Kolme nostoa epävarmuuksien ajan dialogista

Sitran Tulevaisuusbarometrin 2023 mukaan suomalaisten tulevaisuususko on kriiseistä ja epävarmuudesta huolimatta säilynyt korkeana, mutta näkemykset tulevaisuuteen vaikuttavista kehityskuluista vaihtelevat. Myös se, missä määrin tulevaisuuteen voi vaikuttaa, arveluttaa monia suomalaisia.

Sitran järjestämässä Erätauko-dialogissa (9.5.) sukellettiin Tulevaisuusbarometrin tulosten kautta suomalaisten tulevaisuussuhteisiin. Tapahtuma oli osa kansallisten dialogien sarjaa, joissa teemana oli keväällä 2023 epävarmuudessa eläminen.

Kokosimme blogiin kolme keskusteluissa esille noussutta näkökulmaa ja peilasimme niitä Tulevaisuusbarometrin tuloksiin. Keskustelijoita pohdituttivat suomalaisten vahva tulevaisuususko epävarmuuksien ajassa, omat vaikutusmahdollisuudet suhteessa tulevaisuuteen ja sukupolvien eriävät kokemukset tulevaisuudesta.

1. ”Yhdessä kestämme mitä vaan”

Elämme postnormaalissa yllätysten ajassa, jota värittävät toinen toistaan seuraavat kriisit. Dialogien osallistujat kokivat, että elämä näyttäytyy tässä ajassa varsin epävarmana, epävarmuudesta on tullut uusi normaali. Megatrendien kuvaamat muutokset vaikuttavat elämäämme monin eri tavoin: luonnon kantokyky murenee ja hyvinvoinnin haasteet kasvavat, demokratian kamppailu kovenee. Kriisin alkulähde vaikuttaa siihen, miten se koetaan. Eräs osallistuja totesi, että koronapandemia oli helpompi hyväksyä kuin Venäjän hyökkäyssota, joka murensi luottamuksen ihmisyyteen.

Tulevaisuusbarometrin mukaan kriisit ja epävarmuudet eivät ole heikentäneet suomalaisten tulevaisuususkoa. Yli 87 prosenttia suomalaisista on kiinnostunut tulevaisuudesta ja 81 prosenttia uskoo, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Dialogiin osallistuneille Tulevaisuusbarometrin tulokset eivät tulleet varsinaisena yllätyksenä. Vahvaa tulevaisuususkoa selitettiin esimerkiksi sillä, että vakaa yhteiskunta on tuonut turvaa kriisien keskellä ja olemme saaneet turvaa myös toisistamme. ”Ihminen kestää lähes mitä tahansa, kun sitä ei tarvitse kestää yksin”, summasi eräs keskustelijoista. Suomalaisten ja etenkin nuorten vahva tulevaisuususko toi toivoa. Vahvaa uskoa tulevaisuuteen pidettiin hyvänä lähtökohtana tulevaisuuden rakentamiselle.

Keskustelijoiden omat kokemukset epävarmuuksien ajassa elämisestä kuitenkin vaihtelivat. Kriisien keskellä elämä saattoi tuntua kuormittavalta ja maailmaa oli yhä vaikeampi hallita. Joku koki, että tulevaisuuteen oli vaikea suhtautua positiivisesti, vaikka kuinka yritti. Esille nousi myös huoli siitä, mitä suomalaisten tulevaisuussuhteelle käy, jos kriisit ja epävarmuus jatkuvat. Turrummeko kriiseihin? Vajoammeko toivottomuuteen, jos emme enää usko, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa?

“

Epävarmuudessa voi piillä muutoksen siemeniä, joiden pitäisi antaa kasvaa ja kukoistaa.

Toisaalta keskusteluissa nousi esille myös näkökulma epävarmuuden näkemisestä mahdollisuutena. Monet asiat ovat auki ja niihin voi vaikuttaa, eikä tulevaisuus ole välttämättä huonompi kuin nykyhetki. Epävarmuudessa voi piillä muutoksen siemeniä, joiden pitäisikin nyt antaa kasvaa ja kukoistaa. Joitakin keskustelijoita muutosten hitaus kuitenkin turhautti. Onko muutoksen oltava aina reaktiivista, miksi emme vaikuta asioihin proaktiivisesti?

