Kansanedustajat Elon Muskin kämmenellä

Eteläafrikkalais-amerikkalainen oligarkki Elon Musk osti Twitterin ja pani tuulemaan. Nyt maailma odottaa jännittyneenä, mihin suuntaan puhuri kääntyy, kuinka voimakkaaksi se yltyy ja millaista mahdollista tuhoa se aiheuttaa.

Pari vuosikymmentä sitten yksittäisen teknologiafirman omistajanvaihdos tuskin olisi saanut ketään hermoilemaan globaalisti demokratian puolesta. Ei, vaikka kaupan kohteena olisi ollut Microsoftin kaltainen jättiläinen.

Nyt tilanne on toinen. Twitter ei ole sosiaalisen median alustojen mittapuulla kaikkein suurin tai suosituin toimija, mutta yhteiskunnallisen keskustelun tai ”keskustelun” sävyn määrittäjänä se on kokoaan suurempi muun muassa siksi, että se on sekä poliitikkojen että toimittajien suosiossa.

Vielä vähän aikaa sitten teknologianörtit tekivät omissa komeroissaan rauhassa omia nörttijuttujaan (ja toisinaan nousivat sen kautta myös menestyneiksi yrittäjiksi) ja toisaalla demokratian kehittäjät miettivät hallintorakenteita ja -päätöksentekoprosesseja omissa turvallisissa siiloissaan.

Viime vuosikymmeninä nähty media- ja informaatioympäristön muutos ja murros alleviivaa sitä, että nyt viimeistään näiden maailmojen – teknologia- ja demokratiaosaajien – tulisi kiireen vilkkaa kehittää yhteinen kieli sekä aloittaa tiivis yhteistyö ja vuoropuhelu. Panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin demokratian tulevaisuus.

Piilaakson palvelut tuovat mukanaan myös Piilaakson arvot

Olemme yhteiskuntina heräämässä siihen todellisuuteen, että Twitterin kaltaiset some-alustat luovat pelisääntöjä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja vuorovaikutukselle. Some-alustat päättävät suvereenisti omista käyttäjäehdoistaan. Näiden käyttäjäehtojen pohjalta alustat voivat vapaasti hyväksyä tai kieltää sisältöjä tai jopa jäädyttää käyttäjätilejä.

Alustat toimivat lainsäädännön raameissa, mutta nuo raamit ovat niin laveat, että alustoille jää huomattavasti valtaa.

Hyvin kilpailluissa markkinoissa tämä ei ole ongelma. Kuvitellaan, että asioit lähikorttelin ruokakaupassa ja tuo ruokakauppa alkaisi asettamaan lainsäädäntöä pidemmälle meneviä sääntöjä siitä, miten kaupassa pukeudutaan ja jakaisi osalle asiakkaista porttikieltoja, joista ei voisi valittaa. Luultavasti osa asiakkaista, joita säännöt eivät miellytä, alkaisivat asioimaan kilpailevassa ruokakaupassa. Tämä siis tapahtuu, jos kilpailu toimii.

Tilanne on toinen, jos kyseinen kauppa on käytännössä ainoa paikka, jossa tietynlaisia hyödykkeitä myydään. Kuluttajalle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin alistua sääntöihin.
Toisin kuin lähikorttelin ruokakaupat, netissä toimivat alustat saavuttavat merkittävän markkina-aseman huomattavasti paljon nopeammin. Tämä puolestaan vähentää kuluttajan vaihtoehtoja – myös demokraattisen keskustelun kannalta.

Modernin huippupoliitikon on vaikea toimia olematta esimerkiksi Twitterissä. Oman alustan perustaminen ei ole realistinen vaihtoehto. Johtopäätös on selvä: piilaaksolaiset alustat tuovat mukanaan myös piilaaksolaista moraalikäsitystä.

Systeeminen ongelma nykyisissä alustoissa on se, että tietoa jakaessaan niiden algoritmit systemaattisesti laittavat rahan tekemisen yhteiskunnallisen keskustelun edelle. Me käyttäjät emme ole niiden asiakkaita, me olemme tuote. Meistä kerätyistä tiedoista syntyy alustoille edellytyksiä tehdä rahaa, myydä mainostilaa. Alustat tekevät rahansa mainostuloilla.

Tämän takia algoritmeja on vuosi toisensa jälkeen ohjattu suuntaan, jossa kärjekäs ja negatiivinen sisältö saa etusijaa, jopa ennen kuin yhtään tykkäystä tai muuta reaktiota on annettu.

Digitaalinen valta keskittyy yhä harvempiin käsiin

Twitterin omistajanvaihdoksen kohdalla on puhuttu enimmäkseen siitä, millaiseksi alustan moderointilinja muuttuu tai pääseekö esimerkiksi Donald Trump jälleen takaisin palvelun käyttäjäksi. Paljon vähemmälle huomiolle jää, että arvokkain kaupassa siirtyvä asia on Twitterin keräämät ja nopeasti kasvavat datavarannot. Tämä koskee suoraan myös kaikkia meitä Twitterin käyttäjiä, halusimme tai emme.

Sitran aiemmin tänä vuonna julkaisema Digivalta-selvitys läpivalaisi sitä, miten päättäjiimme ja samalla meihin kaikkiin voidaan ainakin teoriassa vaikuttaa meistä kerätyn datan avulla. Samalla siinä pyrittiin määrittelemään, että mistä puhumme, kun puhumme digitaalisesta vallasta.

Lyhyesti: Se on erilaista dataa yhdistelemällä syntyvää kykyä ennakoida ja vaikuttaa ympäröivän maailman ja ihmisten toimintaan.

Elon Musk osti itselleen roppakaupalla lisää juuri tätä valtaa.

Kaikkia sosiaalisen median kanavia ja verkkopalveluja ajatellen digivallan keskittyminen on myös kehityskulku, jonka suhteen täällä Suomessa olemme kaikki samassa veneessä, päättäjistä peruskoululaisiin.

Sitran pari vuotta sitten teettämä analyysi kansanedustajien Twitter-viestinnästä osoitti, että saadakseen näkyvyyttä päättäjämme joutuvat alistumaan Twitterin algoritmiensa kautta sanelemiin pelisääntöihin siinä missä meidän kaikkien muidenkin: Nokittelu ja oman itsen esiin nostaminen palkitaan, tylsien mutta tärkeiden päivänpolitiikan aiheiden nostoyritykset vaipuvat näkymättömyyden kautta unohduksiin.

Elon Muskin esittämät käsitykset sananvapaudesta sekä muut hänen kommenttinsa Twitter-kauppoja ennen ja niiden jälkeen antavat olettaa, että rakentava keskustelu sosiaali-, ilmasto- tai vaikka kulttuuripolitiikasta tuskin trendaavat tulevaisuuden Suomi-Twitterissä ainakaan nykyistä useammin.