Keskustelu tulevaisuuden sivistyksestä vaatii pysähtymistä, ennakkoluulotonta kohtaamista ja ripauksen mielikuvitusta

Sana “sivistys” voi ensi alkuun kuulostaa elitistiseltä, pienen piirin kirjaviisaudelta ja jähmeiltä käytöstavoilta. Lähemmin tarkasteltuna “sivistys” on osoittautunut erinomaiseksi teemaksi kuvaamaan yhteiskunnallista muutosvoimaa, jossa ihmisen kokonaisvaltainen inhimillinen kasvu, kriittinen ajattelu ja vastuun ottaminen muista ihmisistä ja ympäristöstä voivat mahdollistaa ekologisen jälleenrakentamisen ja viheliäisten ongelmien ratkaisemisen. Tällaisen sivistyskäsityksen pohjalta rakennettu yhteiskunta olisi arvoiltaan ja ihanteiltaan nykyistä inhimillisempi ja kestävämpi. Siksi sivistyksestä kannattaa puhua juuri nyt.

Ja sivistyksestä puhuttiin oikein urakalla Demos Helsingin ja Sitran yhteisessä Sivistyksen tulevaisuushautomossa keväällä 2021. Sen tavoitteena oli saattaa yhteen uudenlaisia ja perinteisiä sivistystoimijoita sekä käydä yhteistä keskustelua sivistyksen tulevaisuudesta. Tulevaisuushautomo pyrki tarjoamaan sivistystoimijoille areenan, jossa tutkittiin yhdessä sivistyksen potentiaalia muutosvoimana, sekä millä tavoin sivistyksen potentiaalin voisi valjastaa paremmin käyttöön.

Hautomoprosessista syntyi kolme oppia, joita kannattaa hyödyntää, jos haluaa käydä omassa organisaatiossaan tulevaisuuden sivistyskeskustelua.

1. Jokainen voi edistää sivistystä omalla toiminnallaan

Lähdimme laajentamaan käsitystä siitä, kuka oikeastaan on “sivistystoimija.” Perinteisesti ajatellaan, että korkeakoulut, kirjastot ja vaikkapa taidemuseot ovat sivistyksen majakoita. Näillä instituutioilla onkin keskeinen rooli sivistyksen edistäjinä, mutta toisenlainenkin organisaatio voi halutessaan tukea inhimillistä kasvua ja vastuunottoa ympäröivästä maailmasta – siis sivistystä.

Sivistystoimijoita on monenlaisia, mutta niitä yhdistää se, että ne etsivät toiminnallaan vastauksia yhteiskunnallisiin haasteisiin ja vahvistavat ihmisten valmiuksia toimia niissä. Sivistystoimijat voivat toiminnallaan tukea esimerkiksi ihmisten osallistumista yhteiskuntaan, tietopohjan kartuttamista sekä auttaa eettisessä pohdinnassa, eli miten kannattaa toimia.

Tulevaisuushautomossa tuotiin yhteen sekä uudenlaisia että perinteisempiä sivistystoimijoita. Kun mietimme kenet kutsumme mukaan, etsimme erityisesti toimijoita, jotka olisivat muutoshalukkaita ja joiden toimintaa ohjaa jokin yhteiskunnallinen agenda. Lisäksi halusimme koota yhteen toimijoita, joilla olisi keskenään erilaisia näkökulmia sivistykseen, jotta keskusteluista voisi mahdollisesti syntyä jotain uutta ja yllättävää.

Hautomosta muodostuikin vilkkaasti keskusteleva, utelias ja lämmin yhteisö. Minkäänlaisia raja-aitoja ei muodostunut “perinteisten” ja “uusien” sivistystoimijoiden välille, vaan kaikki tuntuivat olevan uteliaita oppimaan muilta ja aidosti rakentamaan uutta ymmärrystä siitä, mitä tämän päivän sivistys on ja mikä sen merkitys on tulevaisuudessa.

