Kristiina Michelsson: Tiellä kohti kestävämpää julkista taloutta

Jo kymmenen vuotta sitten Valtionvarainministeriö totesi julkaisussaan Kestävä talous, hyvinvoinnin perusta, että julkisen talouden kestävyyden säilyttämiselle on kaksi ennakkoehtoa. Ensimmäinen edellytys on vakaa ja kestävä talouskasvu, mikä edellyttää työpanoksen ja tuottavuuden nostamista. Toinen perusedellytys kestävälle julkiselle taloudelle on, että tasapainoa ei päästetä missään vaiheessa liian heikoksi. Nämä näkemykset ovat edelleenkin päteviä. Lähivuosien talouspolitiikan haasteille on yhteistä tarve nopeasti parantaa inhimillisten voimavarojen käyttöä. Se on edellytys työllisyyden ja tuottavuuden suotuisalle kehitykselle, mikä puolestaan on edellytys hyvinvoinnin säilymiselle ja julkisen talouden kestävyydelle. 

Raportin mukaan julkisen talouden kestävyyden kannalta on olennaista, että työttömyyttä alennetaan, työurat ovat nykyistä pitempiä ja julkisten palvelujen tuotannon tehokkuus paranee. Vaikka Suomen julkinen sektori toimii varsin hyvin, on monien palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa edelleenkin tehostamisen varaa. Palvelutuotannon järjestämis- ja toimintatavoilla on suuri vaikutus palvelujen laatuun ja kustannuksiin. Tehokkaampaan palvelutuotantoon päästään kestävillä strategisilla valinnoilla ja uusilla innovaatioilla. Lisäksi uudet tuotantomallit tarjoavat vaihtoehtoja tuotannon kehittämiseen. 

Toimin liiketoiminnan kehitysjohtajana Tampereen kaupungissa. Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri. Työurani olen pääsääntöisesti tehnyt talouden parissa yksityisellä ja julkisella sektorilla. Viime vuosina olen osaltani arvioinut kaupungin palvelutuotantoa, tehnyt tehostamissuunnitelmia ja vienyt niitä läpi poliittisessa päätöksenteossa. Rohkeus kyseenalaistaa kaupungin nykyisen oman palvelutuotannon tehokkuutta ja laajuutta sekä toisaalta laajempien, esimerkiksi seudullisten, yhteistyömahdollisuuksien miettiminen kuuluvat keskeisesti työhöni. 

Kestävän kehityksen voidaan katsoa tarkoittavan ekologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia tasapainottavaa kehitystä. Pitkän aikavälin ratkaisu julkisen talouden haasteisiin voi siten olla esim. siirtyminen ”hinnalla millä hyvänsä” saavutettavasta kasvusta kohti mallia, jossa tunnistetaan laajemmin kustannukset ja muut vaikutukset, joita nykyisellä tavalla tehty kasvun tavoittelu aiheuttaa eri elämänalueille. Lisäksi tulisi tunnistaa realistiset hyödyt, joita kasvusta saadaan. Ymmärryksen saaminen nykyisen toimintamme vaikutuksista ja siirtyminen laajempien tavoitteiden ja toimintatapojen maailmaan vaatii rohkeutta, uutta näkemystä, uudenlaisia toimia ja strategisia päätöksiä.