Vuoden 2017 Slushin avauksessa linjattiin keskeinen teema, ”Nothing normal ever changed a damn thing”.
Muutos on se, mitä tarvitaan ja osallistujat ovat sitä eteenpäin vievä voima. Avauspuheessa Al Gore painotti sitä, miten muutos kestävään liiketalouteen on tapahtumassa ja miten siinä muutoksessa kannattaa olla mukana. Tunnelma oli harras.
Sotien jälkeisen ajan Suomi on ollut maa, jossa yhteiskunnallisia kysymyksiä on ratkottu julkisen sektorin toimesta virkamiesvalmistelulla. Komiteat ovat kokoontuneet, laatineet mietintöjä ja raportteja. Näiden pohjalta on tehty poliittisia päätöksiä, joita on sitten toimeenpantu.
Valmistelu on voinut olla verkkaista, mutta monet näkemykset huomioivaa. Tällä mallilla on synnytetty peruskoulu ja terveyskeskukset. Molemmat voinee määrittää suomalaisen julkisen sektorin perusrakenteiksi.
Onko komiteamietintöjen aika ohi?
Istuin Slushissa kuuntelemassa avajaispuheissa pursuavaa uskoa ja intoa bisneksen luomaan muutokseen. Seurasin myös Babybox-haasteessa uusia ratkaisujaan hartaasti ja hyvin perustelevia yrittäjiä.
Huomasin päivän päätteeksi miettiväni, kuka on tulevaisuudessa se, joka määrittää yhteiskunnalliset kysymykset – julkinen sektori vai markkinat? Onko komiteamietintöjen aika ohi ja tulevaisuuden ratkaisut haetaan markkinoilta ketterästi?
Julkisen sektorin edustajana en voinut olla pohtimatta, tulisiko silloin vain osa kansalaisista edustetuksi. ”Perinteisen” valmistelun jäykkyydestä huolimatta, se pyrkii huomioimaan kaikkien näkökulmat ilmiöihin.
Haluan uskoa, että tulevaisuus löytyy jostain välimaastosta. Haetaan ratkaisuja ketterästi ja sillä innolla, mitä Slushin pitcheissä oli, mutta monisyiset näkökulmat huomioiden.
Sitra toi ryhmän soten tekijöitä eri puolilta Suomea tutustumaan, verkostoitumaan ja inspiroitumaan Slushiin. Muut aihetta käsittelevät blogikirjoitukset löydät täältä ja täältä.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.