkevä, mutta kansalaisen ei välttämättä tarvitse olla järkevä.”

Aristoteleen lausahdus saa uuden merkityksen, kun käy läpi Sitran julkaiseman Demokraattiset osallistumismahdollisuudet Suomessa –kyselytutkimuksen aineistoa. Tuoreen, lähes 1 200 kunnan ja hyvinvointialueen valtuutettua ja viranhaltijaa tavoittaneen tutkimuksen mukaan vain joka viides suomalainen päättäjä (luottamushenkilöt 19 %, viranhaltijat 14 %) kokee kansalaisilla olevan riittävät valmiudet osallistua monimutkaisia poliittisia päätöksiä koskevaan keskusteluun. Toisin sanoen yli 80 prosenttia päättäjistä vähintäänkin epäilee kansalaisten kykyä olla mukana monimutkaisessa poliittisessa päätöksenteossa.

Demokratia on yhteisen oppimisen, yhdessä oppimisen ja paremman maailman kuvittelun prosessi, joka perustuu halulle ymmärtää ja yhteensovittaa erilaisia näkemyksiä. Erityisen tärkeä asema demokratiassa on päättäjillä, jotka ovat määrittämässä tuon prosessin kulkua. Heidän tulee uskaltaa luottaa demokraattiseen järjestelmään ja kansalaisiin, jotka ovat järjestelmän oikeutuksen tae. Tutkimustulos päättäjien epäilyksestä kansalaisten kykyjä kohtaan kertoo tuon luottamuksen horjumisesta.

“

Kansalaiset ja poliitikot sekä viranhaltijat käyvät yhteiskunnallista keskustelua, mutta ovat vaarassa puhua ja toimia toistensa ohi.

Suomalaisen demokratian kohtaanto-ongelma

Yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikuttaminen sekä vaikuttamisen välineet uudistuvat jatkuvasti. Uusien osallistumisen tapojen, kuten sosiaalista mediaa hyödyntävän asukasaktivismin haaste on, että ne kytkeytyvät usein vain löyhästi perinteisiin demokratian ja hallinnon rakenteisiin – puolueisiin, valtuustoihin ja lautakuntiin sekä päätöksenteon aikatauluihin. Seurauksena poliittis-hallinnollinen vaikuttamisrakenne, sen ylläpitämät ”viralliset” vaikuttamisen tavat sekä vaikeasti tulkittava virkajargonin täyteinen kieli, etääntyy kansalaisten suosimista tavoista osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Käsillä on eräänlainen demokraattinen kohtaanto-ongelma, jossa kansalaisten osallistumisen ja sen vaikuttavuuden yhteys järjestelmässä heikkenee. Kansalaiset ja poliitikot sekä viranhaltijat käyvät yhteiskunnallista keskustelua, mutta ovat vaarassa puhua ja toimia toistensa ohi. Tällaisessa tilanteessa demokratia voi supistua näennäisosallistamiseksi – kansalaisten kuulemiseksi vain muodon vuoksi.

Mielipiteet ovat osallistumista poliittiseen päätöksentekoon

Yhteisten asioiden hoitaminen menestyksekkäästi edellyttää kansalaisille tarjottavia, monipuolisia ja aidosti vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia. Suomalaisissa kunnissa ja hyvinvointialueilla toimivien johtajien ja poliitikkojen onkin tärkeää huomata, että osallistuakseen yhteiskunnalliseen toimintaan tavallisen kansalaisten ei tarvitse ymmärtää hallinnon ja politiikan rakenteita ja toimintatapoja, tai monipolvisten poliittisten keskustelujen kaikkia näkökulmia.

Kansalaisilla on silti paljon todenmukaista tietoa palveluiden ja hallinnon toiminnasta ja ehdotuksia niiden kehittämiseksi. Aristoteleen kielellä todettuna ”hallitun hyve on tosi mielipide.” Mielipiteet ovat kansalaisten osanotto monimutkaisiin poliittisiin päätöksentekoprosesseihin. 

Näiden arvokkaiden ja asiantuntevien mielipiteiden kerääminen, kuunteleminen ja puntarointi kuuluvat julkishallinnon työntekijöiden ja päättäjien toimenkuvaan. He jalostavat kansalaisilta saadun informaation yhteisöä hyödyttäväksi toiminnaksi.

Suomalaisen demokratian tulevaisuuden kannalta kysymys ei olekaan siitä, onko kansalaisilla riittävät valmiudet osallistua monimutkaiseen poliittiseen päätöksentekoon, vaan kuinka heidän osaamistaan, osallistumistaan ja sen tuloksia edistetään nykyistä paremmin. Tämä vaatii päättäjiltä rohkeutta ja viisautta, mutta myös avarakatseisuutta kansalaisten ajatuksille ja muuttuvalle maailmalle – tulee olla hyvä ja järkevä.

Jari Mäkäläinen on erityisasiantuntija valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolla. Hänellä on kokemusta kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä niin kuntatasolla kuin valtionhallinnossa. Mäkäläinen on myös mukana Sitran vetämässä hyvinvointialueiden Demokratia-valmisteluryhmässä.