Muutama osallistuja epäili aluksi, liittyykö heidän toimintansa mitenkään sivistykseen, mutta pian hekin oivalsivat tulokulmansa keskusteluun. Uskommekin, että on paljon organisaatioita, joissa tehdään töitä ja rakennetaan uutta sivistyksen arvojen pohjalta, mutta jotka eivät itse käyttäisi sanaa “sivistys” toiminnassaan. Kun keskustelimme sivistyksestä, tuntui siltä, että usein puhuimme oikeastaan siitä, mitä hyvä ja arvokas tulevaisuus on. Ja kun maailma on monien kriisien keskellä, yhä useammat organisaatiot ovat alkaneet miettiä, mikä on niiden rooli hyvän tulevaisuuden mahdollistamisessa ja yhteiskunnallisten ongelmian ratkaisemisessa.

Sivistyskeskusteluun kannattaa siis kutsua avoimin mielin mukaan sellaisiakin tahoja, jotka eivät ensi silmäyksellä tunnu siihen kuuluvan. Tämäkään hautomo ei olisi ollut niin antoisa, ellei siinä olisi tuotu yhteen hyvin erilaisia toimijoita.

2. Tauko kiireestä ruokkii sivistystä

Sivistyksen tulevaisuushautomo kokoontui kolme kertaa. Tunnelman esikuvana toimivat valistuksen ajan salongit – kokoontumiset, joissa tyypillisesti yläluokkien edustajat kokoontuivat seurustelemaan ja keskustelemaan taiteellisista ja filosofisista kysymyksistä, kehittäen omaa ajatteluaan ja oppien toisiltaan. Sivistyskeskustelu kuuluu kuitenkin kaikille ja tulevaisuushautomossa osallistujajoukko oli menneisyyden salonkeja moninaisempi.

Hautomo toimi mielestämme sopivana lähestymistapana sivistyksen kaltaiselle laaja-alaiselle ja tärkeälle keskustelulle, joka vaatii ajan antamista ajattelulle ja oivallusten hauduttelulle. Kysymykseen sivistyksen tulevaisuudesta ei voida saada yhtä tyhjentävää vastausta, joten nopeasti ratkaisuun tähtäävä työpajamainen tyyli ei tuntunut hyvältä tavalta. Monen erilaisen toimijan yhteen tuominen tuo sivistyskeskusteluun uudenlaisia, raikkaita näkökulmia ja mahdollistaa yhteisen ajattelun muhittelun. Lisäksi hautomo mahdollistaa synergioiden löytämisen toimijoiden välillä sekä täysin uusien alkujen ja yhteistyön muotojen synnyn. 

Koronapandemian vuoksi tapaamiset järjestettiin verkossa. Verkko-osallistumisesta huolimatta hautomoon syntyi lämmin ja läsnäoleva ilmapiiri, jossa keskustelu virtasi. Uskomme silti, että sivistysteeman alle menevistä elämän suurista kysymyksistä keskusteleminen on vieläkin voimaannuttavampaa kasvotusten.

Keskeinen oivallus hautomosta oli, että sivistyskeskustelu vaatii pysähtymistä, rauhoittumista ja tilaa – ja että juuri tällaista “joutilaisuutta” ihmiset janoavat lyhytjännitteisessä ja kapeaan hyötyajatteluun taipuvaisessa nykyajassa. Sivistyksen tulevaisuushautomon tapaamisille oli varattu tarpeeksi aikaa kiireettömän tunnelman luomiseksi. Vaikka keskustelut seurasivat fasilitoitua prosessia, niissä annettiin tilaa osallistujien omista tarpeista lähtevälle, vapaana virtaavalle keskustelulle, jonka tavoitteita ei oltu määritelty tarkasti etukäteen. Monesti hautomoissa ja työpajoissa isot asiat pyritään paloittelemaan mitattaviksi tavoitteiksi ja tekemiseksi, mutta kun keskustellaan hyvästä tulevaisuudesta, yhteinen pysähtyminen ja ajan antaminen syvällisten merkitysten tavoittamiselle on välttämätöntä.