”Tarvitaanko aina kriisi, että joku asia muuttuisi tai nytkähtäisi eteenpäin? Paljon sanotaan, että disruptio vie kehitystä eteenpäin hyvässä ja pahassa. Olen miettinyt tätä paljon omassa elämässäkin, ja pelkään, mitä esim. koulussa pitäisi tapahtua, että ymmärrettäisiin muuttaa tiettyjä asioita.”

2. ”Vaikuttaminen nähdään isona elefanttina”

Dialogeissa keskusteltiin ihmisten vaikutusmahdollisuuksista suhteessa tulevaisuuteen. Tulevaisuusbarometrin tulokset ovat yhtäältä hyvin kannustavia – 81 prosenttia vastaajista ajattelee, että voimme vaikuttaa tulevaisuuteen ja 64 prosenttia vastaajista kertoo tietävänsä keinot, joilla vaikuttaa tulevaisuuteen.

Toisaalta, kun vastaajilta kysyttiin heidän kokemiaan vaikutusmahdollisuuksia suhteessa eri megatrendeihin, olivat luvut huomattavasti pienempiä. Alle 20 prosenttia vastaajista koki voivansa vaikuttaa eri megatrendeihin. Luku oli hieman suurempi luonnon kantokyvyn murenemisen kohdalla, johon koki voivansa vaikuttaa 27 prosenttia vastaajista.

Dialogeissa puitiin kyseistä teemaa. On ymmärrettävää, että ihmiset eivät koe kovin vahvaa vaikuttamisen mahdollisuutta megatrendeihin. Ovathan ne globaaleja ilmiöitä. Samaan aikaan niillä kaikilla on paikallisia vaikutuksia, joita voimme nähdä jo nyt arkielämässämme. Lisäksi ne ovat aikamme suuria kysymyksiä, joihin täytyy vastata joko proaktiivisesti tai myöhemmin mahdollisesti kriisimoodissa.

“

Megatrendit ovat aikamme suuria kysymyksiä, joihin täytyy vastata joko proaktiivisesti tai myöhemmin mahdollisesti kriisimoodissa.

Eräs dialogin osallistuja pohdiskeli Tulevaisuusbarometrin tuloksia suhteessa omaan arkikokemukseensa, jossa hän kuulee ihmisten puhuvan esimerkiksi siitä, miten eläkkeelle ei päästä koskaan, lääkärinkään ei enää pääse ja kuka meitä oikein vanhana hoitaa. Hän näki ristiriitaa Tulevaisuusbarometrin verrattain positiivisten tulosten ja arjessa kuulemiensa kommenttien välillä.

Toinen keskustelija pohti vaikutusmahdollisuuksia seuraavasti: ”Ehkä vaikuttaminen nähdään isona elefanttina, että pitäisi tehdä todella päräyttävää, vaikka voi lähteä pienistä asioista. Monen ihmisen tekeminen kun kumuloituu – siitä tulee iso vaikutus.”

3. ”Nyt tarvitaan kaikkien sukupolvien yhteistyötä”

Kestävyyssiirtymästä puhuttaessa katse kääntyy usein nuoriin. Sanotaan, että nuorissa on toivoa ja nuoret ovat hyvin fiksuja. Tämä on ongelmallista, jos miettii kestävyyssiirtymän vaatimaa aikataulua. Päätöksiä ja toimia tarvitaan nyt, emmekä voi sälyttää vastuuta toivopuheeseen verhottuna nuorille. Ilmaston kuumenemiseen liittyen puhutaan ratkaisevasta vuosikymmennestä, jolloin voimme vielä vaikuttaa ilmaston kuumenemisen vaikutusten laajuuteen.

Tulevaisuusbarometrissa sukupolvien väliset erot piirtyvät hyvin esiin. Vastaajilta kysyttiin, minkä asioiden he haluaisivat nähdä toteutuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana ja mitkä asiat vaikuttavat eduskuntavaalien äänestyspäätökseen. Vastaajille annettiin 17 vaihtoehdon lista, joista he saivat valita viisi itelleen tärkeintä asiaa. nyt niiden ohitse nousivat julkisen talouden tasapainottaminen ja kaksi uutena lisättyä tavoitetta.

