Kansalaiset ratkaisevat ilmaston kohtalon

Pariisin ilmastosopimus ei pelastanut maailmaa, mutta se pelasti mahdollisuuden maailman pelastamiseen. Ilmastotoimia pitää vahvistaa ja nopeuttaa, ja hallitukset määrittävät tälle prosessille pelisäännöt, jotka heijastuvat yritysten strategiaratkaisuihin. Kansalaiset ratkaisevat ilmaston kohtalon sekä pelastusprosessiin osallistuneiden ja osallistumattomien yritysten ja poliitikkojen menestyksen kulutusvalinnoillaan ja äänestyspäätöksillään.

Regulaatiolla on oma roolinsa

Pariisin ilmastotavoitteen toteuttamisessa regulaatiolla on oma roolinsa. Vaikka markkinahenkiset toimijat näkevät regulaation ruokkivan tehottomuutta jokseenkin säännönmukaisesti, kirjoitti klassisen taloustieteen isä Adam Smith jo yli 200 vuotta sitten, että markkinoiden toimivuus edellyttää sääntelyä. Sen yksi tärkeä tehtävä on varmistaa, ettei liike-elämässä voi menestyä petoksella.

“

Vähähiilisyyteen matkalla olevassa maailmantaloudessa huijareita ovat ne, jotka taloudellista hyötyä tavoitellessaan käyttävät ilmakehää ilmaisena kaatopaikkana.

Päästöjä koskeva regulaatio kohdistuu yrityksiin. Ja jokseenkin kaiken yritystoiminnan viimekätinen asiakas on kansalainen, kuluttaja. Yritykset tuottavat sellaisia hyödykkeitä ja ratkaisuja, joiden menekkiin ne uskovat. Niinpä tutkimusta, tuotekehittelyä ja investointeja koskevat strategiset ratkaisut perustuvat kuluttajakäyttäytymistä koskeviin ennusteisiin. Niissä ilmastotietoisuus on vahvasti läsnä.

Jos ison hiilijalanjäljen tuotteiden hinta kallistuu hiilipäästöjen hinnoittelun seurauksena, kuluttaja etsii edullisempaa vaihtoehtoa. Kun kysyntä siirtyy vähähiilisiin tuotteisiin, yritykset lisäävät niiden tarjontaa vahvistamalla energiatehokkuutta, siirtymällä puhtaaseen energiaan ja käyttämällä pienemmän hiilijalanjäljen raaka-aineita ja välituotteita.

Viime vuosina päästökehitys on ollut odotettua myönteisempi. Vaikka maailmantalous kasvoi 2013–15 yli kymmenen prosenttia, fossiilienergiapäästöjen määrä ei noussut. Pariisin ilmastosopimus syntyi joulukuussa 2015, joten tämä myönteinen kehitys toteutui ilman poliittista ohjausta. Kehittyneissä maissa pelintekijöinä olivat yksityisen sektorin toimijat, Kiinassa valtiovalta.

Johtopäätös on, että talouskasvu ei siis väistämättä lisää päästöjä. Ja kääntäen, päästöjen vähentäminen ei edellytä talouskasvun pysähtymistä.

Mistä hinta hiilelle?

Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen edellyttää, että yli kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisen energian varannoista jätetään maahan. Globaali hiilivero olisi tehokkain tapa hoitaa asia markkinaehtoisesti. Riittävän korkea ja ajan myötä nouseva hiilivero tekisi hiilidioksidipäästöjen supistamisesta ainoan liiketaloudellisesti järkevän toimintastrategian.

Valitettavasti globaali hiilivero ei ole realismia. Yhdysvalloissa ollaan vihamielisiä jokaista uutta veroa kohtaan ja EU:n jokainen jäsenmaa haluaa päättää itse omista veroistaan. Pariisin sopimuksen jälkeen alueelliset hinnoittelumallit ovat silti levinneet ja päästökauppaa on kehitetty suuntaan, jossa sen vaikutus muistuttaa hiiliveroa.

“

Kasvihuonepäästöille tarvitaan hinta, mutta miten se synnytetään, on toinen asia.

Kun yhä useammat sijoittajat irtautuvat hiiliriskeistä, fossiilienergiasta elävien yritysten rahoitus kiristyy. Kun sijoituspääoma hakee uutta kotia, puhtaita ratkaisuja kehittävien yritysten tutkimus- ja investointimahdollisuudet paranevat. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian kehitys vauhdittuu entisestään.

Pariisin ilmastosopimus oli signaali, että maailman maat haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen. Se vähensi puhtaaseen tuotantoon liittyvän kehitystyön ja sijoitustoiminnan epävarmuuksia. Fossiilisista polttoaineista irrottautumista helpottaa aurinko- ja tuulisähkön nopea halpeneminen. Tämän trendin jatkumisesta ei ole pienintä epäilystä.

Kuluttaja on kukkulan kuningas

Viime kädessä ilmaston kohtalon ratkaisevat kansalaiset. Siksi Myrskyvaroitus – Storm Warning ry lanseerasi runsas vuosi sitten kansalaisen ilmastolupauksen, josta kehittelemme YK:n kanssa globaalia formaattia. Ilmastolupauksen sivustolla oleva laskuri auttaa kansalaista oivaltamaan, miten hän voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään.

Kuluttajana kansalainen on kukkulan kuningas – myös ilmastoasioissa. Ja äänestäjänä hän voi ohjeistaa valtiovallan tukemaan ilmastomyönteistä regulaatiota sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

“

Väite, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on kallista, on vanhaa maailmaa.

Teknologian kehitys on tehnyt ilmastonmuutoksen hillitsemisestä vuosi vuodelta halvempaa. Yhä useammat yritykset ja sijoittajat näkevätkin siinä uuden taloudellisen dynamiikan lähteen. Suomeen perustettu Climate Leadership Council on vahva todiste tästä.

Vaikka ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia, sen hillitseminen voi tuottaa suuria taloudellisia menestystarinoita. Oivallettakoon tämä myös sata vuotiasta itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Timo Tyrväinen on Climate Leadership Councilin pääekonomisti ja toiminut 2017-2018 Sitran vanhempana neuvontantajana.