Oli todella virkistävää ja jopa ylellisen tuntuista saada keskustella elämän merkityksellisistä kysymyksistä kiireettömästi viisaan joukon kanssa. Kokoontumisista jäi toiveikas olo: Suomessa on todella paljon toimijoita, jotka määrätietoisesti ja sydämellä rakentavat entistä inhimillisempää ja kestävämpää tulevaisuutta. Kyse ei ole marginaalisesta joukosta tai puuhastelusta vaan isosta muutosvoimasta.

3. Keskustelu sivistyksestä mahdollistaa keskustelun yhteisistä hyvistä tulevaisuuksista

Me järjestäjät pohdimme pitkään, onko “sivistys” paras teema, jonka äärelle tuoda osallistujat keskustelemaan. Olisimmeko voineet puhua esimerkiksi hyvästä elämästä tai yhteiskunnallisesta muutoksesta sen sijaan?

Hautomossa kävi ilmi, että sivistys teemana oli toimiva ja ajattelua kutkuttava keskustelujen lähtökohta. “Hyvä elämä”-sanapari vie ajatukset helposti yksilön elämään, mutta sivistykseen kuuluu keskeisesti vastuu myös muista ihmisistä ja ympäristöstä. “Yhteiskunnallinen muutos” viittaa monien mielissä yhteiskunnan rakenteissa tapahtuvaan liikkeeseen, mutta sivistys korostaa myös yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisen teeman käyttäminen ja keskustelun kehystäminen on tärkeää, sillä siten osallistujat voivat kiinnittyä laajempaan keskusteluun ja rakentaa yhteistä ymmärrystä ja todellisuutta. Sivistysteeman voi hyvin kaivaa naftaliinista. Sillä on selkeä arvonsa tässäkin ajassa.

On äärimmäisen tärkeää keskustella siitä, minkälaisia tulevaisuuden inhimilliset ja kestävät yhteiskunnat voivat olla. Myönteistä kehitystä on vaikeaa saada aikaan, jos ihmisillä ei ole visioita siitä, että asiat voivat olla tulevaisuudessa myös paljon nykyistä paremmin ja tulevaisuuskeskusteluissa dystopiat ovat usein niskan päällä. Tavoittelemisen arvoisten tulevaisuuksien kuvittelu luo toivoa, mikä synnyttää toimintaa ja voi viedä meidät kohti toivottuja tulevaisuuksia. Kun tätä kaikkea tehdään yhdessä, muutos voi tapahtua nopeastikin.

Hautomossa käytiin aitoa moniäänistä pohdintaa eikä edes pyritty yhteen tyhjentävään määritelmään siitä, mitä tulevaisuuden sivistys on. Sivistys on tietoa ja kriittistä ajattelua ja keskustelua, mutta myös käytännön tekoja, empatiaa ja sydämen sivistystä. Siinä on emotionaalisia, henkisiä ja kehollisiakin ulottuvuuksia. Hautomo ei määrittänyt yhtä tiettyä tulevaisuudenkuvaa sille, miltä sivistyksen pohjalta rakentuva tulevaisuuden maailma näyttää. Hautomon jäsenet tuntuivat kuitenkin jakavan varsin samanlaisen arvopohjan. Seuraavaksi olisikin kiinnostavaa nähdä, miten sivistys resonoi entistä laajemmissa ja myös arvoiltaan erilaisissa joukoissa ihmisiä. Toivommekin, että keskustelu tulevaisuuden sivistyksestä jatkuu vilkkaana yllättävissäkin paikoissa.

Ota Sivistyksen tulevaisuushautomon harjoitukset käyttöösi: Harjoituksia sivistysajattelun tuulettamiseen (pdf).