Helsinki kehittäessään satama-alueita seuraa suurten kaupunkien esimerkkiä. Muutenkin kaupungit kasvavat entistä enemmän sisäänpäin ja ennestään käytetyille alueille. Tällä vuosikymmenellä Helsingin kaupunkirakentamisesta 35 % on rakenteen täydentämistä ja puolet vanhojen alueiden uudelleen käyttöä.

Suur-Lontoon uudisrakentamisesta 96 % kohdistuu aiemmin kehitetyille alueille. Westminster yliopiston Duncan Bowie esitteli IFHP:n maailmankongressissa Lontoon kehitystä. Hänen mukaansa Lontoon tulevan kehityksen pilarit on sidottu vahvasti kestävyyteen. Kestävyydellä oli myös taloudelliset ulottuvuudet. Hyväksyttävän asumistiheyden indikaattorina oli asumisen laatu. Tavoitteena oli edullisen (affordable) asuntorakentamisen osuuden nostaminen 50 prosenttiin. Toistaiseksi on päästy 35 prosenttiin. Vihreisiin vyöhykkeisiin (green belt) perustuvan strategian mukaan maatalousmaata ei rakenneta.

Mielenkiintoisena kokemuksena Bowie kertoi, että rakentamisen tiheyden eli määrän kasvattaminen ei ole tuonut edullisempaa asumista. Maan hinta on kylläkin noussut. Kaavoituksen ohjauksen höllentäminen oli johtanut asuntojen keskikoon pienenemiseen.

Rakentamistehokkuus vaihtelee suuresti Lontoon alueella, jonkinlainen haarukka on 50 – 240 – 435 asuntoa/hehtaari. Barking-Dagenhamin uusilla alueilla rakennetaan noin e=1.0 tehokkuudella, 140 asuntoa/ha. Oikea tehokkuus, uudelleen käyttö, vihreät vyöhykkeet, laadun parantaminen sekä ympäristöllinen ja taloudellinen kestävyys näyttivät viitoittavan Lontoon kehitystä.

Duncan päätti esityksensä lauseeseen ”Planning is little more than a vision unless development economics works”.

Duncan Bowie oli Lontoon edellisen pormestarin Ken Livingstonen strateginen neuvonantaja.