Kuka käski olla läski?

Sote-asiakas pakotetaan edelleen toimimaan menneiden vuosisatojen tavoilla, kun hän varaa puhelimella ajan ja ajaa autolla vastaanotolle. 

Tätä menneen maailman henkeä on myös tämän blogin otsikossa, joka voi olla tuttu ainakin ala-asteen välitunneilla käydyistä henkevistä keskusteluista.

Vastaus otsikon kysymykseen lienee, että ei kukaan, sillä harva on ylipainoinen siksi, että joku olisi siihen kehottanut tai käskenyt. Ja sama toiseen suuntaan: aika harva myöskään laihduttaa, lopettaa viinanjuontia tai muuttaa laajemmin elintapojaan terveellisempään suuntaan vastentahtoisesti pelkästään jonkun ulkopuolisen määräyksestä. Kestävä muutos edellyttää omakohtaisia oivalluksia ja sitoutumista itselle asetettuihin tavoitteisiin.

Tästä huolimatta suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän käytännöt nojaavat vahvasti hyvin perinteiseen käsitykseen asiakkaista valistettavina alamaisina.

Hyvä uutinen on, että tähän on tulossa radikaali muutos. Tätä lupasi start up-tapahtuma Slushin yhteydessä tiistaina järjestetty Sitran seminaari terveydenhuollon digitaalisesta vallankumouksesta.

Seminaari oli siitä poikkeuksellinen, että vallankumoushenki ei jäänyt vain otsikkotasolle, vaan sisältyi myös lukuisiin nykykäytäntöjä kyseenalaistaneisiin mutta samalla ratkaisukeskeisiin puheenvuoroihin. Osittain tämä johtui paikalla olleista ja puheenvuoroja käyttäneistä start up -skenen edustajista, mutta vähintään sama tekemisen meininki ja ennakkoluulottomuus välittyi myös kokeneempien terveydenhuoltojärjestelmän asiantuntijoiden puheista.

Helsingin kaupungin johtajalääkäri Risto Mäkinen tiivisti asian näin: nykyinen(kin) sote-palveluiden asiakas pakotetaan toimimaan menneillä vuosisadoilla keksittyjen välineiden varassa, kun hän ensin soittaa puhelimella (1800-luku) ajanvaraukseen, ajaa sen jälkeen autolla (niin ikään 1800-luku) saamaan palvelua, jota varten on vastaanottohuone (keskiaikaisen puoskarilaitoksen peruja).

Menneiden vuosisatojen käytännöt istuvat tiukassa, vaikka jo nyt, puhumattakaan tulevina vuosikymmeninä, meillä on digitaalisen mullistuksen ja esimerkiksi genomitiedon uusien hyödyntämistapojen myötä kaikki mahdollisuudet oivaltaa koko terveydenhuollon idea uudella tavalla. Yksi vaihtoehto on Sitran kehittämä ja pilotoima virtuaaliklinikka. Toinen iso trendi on omahoidon yleistyminen (Sitran julkaisu omahoidon kokeiluista löytyy täältä).

Uusien ideoiden laajamittainen läpilyönti edellyttää kuitenkin paradigman muutosta. Kuten seminaarissa joukolla todettiin,  sekä palvelujen tarjoajien että niiden käyttäjien pitää omaksua kokonaan uudenlainen ajattelutapa. Uudessa ajassa terveydenhuollon asiakkaan ei välttämättä tarvitse hakeutua pikkuvaivojen vuoksi lääkärin vastaanotolle, eikä sinne tarvitse mennä lääkärinkään, joka voi ottaa kotonaan olevan potilaan verkkoyhteyden avulla vastaan vaikka omalla kotisohvallaan istuen.

Start up-yritykset elävät tai kuolevat sen mukaan, tuovatko ne asiakkaidensa elämään lisäarvoa. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät suoraan rinnastu nopeaa kasvua hakeviin digiyrityksiin, mutta niillä olisi siitä huolimatta huomattavan paljon opittavaa kasvuyritysten tavasta miettiä palvelunsa lähtökohtaisesti potentiaalisten asiakkaidensa näkökulmasta. Kuvaavaa on, että juuri tämä asiakaslähtöisyys on toisinaan ollut start up-yritysten ja tekemisiään vuoden tai vuosien päähän budjetoivan julkisen sektorin yhteistyön jarruna.

Opittavaa voisi olla myös VR:ltä, kuten Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toimitusjohtaja Pentti Itkonen puheenvuorossaan huomioi: siinä missä VR:n verkkosivuilla kysytään ensimmäisenä mistä ja mihin asiakas haluaa päästä, sairaanhoitopiirien verkkosivuilla kävijä eksytetään piirin hallintorakenteiden sokkeloihin. Miksi ihmeessä?

Terveydenhuollon digitalisoitumisen ei ole tarkoitus tehdä sen enempää asiakkaiden kuin alan ammattilaistenkaan elämää nykyistä vaikeammaksi vaan helpommaksi. Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuneen yrittäjän ja Quantified Self & Biohacking Finland -yhteisön edustajan Teemu Arinan sanoin: kova jätkä ei ole se, joka keksii järjestelmiin lisää nappeja, vaan se, joka keksii, miten pärjätään yhdellä napilla.

Blogin otsikon esittämä kysymys ja sen problematiikka sisältää ajatuksen kaivoon kannetusta vedestä. Siis että käskyillä tai alaspäin sanellulla valistuksella ei saada aikaa pysyviä muutoksia yksittäisen ihmisen elintavoissa saati pelasteta kansanterveyttä. Kuten sanottua, nämä edellyttävät ihmisen omaa halua ja sitoutumista.

Omahoidon korostuminen ei tarkoita, että kaikesta pitäisi selvitä yksin. Vastedes entistä tärkeämpää niin sosiaali- kuin terveyspalveluissakin on palvelujen kehittyminen asiantuntijapalveluiksi, josta asiakas saa apua ja ”koutsaamista” omaan terveyteensä ja arkeensa liittyvien tavoitteiden asettamisessa ja niihin pääsemisessä. Näitä tavoitteita voivat olla esimerkiksi painon pudottaminen, elämänhallinnan parantaminen tai burnoutin välttäminen. Näihin tavoitteisiin päästään käskemistä huomattavasti paremmin neuvomalla ja kannustamalla.