Kapteenin ploki: Almedaleniin ja takaisin

Nuorisotyöhön erikoistuneella purjelaivalla purjehdimme yön yli aikuisten kanssa hyvin harvoin. Kun Sitra kysyi meiltä kyytiä kohti Almedalenia keskustelemaan pohjoismaisten kaupunginjohtajien kanssa ilmastoa säästävistä tulevaisuuden ratkaisuista, tuntui ajatus hiilineutraalista matkasta meistä niin hienolta, että lähdimme innolla mukaan. 

Menomatkasta tuulet olisivat voineet olla suotuisampiakin, sillä pääsimme kolmanneksen purjeilla ja dieseliä meni 250 litraa. Sinällään se ei ole mahdottoman suuri määrä Albanuksen kokoiselle laivalle, mutta taloudellinen ajaminen on yksi intohimoni. Paluumatkalla suhde olikin sitten toisin päin: kaksi kolmannesta pääsimme purjeilla, jopa yli 8 solmun nopeudella. Dieseliä kului paluumatkalla 150 litraa. Löysemmällä aikataululla olisimme voineet purjehtia vieläkin enemmän. Koko matka koneella ajaen välittämättä polttoaineen kulutuksesta olisi tuolla matkalla kuluttanut lähes tuhat litraa dieseliä.

Myönnän. Olen koukussa purjehdukseen. Ensimmäinen kerta oli sukulaissedän purjelaivalla puolivuotiaana. Teinivuosien kilpapurjehduskokemuksesta innostuneena hakeuduin töihin purjelaivoihin. Sitten opiskelut Polilla jäivät ja meri voitti: minusta tuli merikapteeni. Ensimmäistä kertaa toimin purjelaivan kapteenina 18-vuotiaana perinteisestä norjalaisesta purjetroolarista tehdyllä Feie-ketsillä. Albanuksen ykköspäällikkönä olen toiminut nyt jo yli 15 vuotta.

Vaikka rakkaus purjelaivoihin ja nuorisotyöhön vetääkin minua Albanuksen kannelle joka kesä, eihän tällä elä. Siksi purjehdin osa-aikatyönä siviiliammattini ohessa. Tosin ilman kilpapurjehdus- ja koulupurjehdustaustaa ja kaikkea merellä kerättyä kokemusta en pystyisi opettamaan maailman suurimpien risteilyalusten päällikköjä ajamaan energiatehokkaammin.

Olen ollut mukana Eniramissa lähes alusta asti, vuodesta 2005. Yrityksemme tekee erilaisia järjestelmiä ja ratkaisuja, joilla vähennetään laivojen päästöjä. Minun tehtäväni firmassa on löytää näiden järjestelmien ulkopuolelta vielä lisää polttoaineen ja samalla päästöjen säästökohteita – esimerkiksi kouluttamalla isojen risteilyalusten kapteeneja taloudelliseen ajoon. Sillä on suuri merkitys, koska jos vähennät tonnin polttoaineen kulutusta, vähennät samalla kolme CO₂-tonnia. Ja tällä hetkellä laivat ympäri maailmaa säästävät meidän avullamme polttoainetta noin 200 tonnia päivässä.

Kapteenina hyvä hetki on joka päivänä, kun saan sammuttaa koneen, nostaa purjeet ja nauttia hiljaisuudesta sekä tuulen voimasta. Mutta isoimmat hetket ovat, kun näen laivalla koulutuksessa olevan nuoren kasvavan henkisesti 10 senttiä.

Vaikka käytämmekin Albanuksella mahdollisimman vähän polttoainetta, niin täysin sitä ei pystytä välttämään – paitsi jos ajalla ei ole niin väliä. Parhaillaan olemme suunnittelemassa vuonna 2024 käyttöön otettavan uuden replika-aluksen tekemistä. Siihen olemme ottamassa varavoimaksi hybridipropulsio-järjestelmää, jonka periaate on sama kuin hybridiautoissa. Ja jotta päästöjä voidaan saada vieläkin alemmas, voidaan satamien laiturille esimerkiksi laittaa aurinkopaneeleja, joiden sähköllä sitten ladataan laivan akkuja jokaisella satamakäynnillä. Tulevaisuus on uusiutuvan energian.