Ympäristötavoitteet eivät mahtuneet suomalaisten toiveiden kärkiviisikkoon, sillä talouden tasapainottaminen sekä uutena listalle lisätyt kaksi tavoitetta (lasten ja nuorten hyvinvointi ja kansallinen turvallisuus) nousivat ohi. Poikkeuksen teki kuitenkin 15–24-vuotiaiden ryhmä, jolle ilmaston lämpenemisen pitäminen alle 1,5 asteessa oli kaikkein tärkein asia listalla.

Luonnon kantokyvyn murenemiseen liittyen vastaajilta kysyttiin, kuinka paljon kehityskulku vaikuttaa omaan elämään. Erot nuorimman ja vanhimman vastaajaryhmän välillä olivat melko suuria. Nuoret (15–24-vuotiaat) kokivat luonnon kantokyvyn murenemisen vaikuttavan omaan elämäänsä erittäin tai melko paljon (69 %) ja yli 65-vuotiaat huomattavasti vähemmän (41 %). Myös avovastauksissa yli 65-vuotiaat perustelivat usein näkemyksiään luonnon kantokykyyn liittyen sillä, että he ovat jo vanhoja eivätkä voi enää vaikuttaa.

“

Miksi iäkkäämmät ihmiset eivät pidä luonnon kantokykyä tärkeänä?

Myös dialogeissa tämä teema pohditutti. Eräs keskustelija pohdiskeli tulevia sukupolvia: ”Miksi iäkkäämmät ihmiset eivät pidä luonnon kantokykyä tärkeänä? Mulle itelleni se on hyvin merkittävä ja tärkeä asia. En ajattele niinkään itseäni vaan tulevia polvia. Millaisen maailman jätämme heille?”

Dialogeissa keskusteltiin myös siitä, miten sukupolvien välistä keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä voisi syventää, jotta kestävyyssiirtymässä onnistuttaisiin.

”…Poikani kysyi, että eikö me luoteta heidän sukupolveen. Luotetaan, mutta nyt tarvitaan kaikkien yhteistyötä, kaikkien sukupolvien. Ei ole vain tulevan sukupolven asia, myös meidän pitää ottaa vastuuta. Sukupolvien välinen yhteistyö on vaikeaa. Tekemisen tahto on uudella sukupolvella, mutta dialogi pitäisi olla kaikenikäisten ihmisten työtapa.”

Dialogeissa peräänkuulutettiin arvokeskusteluja, joita käytäisiin moninaisissa yhteyksissä myös vaalien väleillä eri sukupolvien kesken. Dialogin nähtiin olevan keino yhä vahvistaa luottamista kansakunnan tasolla.

Kansalliset dialogit ja tulevaisuusvalta

Sitran ennakointi pyrkii työssään edistämään tulevaisuusvaltaa tulevaisuusvaltaa – laajentamaan tulevaisuudesta keskustelevien ja sitä määrittävien joukkoa. Dialogi on yksi keino edistää tulevaisuusvaltaa.

Kansallinen dialogi on vuoden 2023 alusta käynnistynyt toimintamalli, jonka avulla rakennetaan ymmärrystä erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä, haasteista ja mahdollisuuksista kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyönä. Eri toimijat ympäri Suomen ovat järjestäneet kevään aikana dialogeja epävarmuudessa elämisestä, joiden sisältöä koskeva yhteenveto julkaistaan 29.9.2023.

Tässä blogikirjoituksessa toimme vuoropuheluun barometrikyselyllä sekä dialogimenetelmällä kerättyjä näkemyksiä tulevaisuudesta. Kyselyt antavat meille laajaa ymmärrystä näkemyksistä sekä niiden vaihtelusta eri taustamuuttujien suhteen. Dialogiaineisto sen sijaan osoittaa näkemysten taustalla olevien merkitysten kirjon. Kyselyaineistojen syventäminen dialogilla on oiva tapa rakentaa syvempää ymmärrystä valitusta ilmiöistä.